Tennistunti on päättymässä. Siisti jalkakäytävä halkoo millintarkasti leikattua nurmikenttää. Tyylikäs suihkulähde pulppuilee istutusten keskellä. Nyt ollaan asuinalueella, joka on tarkoitettu vain yli 55-vuotiaille.
Hoikka ja hyväryhtinen Kerry Gore, 73, nautiskelee urheilun jälkeisestä olosta aurinkolippa otsallaan. Hän on yksi seniorialueen asukkaista.
– Elämäni alkaa olla tässä. Haluan nauttia siitä täysin rinnoin enkä toimia lastenvahtina.
Kerry kuuluu itse suuriin ikäluokkiin. Hän kasvatti aikanaan neljä lastaan ja kävi töissä. Perheeseen kuului myös hänen äitinsä. Nyt Kerry on päättänyt lopettaa muista huolehtimisen.
– Olen hoitanut oman osuuteni, nyt on aika elää itselleen.
Pikkulapsilta kielletty
Yhdysvalloissa mummojen ja pappojen omat alueet ovat nousseet suosituiksi suurten ikäluokkien eli amerikkalaisittain babyboomereiden keskuudessa. Yli 19-vuotias voi majoittautua alueella tilapäisesti. Lapset sallitaan alueella mutta vain vieraina.
– Tapaan kyllä lapsenlapsiani jouluna ja syntymäpäivinä, Kerry kertoo. Sattumoisin tapaamiset osuvat päiviin, jolloin lapsille kannetaan lahjoja.
Aktiiviseniorit arvostavat oman alueen rauhaa. Hyvinhoidetulla jalkakäytävällä ei näy juoksentelevia pikkulapsia, ei kolmipyöriä, ei palleronsa perään huutavia vanhempia.
– En todellakaan kaipaa itkeviä ja huutavia lapsia tänne.
Seniorikeitaiden voittokulku
Seniorien omat naapurustot eivät ole aivan uusi asia Yhdysvalloissa. Ensimmäinen seniorien asuinalue “Youngtown” perustettiin vuonna 1954 Arizonassa. Siellä alaikäraja oli 65 vuotta.
Kerryn asuinalue sijaitsee Chicagon liepeillä. Se kuuluu Del Webb -nimiseen ketjuun, joka aloitti toimintansa vuonna 1960.
Senioriasuinalueiden voittokulku on muuttanut mielikuvaa ikäihmisistä. Heitä ei enää pidetä väsyneinä vanhuksina vaan aktiivisina, energisinä ihmisinä, jotka päihittävät monet nuoretkin vauhdillaan. Alueilla onkin kymmenittäin erilaisia harrastusmahdollisuuksia, urheilusta kulttuuriin. Ei liene yllättävää, että golf on yksi suosituimmista lajeista. Uskonnollisia rakennuksia esimerkiksi Del Webbiin ei saa rakentaa.
Sukupolvien välinen solidaarisuus koetuksella
Miksi isovanhempien pitäisi hoitaa lapsenlapsia kun hekään tuskin hoitavat isovanhempiaan? Tätä miettii moni eläkepäivistään nauttiva aktiiviseniori.
Kerryn italialaistaustaisessa perheessä oli itsestään selvää, että kun hänen äitinsä jäi yksin, tämä muutti asumaan Kerryn perheen luo. Nykyään on toisin. Nyt ajatellaan, että vanhusten hoito ei ole lasten vastuulla.
Toisaalta kuitenkin usein oletetaan, että isovanhemmat auttavat lastenhoidossa. Seniorialueiden asukkaat ovat toista mieltä.
– Emme ole mikään päiväkoti. Teimme sen lapsillemme selväksi alusta asti, kertoo yksi alueen pariskunnista.
Myös Kerry on sitä mieltä, että terve itsekkyys sopii hyvin elämän viimeisiin vuosiin.
– Olen laittanut ”rahaa pankkiin”. Hoidin ensin kaikki neljä lastani ja työssä käydessäni vielä heidän lapsiaan. Eläkeaika on mielestäni omaani, kuten se on aikanaan heilläkin.