Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Rakastaa - ei rakasta

sydän
sydän Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

Vuonna 1894, nuorena perheenisänä ja kesken kiivainta Wagner-vaihettaan, Sibelius kirjoitti Kantelettaren tekstiin kolmiosaisen mieskuoroteoksen Rakastava. Se osallistui Ylioppilaskunnan laulajien sävellyskilpailuun. Kas kummaa, kilpailua ei kuitenkaan voittanut Sibelius, vaan hänen entinen opettajansa Emil Genetz isänmaallisella rallillaan Hakkapeliitat!

Oskar Merikanto summasi varmaankin monien tunnot, kun hän totesi Päivälehdessä YL:n kevätkonsertin arviossaan: ”Suoraan sanoen emme ole samaa mieltä kuin palkintotuomarien enemmistö. Täydellisesti myöntäen Hakkapeliitta-laulun useita eteviä ominaisuuksia, pidämme kuitenkin Rakastavaa vielä arvokkaampana lisänä musiikkikirjallisuuteemme.” Ainakaan nykynäkökulmasta ei ole vaikeaa olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Nähtävästi Sibeliusta itseään ei häviö onneksi jäänyt harmittamaan, sillä vuosia myöhemmin hän palasi Rakastavan pariin ja sovitti sen uuteen kuosiin - jousiorkesterille. Kierrätys kannatti, sillä sarjan molemmat versiot tekevät yhtä lailla oikeutta nuoren Sibeliuksen vuolaana hehkuvalle melodiikalle. Vuonna 1911 valmistunutta jousiorkesteriversiota Sibelius itsekin johti mielellään.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan neljäskymmeneskuudes osa.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

  • Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Marie Samuelssonin (s. 1956) musiikkia sisältävä uusi julkaisu keskittyy säveltäjän orkesterimusiikkiin kahden orkesterin ja kapellimestarin voimin. Eri lähteistä koostetun kokonaisuuden vanhin teos Airborne Lines and rumbles löytyy reilun kymmenen vuoden takaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua