Hyppää pääsisältöön

Lääkkeillä vaiennetut vanhukset: käsikirjoitus

Lääkkeillä vaiennetut vanhukset

Muistisairaiden hankalaa käytöstä pyritään hillitsemään psykoosilääkkeillä. Joissain kunnissa lääkkeitä määrätään anteliaammin kuin toisissa.

Arto Tuominen:
”Kasvoista tuli semmoista niin kuin pergamenttia kuin muumioilla joissain egyptiläisissä haudoissa.”

Sanna Kykkänen:
”Se oli varmaan sitt ainut keino pyytää sitä apua se huutaminen, ett jos kokee olonsa ahdistuneeksi ja levottomaksi ja kenties pelottaaki.”

Vesa Rautio:
”Hyö sitä lääkkeillä yritti niin kö vaa hiljentää tavallaan mutt se meni niin ku toiseen suuntaan.”

MOT-tunnus

Antipsykoottiset lääkkeet eli neuroleptit kehitettiin alunperin skitsofrenian hoitoon 1950-luvulla. Neuroleptit korvasivat skitsofrenian aiemmat hoitomuodot, eli sähköshokit ja aivoleikkaukset.

Pian huomattiin, että psykoosilääkkeillä voidaan hillitä myös muistisairaiden käytösoireita. Vaikeasti muistisairas saattaa olla harhainen tai ahdistunut, hän huutelee tai vaeltelee ja voi käyttäytyä hoitajiaan kohtaan pelokkaasti, jopa aggressiivisesti.

Sirpa Hartikainen:
”Meilhän niin ku suurin psykoosiryhmä on tietysti skitsofrenia ja siinähän on niin kun pääasiassa ne harhat. - - - Ja nyt ku me taas mietitään muistisairaita, heillä voi olla saman tapasia oireita, mutta se tausta, se prosessi, mikä siellä avoissa tapahtuu, on totaalisen erilainen.”

Anni Karppila:
”Psykoosilääkkeet väsyttää, ne väsyttää ja sen lisäks ne voi jopa vähän lamata.”

Nyt psykoosilääkkeitä syö yli 180 000 suomalaista. Heistä kolmannes on yli 65-vuotiaita.

Käytetyimmät psykoosilääkkeet ovat risperidoni ja ketiapiini. Psykoosilääkkeet lyhentävät elinikää. Siksi Käypä hoito –suositus rajaa psykoosilääkkeiden käytön kaikkein vaikeimpiin psykoottisiin oireisiin ja aggressiivisuuteen. Mutta vastaako lääkkeiden käytön todellisuus suosituksia?

Viisi vuotta sitten Arto Tuomisen vanhemmat asuivat omakotitalossa Antskogin kylällä. Tuominen itse vieraili vanhempiensa luona pari kertaa viikossa. Pojanpoika asui yläkerrassa.

Arto Tuominen:
”Mä olin heille vielä luvannut, mun isälle ja äidille, että te saatte kyllä vaikka kuolla täällä kotona, että ei ole tarvetta teitä roudata mihinkään.”
”Me oltiin kaikki laitettu kuntoon. Meillä on kynnykset tuolla silotettu. Meillä on kaiteet joka puolella. Meillä on sängyssä tuet, että pääsee vääntämään itsensä ylös. Äiti oli hyvin omatoiminen. Hän teki oman ruokansakin täällä vielä.”

Elokuussa 2011 Arto Tuomisen äiti Raili Tuominen vietiin sairaalaan. Virallinen syy oli hoitamaton virtsatietulehdus. Laitoshoitoon sijoittamisesta ei aluksi tehty virallista päätöstä.

Arto Tuominen:
”Mä kuulin sen sitten jälkeenpäin, että hän ei olisi millään lähtenyt. Hänen itsemääräämisoikeutensa oli siinä, että hänet vain vietiin.”

Raili sairasti etenevää muistisairautta, Alzheimerin-tautia. Sairaalassa hänen toimintakykynsä heikkeni nopeasti.

Arto Tuominen:
”Mä ensin tietysti ihmettelin pitkään, että miksi äiti meni niin huonoon kuntoon. Hän oli niin pirteä, osallistuva ja luki lehtiä, niin yhtäkkiä aivan pyörryksissä - - - Se katse muuttui semmoiseksi ihan apaattiseksi ja jalat ei enää kantaneet ja puhekyky hävisi. - - - Otin sitten tietysti lääkäriin, hoitavaan lääkäriin yhteyttä ja ihmettelin, että mitä ihmettä hänelle on annettu, kun hän on mennyt tämmöiseen kuntoon. Sitten selvisi, mitä oli annettu. Se oli se Risperdal.”
”Sitten myöhemmin tää hoitavalääkäri kertoi minulle ja mun vaimolleni, että Risperdalin käyttö, Risperdal on hyvä lääke. - - - Sillä äidin ja muiden vanhusten tapauksessa siellä saatiin vanhus unohtamaan entinen elämänsä, entinen kotinsa ja omaisensa ja saatiin hänet kiinnittymään uuteen hoivatilanteeseen. Näin sanoi lääkäri meille ja tarjosi päälle mansikkakakkua.” LOPPU KASVOILLA, TAUKO

Suomessa on vahva laitoshoidon perinne. Dementiaa sairastava makaa sairaalan vuodeosastolla todennäköisemmin ja pidempään kuin muualla Euroopassa.

Raaseporissa, Meltolan sairaalassa sijaitseva terveyskeskuksen pitkäaikaisosasto edustaa perinteistä suomalaista laitoshoitoa.

Arto Tuominen:
”Tietysti meidän täytyy aina muistaa, että hänellä oli Alzheimer, mutta hän on edelleen hengissä. Niin kuin sanoin, tän lääkkeen vaikutus ja Alzheimerin, etenevä Alzheimerin sairaus, niillä on ihan täysin samat oireet. Hankala lääke.”

MOT:
”Me ei voida ihan varmaksi sanoa, mikä osa hänen vointinsa heikkenemisestä johtui lääkkeestä ja mikä itse sairaudesta?”

Arto Tuominen:
”Ei, ei. Tämäpä se on se ongelma. Kaikilla sadoilla mummoilla, jotka vietiin sinne Meltolaan, kaikilla on sama, sama tilanne. - - - Se oli karmaisevaa katsottavaa, kun mä kävin siellä tosi usein, niin ovista näkyi, kaikilla oli suu auki ja katse kattoon suunnattuna.”

Viimeisin tilastotieto psykoosilääkkeiden käytöstä Raaseporissa on vuodelta 2011. Tuolloin 22 prosenttia ympärivuorokautisessa hoidossa olevista vanhuksista söi psykoosilääkkeitä ilman psykoosiroireita.

Luku on peräisin RAI-järjestelmästä, jolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää tietoa vanhustenhoidosta. RAI-tilastojen mukaan joka neljäs ympärivuorokautisessa hoidossa olevista vanhuksista syö psykoosilääkkeitä, vaikka heillä ei ole todettu psykoosioireita. Yleisintä psykoosilääkkeiden käyttö on tehostetussa palveluasumisessa, jossa antipsykootteja syö yli 26 prosenttia vanhuksista.

Vanhuspsykiatrian professori Hannu Koponen on mukana laatimassa muistisairauksien Käypä hoito –suositusta. Hänen mukaansa RAI-tilastosta ei voi vetää suoria johtopäätöksiä lääkityksen epäasianmukaisuudesta.

Hannu Koponen:
”Näiden potilaiden joukossa saattaa olla sellasia potilaita, joilla on hyvä hoitovaste ja joilla lähiaikoina tää psykoosilääkehoito voidaan lopettaa, - - - Siellä voi olla sellaisia potilaita, joilla on muita psykoosin kaltaisia oireita noin vaikeusasteeltaan sitten, mutta mitkä ei ole aistiharha tai harha-ajatusoireita. Tai sit siellä voi olla sellasia potilaita, joilla se lääkehoito voi olla väärin perustein ja tuota meijän on vaikee niin kun näitten lukujen tasolta sitten noin niin kun arvioida sitä, että mitenkä suuria nämä potilasmäärät kaiken kaikkiaan olis.”

Joissain kunnissa lääkkeitä käytetään selvästi enemmän kuin toisissa. Imatralla jopa yli 40 prosenttia palvelutalojen asukkaista syö psykoosilääkkeitä ilman psykoosioireita.

Vesa Rautiolla on kokemusta vanhusten lääkitsemisestä Imatralla. Raution sisko Maila asui viimeiset vuotensa Imatralla. Maila oli lapsesta saakka sairastanut vaikeaa reumaa.

Vesa Rautio:
”Mie nään hänet sellasena yritteliäänä ja tekevänä ihmisenä mikä halus osallistuu niin ku viimesin ihan viimesiin aikoihin asti kykyjensä mukaan kaikkeen tekemiseen. Mitä suinkin noilla käsillä pysty tekemään.”

Viime lokakuussa Raution sisko Maila joutui sydäninfarktin takia sairaalaan Lappeenrantaan. Lappeenrannasta Maila lähetettiin Imatralle, Honkaharjun sairaalan osasto 3:lle.

Vesa Rautio:
”Aina kun hän oli täällä, niin voi sanoa, että itekin nukku hirmu huonosti, että oli sellainen ainainen huoli.”

Vesa Rautio ja Mailan henkilökohtainen avustaja Sanna kävivät katsomassa Mailaa usein.

Sanna Kykkänen:
”Hän oli kyll todella sekava, ett mie menin sinne osastolle niin siihen käytävälle asti kuulu kun hän huuti apua. Hän oli siellä neljän aikaan pilkkopimeässä huoneessa ja aivan sekavana.” - - - ”No miun oma käsitys on se, että hän oli syöny Lyrica-lääkettä ja sill oli todettu niin ku olevan hyvä vaste hänelle eli se anto hänelle hyvän yöunen ja niin ku sen elämänlaadun paremmaksi.” - - - ”Niin hänell lyötiin se kerrasta poikki, niin siit tuli hirveit vieroitusoireit, eli levottomuus, sekavuus, ahdistuneisuus, unettomuus…”

Vesa Rautio:
”Ja sitt ruvettiin lyömään psyykelääkettä heti Diapamii ja kaikkii näit.”

Sanna Kykkänen:
”Niin psyykelääkkeitt, ett kun tää huutaa siellä yötä päivää.”

Mailalla ei läheisten mukaan ollut diagnosoitua muistisairautta eikä mielenterveysongelmia. Siitä huolimatta hänelle määrättiin sairaalassa psykoosilääke Risperdalia, masennuslääke Mirtazapiinia sekä kahta eri rauhoittavaa, Diapamia ja Tenoxia.

Vesa Rautio:
”Ei hää niitten avulla kuitenkaan niin ku nukkunu päinvastoin hää oli niin ku levottomampi ja kaikin puolin. Ja ja jos hän nukku niin sitt hää saatto nukkuu päiväll kahentoista aikaan, mutt ei hää yöllä nukkunu. Hänell meni ne rytmit niin ku ihan sekasin niitten niitten lääkkeitten takia.”

Geriatri Olga Ahtiainen toimii ostolääkärinä Imatran muistipoliklinikalla. Hän ei ole hoitanut Mailaa.

Olga Ahtiainen:
”No, kyllä näitä lääkkeitä kokeillaan aina, me kyllä kokeillaan jos vaikeita oireita on - - - Diapam sinänsä ei oikeen sopiva muistipotilaille, ei sovi ollenkaan.”

Geriatrin tehtäväksi jää usein siivota vanhusten monilääkitystä.

Olga Ahtiainen:
”No lähinnä unilääkkeitä kyllä, niitä saattaa olla lääkelistalla, kun ne kirjotettu joskus reseptiin, niitä saattaa olla kolme tai neljä eri lääkettä, ne kaikki tarvittavia, ja mitä se potilas ottaa itte, kumpi niistä, onks kaikki vai ei mitään. Se määrä vaikea arvioida.”

