Hyppää pääsisältöön

Vanhan liiton Vivaldia

Lempiviulisteihini lukeutuva kanadalaissyntyinen James Ehnes on virtuoosi vanhanaikaisella tavalla, oikea vanhan liiton mies. Niinpä kun hän julkaisee levyllisen barokkimusiikkia, en odota minkäänkaltaista autenttisuutta, en sen enempää periodisoittimia kuin Nigel Kennedyn kaltaista uudenlöytämistä ja -tulkintaa. Tarjolla on kunnon vanhanaikaista viulunsoittoa niille, jotka sellaista kaipaavat. Kysymys kuuluu, kaipaanko minä?

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Ehnesin tuore levytys Vivaldin neljästä vuodenajasta Sydneyn sinfonian kanssa alkaa kahdella viulusonaatilla Vivaldin aikalaisilta. Ranskan Corellin, Jean-Marie Leclairin Tamburiini-sonaatti on nostalgista kuultavaa puhtoisuudessaan modernein soittimin esitettynä. Hyvä musiikki kestää yhtä sun toista, tällaistakin.

Giuseppi Tartinin Paholaisen trillit eli Sonaatti g-molli soi täyteläisellä äänellä, ja trillit onnistuvat luonnollisesti täydellisesti. Fritz Kreislerin romanttisen sovituksen piano-osuus on niin tylsä, että tämä todella on sooloviulusonaatti säestyksellä: basso continuon mahdollisesti tarjoamia vapauksia luovuudelle ole näköpiirissä. Yhdentyyppistä tämäkin. Onneksi finaali trilleineen on edes leikkisä paholaismaisen virnuilevalla tavalla. Toki sillä tavalla sopivasti, ettei konservatoriossa kukaan pahastuisi. Mutta autenttinen tämäkin näkemys, romanttisella 1900-lukulaisella tavalla.

Uutta ei siis juuri luoda, eikä oteta vapauksia, soitetaanpahan vain hienosti.

Mutta Vivaldin Vuodenajat, soitettuna juuri niin kuin nuotissa lukee, modernein soittimin, ajautuu pahasti törmäyskurssille minun taidekäsitykseni kanssa. Lopputulos on teknisesti puhdasta, konventionaalista, nättiä. Mitään uutta Ehnes ja Sydneyn sinfonia eivät tarjoa.Vivaldin neljän konserton sarjan alaotsikko “Il Cimento dell’Armonia e dell’Inventione” lupailee Harmonian ja keksinnän koitosta. Tässä tulkinnassa keksinnästä ei ole haastamaan harmoniaa. Toki, jos joku koreografi haluaisi täydellisen 1900-lukulaisen tulkinnan Vivaldista esityksensä taustalle, rimpauttakoon Ehnesille ja pyytäköön lupaa käyttää tätä. Mikäs siinäkään sitten! Kuulostaapahan Nigel Kennedy sitä paremmalta rock-Vivaldillaan.

“Vivaldi—The Four Seasons”. - Giuseppe Tartini (sov. Fritz Kreisler): Viulusonaatti g-molli “Il trillo del diavolo”. Jean-Marie Leclair: Viulusonaatti D-duuri “Tambourin”. Antonio Vivaldi: Viulukonsertot “Neljä vuodenaikaa”. - James Ehnes, viulu, Andrew Armstrong, piano, sekä Sydney Symphony. (Onyx, Onyx 4134)

Kuuntele Uudet levyt 12.2.2016, toimittajana Ville Komppa.