Hyppää pääsisältöön

Kanteleensoittaja Jenny Vartiainen: "Tuntuu hyvältä olla tekemisissä kauneuden, luovuuden ja inhimillisyyden kanssa"

Kantaleensoittaja Jenny Vartiainen
Kantaleensoittaja Jenny Vartiainen Kuva: Yle/Laila Kangas jenny vartiainen

”Liikettä ja rytmiä on kaikkialla ja jokaisella on oma ääni jolla laulaa. Onneksi oma arkeni menee tähän suuntaan ja saan työkseni puuhastella näiden asioiden parissa." Sibelius-Akatemiasta kanteleensoittajaksi ja kanteleensoitonopettajaksi vuonna 2011 valmistunut Jenny Vartiainen oli vieraana Kantapöydässä 17. helmikuuta 2016. Jenny valmistelee parhaillaan konserttia Soiva Akatemia -konserttisarjaan.

Kuka?
Olen Jenny Vartiainen, 31-vuotias muusikko ja kanteleensoitonopettaja. Konserttikantele on ollut soittimeni 5-vuotiaasta lähtien, jolloin aloitin opinnot Kuopion konservatoriossa. Kanteleen vetovoima lienee ollut vahva pienestä asti. Matkustin jo 8-vuotiaana Jyväskylään asti soittotunneille opettajan puuttuessa omalta kotiseudulta. Siirryin 12-vuotiaana Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle Helsinkiin ja koulutukseni olen saanut Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osastolla, josta valmistuin 2011.

Mistä tulet? Millainen maisema inspiroi sinua?
Muutin 18-vuotiaana Kuopiosta Helsinkiin opiskelemaan. Opetan nykyään Helsingin konservatoriossa ja arkeni pyörii täällä. Savo kuuluu puheessani yhä. Murteiden erilaiset painotukset ovat hauskoja, eri paikkakunnilla on omanlaisia rytmejä ja tempo.

Olen matkustanut parin viime vuoden aikana paljon eri maissa ja kaikkialta löytyy mielenkiintoisia paikkoja ja tapoja elää. Inspiroitua voi luonnossa ja ihmisten kohtaamisessa missä vain. Vaikutuin viime toukokuussa Tokiosta. Sri Lankassa Adam's Peakille kiipeäminen yöllä, auringonnousun katsominen, seremonia ja ruokahetki kaikkien vuorelle saapuneiden kanssa yhdessä on ollut mieleenpainuva kokemus. Myös Lapin luonto on upea.

Sielunmaisemani lienee kuitenkin savolainen metsäinen järvimaisema. Luonto ylipäätään on tärkeä minulle ja siellä esiintyvät ilmiöt ovat kiehtovia. Me ihmiset olemme vain yksi laji muiden asukkien joukossa eikä meitä ole taidettu tarkoittaa omistamaan tai yrittämään hallita tätä palloa. Toivon itse olevani hyvä vieras täällä.

Kantaleensoittaja Jenny Vartiainen
Jenny Vartiainen esitti Kantapöydässä sävellyksensä Kukas. Kantaleensoittaja Jenny Vartiainen Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen jenny vartiainen

Mika sai sinut valitsemaan musiikin?
Suurimpana motivoijana musiikkialalle ovat olleet kokemukset musiikin kuuntelijana ja muiden taiteiden parissa sekä fiilikset soittimeni ääressä. Minulle merkittäviä, sointien ja sävyjen kuunteluun vaikuttaneita kanteleopettajia ovat olleet Ritva Koistinen ja Eva Alkula. Vaikutteita olen lisäksi saanut myös muilta taiteilijoilta ja ympäristöstä.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla alalla, jossa ollaan tekemisissä kauneuden, inhimillisyyden, luovuuden ja ilmaisun kanssa. Erityisesti opettaminen, nykymusiikin soittaminen ja oma säveltäminen ovat tällä hetkellä painopisteitä työssäni.

Lempisäveltäjäsi?
Eri tilanteisiin sopii erilainen musiikki. Jonain hetkenä lempisäveltäjäni voi olla oppilaani, joka paljastaa musiikissaan sisältään "salaisuutta", johon pääsen osalliseksi biisin ajaksi. Joskus lempisäveltäjäni teos kuuluu tanssilattialla, joskus konserttisalissa. Viimeksi liikutuin Steve Reichin Music for 18 musicians live-esityksen parissa. Teoksen harmoniat ja rytmiikka vaikuttavat voimakkaasti minuun. Myös keikkareissulla Kööpenhaminassa kuulemani Anna Thorvaldsdottirin In the Light of Air oli hieno, viimeaikaisimpia mainitakseni.

Ihailen kansoja, joilla tanssi ja laulu on arkea. Ehkä kielen ja musiikin eriytyminen omiksi alueikseen on vienyt meidän kulttuurissamme aikuisilta rohkeutta toteuttaa tätä hetkessä syntyvää musiikkia. Liikettä ja rytmiä on kaikkialla ja jokaisella on oma ääni jolla laulaa. Onneksi oma arkeni menee tähän suuntaan ja saan työkseni puuhastella näiden asioiden parissa. Läsnäolo, liike, luovuuden harjoittaminen ja kuuntelu ovat minulle tärkeitä asioita opettaessani tällä hetkellä. Jos oppilaani osaavat tehdä luovia asioita kanteleella, he ehkä oppivat olemaan luovia myös muissa tilanteissa. Kuuntelutaito on olennaista kaikessa.

Mitä harrastat? Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?
Vapaa-ajallani nautin hyvästä kahvista, lukemisesta, elokuvista, dokumenteista, liikunnasta, musasta ja yleisestä fiilistelystä.

Teen päämäärättömiä pikkukävelyitä, jolloin tutkiskelen ympäristöäni uteliaana ja poikkean minne huvittaa. Erityisesti Etelä-Helsingin rakennukset, niiden pienet yksityiskohdat ja värit, sisäpihat ja merenrannat ovat kauniita. Ja kohta voi kuulla taas Suomessakin erilaisten lintujen laulua! Ympärillä on kaikkea siistiä.

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.