MOT:
”Minkälaisiin monilääkityksiin olette törmännyt?”

Olga Ahtiainen:
”Joo no kyllä joskus potilaita täällä käyvät joilla on 34 lääkettä listalla ja aika monta keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Että niitä kyllä just tarkistetaan ja siivotaan kyllä.”

Imatran virkalääkäreistä kukaan ei ehtinyt kameran eteen. Ylilääkäri Minna Häyhä antoi puhelinhaastattelun.

MOT:
”Minkä takia Imatralla käytetään psykoosilääkkeitä koko maan keskiarvoa enemmän?”

Minna Häyhä:
”No tähän RAI-tilaston perusteella, niin siitä ei pysty suoraan sanomaan, että miksi. Nämä luvut näyttää suurille, ja näitä pitää kyllä selvittää eli tää vaatii nyt sen RAI-mittarin avaamista, sieltä niitä muita mittareita ja muutenkin yksiköittäin me tullaan käymään läpi, että miksi meillä nää luvut on näin suuria.”

Imatralla on jo vuosia ollut kova lääkäripula.

Olga Ahtiainen:
”No jos... lääkärillä on kiire eikä aikaa, kyllä se vaikuttaa, että kyllä kirjoitetaan näitä, siis lähinnä se enemmän vaikuttaa siihen että se seuranta puuttuu, kyllä lääkkeitä aloitetaan ja hoitajat seuraavat vaikutuksia, mutta sitten se puuttuu kontrolli useasti, että lääke saattaa olla jatkuvaan kuukausi eteenpäin eikä tule edes mieleen, että pitäisi katsoa josko pärjäis ilman.”

Karkailevien tai levottomien muistisairaiden liikkumista saatetaan rajoittaa sängynlaidoilla tai vöillä. Myös lääkkeitä voidaan käyttää liikkumisen rajoittamiseen.

Anni Karppila:
”Eli jos lääkettä käytetään niinku käyttöaiheen mukasesti sairauden hoitoon tai oireen hoitoon ni sillon se ei ole kemiallista rajottamista, mut jos sitä lääkettä käytetään sen vuoks että halutaan hillitä tai estää liikkumista, ni sillon se on kemiallist rajottamista.”

Hyvinkään kotisairaalan lääkäri Anni Karppila tekee työnsä ohella väitöskirjaa kemiallisesta rajoittamisesta. Hän on kerännyt aineistoa useista muistisairaiden hoitopaikoista.

Anni Karppila:
”Siel on kemiallisen rajottamisen tilanteita, mut se et mikä se yleisyys on nin siihen en pysty vastaamaan tällä hetkellä.”

MOT:
”Eli mitä ne tilanteet on sun sillä määritelmällä?”

Anni Karppila:
”Mun tutkimusmääritelmällä se on se että lääkettä käytetään liikkumisen rajoittamiseen tai käyttäytymisen hillitsemiseen, ilman että sillä on mitään muuta käyttöaihetta.”

Lääkkeiden käyttöä perustellaan potilaan omalla turvallisuudella, mutta joskus lääkitsemisellä pyritään myös helpottamaan hoitohenkilökunnan työtä.

Anni Karppila:
”Esim. jos vaikeesti muistisairas henkilö vastustelee pesulle tai vaikka suihkuun menoa, niin sillon tulis siirtää sitä suihkun tai pesun ajankohtaa ensisijasesti - - - koittaa uudestaan vaikka iltapäivällä tai myöhemmin.”

MOT:
”Mut onko oikeesti niin että jos ihminen tekee hoitotoimenpiteistä, niinku suihkuun menosta, hankalaa ni hänelle voidaan antaa lääkkeitä sen takia?”

Anni Karppila:
”Kyl se näin on joo. Et tämmösiä tilanteita tiedetään että on.”

Olga Ahtiainen:
”Hoitajat nykyään aika varovaisia, ei ne turhaan pyydä, kyl ne yrittävät jotenkin hoitaa ilman. Mutta jos ei mitenkään suju, potilas on semmone et ei ota lääkkeitä, ei voi suihkuttaa että pelokas ja aggressiviinen, väkivaltainen, sitten kyllä ne pyytää.”

MOT:
”Eli jos ne hoitotoimenpiteet vaikeutuu tän potilaan käytöksen takia, ni onks se peruste lääkitykselle?”

Hannu Koponen:
”Se hoitotoimenpiteitten vaikeutuminen ei oo peruste, vaan se on tuota lähinnä sillon varmaan peruste sille, että siihen noin niin kun kohdennetaan riittävästi työntekijävoimaa. En tarkota fyysistä voimaa vaan niin ku työntekijöitä sitten. Mut tuota se, että, jos siitä on haittaa, niin kun henkilölle itselleen, että ei niin kun voida suorittaa hygieniahoidon kannalta perusteltuja asioita, ni sillon tilanne voi olla erilainen.”

Suurimpaan osaan oireista psykoosilääkkeet eivät edes auta.

Anni Karppila:
”Eli semmonen huuteluhan on muistisairauden käytösoire ja sit on todettu esim. että psykoosilääkkeillä ei oo mitään vaikutusta siihen huuteluun.”

Olga Ahtiainen:
”Huutelu... sitten kuljeskelu, tavaroiden kerääminen, semmonen tarkoitukseton riisuminen ja pukeutuminen, esineiden syöminen, niihin ei kyllä lääkkeet auta.”

Sanna Rautio:
”No miulle kyllä ihan avoimesti se näytettiin ne Mailan lääkelistat ko mie niitä pyysin ja ja kysyin sitte ihan suoraan, että mihin tarkotukseen nää on määrätty koska hän ei oo koskaan aikasemmin tarvinnu minkäänlaista psyykelääkettä. Niin ne oli määrätty ku siihe ku hän huuti jatkuvasti hän huuti yöllä ja hän huuti päivällä ja hän ei nukkunu yöllä. Hää oli niin levoton ja ahdistunu nii hää huuti niin paljon, ett hänell meni ääni. Eikä hänell ollu koskaan niin ku kotona ollu minkäänlaisii tällasii oireita.”

Psykoosilääkkeitä suositellaan määrättäväksi vain pitkäkestoisiin aggressioihin ja psykoottisiin oireisiin. Mailalla ei läheisten mukaan ollut kumpaakaan.

Myös Arto Tuomisen äidille Railille määrättiin Risperdal-lääkettä ”levottomuuteen, mikä tulkittiin ahdistuksena”.

Arto Tuominen:
”Hänellä ei ollut minkäänlaista aggressiivisuutta eikä ole vieläkään eikä minkäänlaisia psykoottisia oireita. Ei minkäänlaisia.”

Railin risperidoni-lääkitys kesti vain noin kuukauden. Pian aloitettiin uusi psykoosilääke: ketiapiini. Sitä jatkettiin yli puolen vuoden ajan. Ote hoitokertomuksesta: ”Alkanut huutelemaan ja vaeltelemaan osastolla. Lääkäri aloittanut 17.11.11. Ketipinor 12,5+25mg näihin käytöshäiriöihin.”

Käypä hoito –suosituksen mukaan ketiapiini ei ilmeisesti tehoa vaikeaa Alzheimerin tautia sairastavien laitospotilaiden levottomuuteen.

Arto Tuomisen taistelun ansiosta hänen äitinsä psykoosilääkitys lopetettiin lopulta kokonaan. Puhe- ja liikuntakyky eivät kuitenkaan koskaan palanneet.

MOT:
”Kuinka kauan hän on nyt ollut siellä Meltolassa?”

Arto Tuominen:
”Hänet vietiin sinne, se oli elokuu 2011. Siitä asti hän on, on siellä sitten ollut. Kertaakaan viime vuoden aikana häntä ei henkilökunnan toimesta ole ulos viety. Hän on siinä samassa, jo kivettyneessä asennossa ollut hyvin pitkään.” TUNNEREAKTIO LOPPUUN ASTI

Tuominen kanteli äitinsä kohtelusta aluehallintovirastoon. Vuonna 2014 Aluehallintovirasto antoi Raaseporin kaupungille useita huomautuksia sijoittamispäätöksen viivästymisestä ja potilasasiakirjojen laatimisesta.

Lääkkeiden käyttöön AVI ei puuttunut: ”Aluehallintoviraston käsityksen mukaan Raili Tuomiselle on määrätty lääke lääkärin arvion perusteella käyttösuositukset huomioon ottaen. Aluehallintovirasto ei ole voinut todeta asiassa moitittavaa menettelyä.”

Näyttö psykoosilääkkeiden hyödyistä on ristiriitaista. Sen sijaan tiedetään, että lisäävät sydäninfarktien ja aivohalvausten riskiä.

Anni Karppila:
”Näihin lääkkeisiin jota kemialliseen rajottamiseen voidaan käyttää ni liittyy paljon haittoja, - - - eli ne väsyttää, ne voi aiheuttaa toimintakykyyn monenlaisia ongelmia, lisää kaatumisen riskiä, murtumien riskiä. Tietyt psyykelääkkeet voi tehdä muistiin ja muihin älyllisiin toimintoihin heikentymistä ja ne muutokset voi olla sellasia mitkä ei palaudu vaikka se lääkitys sitte purettaski pois tai lopetettaisiin.”

Sirpa Hartikainen:
”Sillon tavallaan voi olla niin, että se muistisairaus niin ku etenee nopeammin, kuin mitä se ilman tätä psykoosilääkettä etenisi.”

Itä-Suomen yliopiston tutkimusten mukaan Alzheimer-potilaille aloitetaan psykoosilääkitys jo 2–3 vuotta ennen Alzheimerin taudin diagnoosia. He myös syövät lääkkeitä huomattavan pitkään. Yli puolella käyttäjistä psykoosilääkkeiden käyttö jatkui yli vuoden.

Sirpa Hartikainen:
”Kaikki nää käytösoirelääkkeet, ni nehän on oi-, kysymys oireen mukasesta hoi-, me ei paranneta sillä niitä käytösoireita, me ei paranneta niitä sitä dementiaa, vaan me hoidetaan vaan oireita - - - , ni sillon pitäisi myöskin niin ku hoitaa vaan lyhyitä aikoja eli kun oire hellittää pitää rupee laskee annosta ja sitten lopettaa.”

MOT:
”Miten hyvin ne lääkkeet auttoivat tähän hänen levottomuuteen ja ahdistukseen?”

Sanna Kykkänen:
”Ei millään lailla nää psyykelääkkeet. Ei niill ollu minkäänlaista vastetta.”

Vesa Rautio:
”Päinvastoin sitä sekavuutta tuli lisää. Sekavuutta tuli lisää. Se oli niin ku.”

Sanna Kykkänen:
”Ja ihan selkeitä harhoja, että hän näki niitä koiria siell puussa ja ja tämmöstä ihan näköharhoja ja kuuloharhoja.”
”Ja mie sitten ehdotin, että jättäs ne psyykelääkkeet kaikki pois ja alottelis sen Lyrican takasin niin sehän korjaantu se tilanne jonkun verran kyllä, että ne yöunet ainakin palas hänelle.”

Maila ei enää palannut kotiin Honkaharjun sairaalasta. Hän kuoli marraskuun lopulla. Virallinen kuolinsyy oli sydämen vajaatoiminta.

Vain yhdellä psykoosilääkkeellä eli risperidonilla on virallinen myyntilupa dementiaan liittyvien käytösoireiden hoitoon. Lupa heltisi vuonna 1998.

Heti seuraavana vuonna Suomen Dementiahoitoyhdistys julkaisi oppaan Dementoiviin sairauksiin liittyvistä käytösoireista. Tuolloin pieniä annoksia Risperdalia suositeltiin niin levottomuuden, kuljeskelun kuin tavaroiden keräilynkin hoitoon.

Oppaan oli kustantanut Risperdalia myyvä lääkeyhtiö Janssen-Cilag. Professori Hannu Koponen itse avusti oppaan tekemisessä.

MOT:
”Te ootte itsekin pitkään kirjottaneet näistä lääkkeistä ja siellä 90-luvun lopulla niin selkeesti niin kun ehkä laajemmin suositellaan ku nykyään. Koetteko...”

Hannu Koponen:
”No...”

MOT: .
”..kääntäneenne takkinne tässä jollain tavalla?

Hannu Koponen:
”No en, en usko, et oon kääntäny takkia, mut tuota noin niin kun hoitosuositukset ja se tutkimustieto, mitä niitten takana on, ni se on kertyny selkeesti viidentoista vuoden aikana, että varmaan sillä tavalla on ihan hyväkin, että nyt ku sitä omaa ajatteluakin kriittisesti tarkastelee sitte, että ei ihan samalla tavalla suosittais, ku mitä sillon joskus -99 sitten.”

Ympärivuorokautisessa hoidossa psykoosilääkkeiden määräämiseen vaikuttaa kunkin paikan hoitokulttuuri.

Anni Karppila:
”Et löytyykö sitä tietotaitoo ja halua hoitaa tilanteet toisella tavalla vai onko semmonen kulttuuri että meillä on totuttu hoitamaan nämä niin että annetaan unilääkettä ja kaikki nukkuvat yön.”

Vesa Rautio:
”Jollakin tavalla hyö näkee sen helpommaks tieks tavallaan hoitaa, mutta mutt se, että ei siinä varmast niin ko ajatella kyllä potilaan parasta niin ku ollenkaan, - - - kuka sen on sitte alottanut tai mistä se on tullu niin en tiiä sitä sitte.”

Sanna Kykkänen:
”Kyll se must kertoo aika paljon sen osaston hoitokulttuurista, että jos ihminen huutaa apua ja kaikki osaston hoitajat istuu oleskelutilassa kattomass TV:tä.”

Olga Ahtiainen:
”No jos henkilökunnalla ei hoitajalla esim ei ole riittävästä aikaa, ni sitten käytösoireita tulee ja voimistuu ni sitten pyydetään lääkityksiä - - - Ja sama tehostetussa palvelutalossa mitä siellä se hoitajan määrä, onko hoitajalla aikaa rauhallisesti puhua asiasta ja yrittää jotain keinoja, ei vain pyytää lääkkeitä suoraan, kyllä se vaikuttaa.”

Anni Karppila:
”No kiireestä aina puhutaan mutta vaikka olis kiire, jos on hyvät vaikutusmahdollisuudet se ei lisää lääkkeiden käyttöä, mut jos on kiire ja sitä tilannetta ei hallitse, ni sillon kyllä.”

Hyvinkäällä on pyritty järkeistämään vanhusten lääkkeiden käyttöä. Viime vuonna vajaat 24 prosenttia hyvinkääläisistä palvelutalojen asukkaista söi psykoosilääkkeitä ilman psykoosioireita. Tämä on hieman vähemmän kuin koko Suomen keskiarvo.

Dementiakoti Kaunistossa käytösoireita pyritään hoitamaan ensisijaisesti lääkkettömin keinoin. Olot ovat kodinomaiset, hoitajat läsnä.

Anni Karppila:
”Et se ei ole vaan semmonen tapa tehdä asioita, vaan aina täytyy miettii ihminen kerrallaan, mikä on parasta.”

HAASTATELTAVAT

Vesa Rautio
Sanna, sairaanhoitaja / Mailan henkilökohtainen avustaja

Arto Tuominen

Anni Karppila
geriatriaan erikoistuva lääkäri, Hyvinkää

Sirpa Hartikainen
geriatrisen lääkehoidon professori
Itä-Suomen yliopisto

Hannu Koponen
vanhuspsykiatrian professori
Helsingin yliopisto

Olga Ahtiainen
geriatri

Minna Häyhä
ylilääkäri, Imatra

Artikkelia on muokattu:
Artikkelin loppuun on lisätty lista haastateltavista. MK