Hyppää pääsisältöön

Kiinalaiset kulit maailmalla ja maailmansodassa

Kansainvälisesti tunnettu kiinalainen naiskirjailija Xiaolu Guo on monipuolinen. Hän on kirjoittanut myös esseitä ja ohjannut elokuvia. Guo aloitti työskentelynsä Kiinassa, mutta siirtyi 2002 Englantiin nyky-Kiinassa vallitsevan sensuurin johdosta. Hän on tarkastellut myös Kiinan historiaa. Kun tunnettu englantilainen runoilija Lavinia Greenlaw toimitti teoksen siitä, miten nykykirjailijat suhtautuvat 100 vuotta sitten puhjenneeseen Ensimmäiseen maailmansotaan, Guo kirjoitti siihen artikkelin kiinalaisista kuleista. Tällaiset teokset tuovat uusia näkökulmia jo paljon kaluttuihin aihepiireihin.

aasialainen nainen punaisessa nahkatakissa
aasialainen nainen punaisessa nahkatakissa Xiaolu Guo

Xiaolu Guo on matkustanut maailmansodan taistelupaikoille yhdessä kiinalaisen naisen Li Lingin kanssa. Tämä on niiden kiinalaisten kulien, joita tuotiin Länsirintamalle, jälkeläinen. Hän kertoo kohdanneensa Li Lingin Kiinassa 15 vuotta aiemmin, kun hän opetti tämän tytärtä taidekoulussa. Li Ling on tullut etsimään jälkiä isoisästään Eurooppaan.

Kiinalaisista kuleista

Kiinalaisista kuleista on esitetty erilaisia määrityksiä. Xiaolu Gou määrittää kiinalaisia kuleja seuraavasti:

”Coolie tai kuli merkitsee ”katkeraa työtä tai ”katkeraa voimaa”. Katkeruus on tärkeä ja paljon käytetty käsite Kiinassa. Se ilmenee monissa vanhoissa sanonnoissa kuten ” sokeriruo´on pää on katkera” tai” vahvat lääkkeet maistuvat katkeralta”. Kiinassa katkeruus on jotakin sellaista, että se pitää hyväksyä. Se kuuluu elämään. Isoäitini ja äitini kertoivat jatkuvasti, ettei minun pidä taistella katkeruutta vastaan, sillä se kuului Etelä-Kiinassa olleen pienen kalastajakylän elämään. Suurin osa kiinalaisesta on ollut historiallisesti katsoen työläisiä. Kiinalaiset uskovat, että kova fyysinen työ pitää ihmisen elossa, joten ”coolie” on neutraali ilmaisu. Lännessä tämä ilmaisu liittyy kuitenkin kielteisiin ilmaisuihin kuten imperialismi ja riisto, koska se kuvaa virtuaalisia orjia, joita Kiinasta lähetettiin palvelemaan Lännen intressejä nimenomaan 1800-luvulla”.

Kun kiinalaisia kuleja työskenteli eri puolilla maailmaa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, voidaan todella puhua globaalista ilmiöstä. Muutamat poliittiset taloustieteilijät ovat etsineet yhteyksiä eri taustatekijöiden välille. Keskeisiä taustatekijöitä tähän olivat mm. niin sanotun ”neekeriorjuuden” päättyminen ja länsimaisen siirtomaavallan leviäminen. Näihin tekijöihin kuuluu myös keisarivallan heikkeneminen Kiinassa sekä Kiinan avautuminen. Kiinan silloisen köyhyyden johdosta lukuisat köyhät kiinalaiset etsiytyivät halvaksi työvoimaksi ulkomaille.

Kiinalaisia kuleja työskenteli tällöin monissa tehtävissä brittiläisissä siirtomaissa Kaakkois-Aasiassa, erityisesti rakentamassa Singaporen kaupunkia. Singaporessa kulit rakensivat rautateitä ja teitä ja vetivät rikshoja sekä raivasivat metsiä pelloksi. Heitä työskenteli myös plantaaseilla ja satamissa. Kulit asuivat kuitenkin jonkinlaisissa maakuopissa, eikä näissä ollut ikkunoita, eikä näkynyt valoa. Virallinen Singapore ei häpeile käsitellä kaupungin kulitaustaa.

Heitä käytettiin työvoimana myös brittiläisissä siirtomaissa Etelä-Afrikassa sekä Karibian merellä. Heitä työskenteli myös Latinalaisessa Amerikassa mm. Perun kaivoksissa. Yhdysvaltojen laajeneminen Länteen ja Tyynelle Valtamerelle toi kiinalaisia kuleja sekä Kaliforniaan että Havaijille, jossa perinteisten alkuasukkaiden päällikkövallan romahtaminen merkitsi sokeriruokaviljelysten perustamista, ja halpaa työvoimaa plantaaseille tuotiin Aasiasta.

Kun kiinalaisia kuleja käytettiin runsaasti uuden Kalifornian rakentamiseen, siellä heräsi pyrkimys rajoittaa kiinalaisten maahantuloa ja estää kansalaisuuden myöntäminen. Yhdysvalloissa pyrittiin estämään myös kiinalaisten kulien sekä ammatillista että poliittista järjestäytymistä. Vasta aivan viime aikoina on siellä pyydetty anteeksi kiinalaisten huonoa kohtelua 1800-luvun loppupuolella.
Venäjän imperiumi käytti kiinalaisia kuleja rakennustöihin. Näitä työskenteli Siperiassa, mutta kuleja oli myös rakentamassa linnoituksia Helsingissä 1900-luvun alussa.
Länsivallat toivat kiinalaisia kuleja Länsirintamalle

Se, että englantilaiset ja ranskalaiset toivat runsaasti joukkoja siirtomaistaan taistelemaan Maailmansodan aikana Länsirintamalle, on haluttu unohtaa näiden maiden sankaritarinoissa. Englantilaiset toivat joukkoja Pohjois-Intiasta ja ranskalaiset sekä Vietnamista että Länsi-Afrikasta. Kun näitä siirtomaiden sotilaita on alettu huomioida viime aikoina, eräs ryhmä on jäänyt jatkuvasti kuitenkin vähemmälle huomiolle.

Xiaolu Guo kirjoittaa:

” Eräs erityinen ryhmä kuleja on unohdettu pitkään. Britannian armeija värväsi 100 000 kiinalaista kulia Ensimmäisen Maailmansodan aikana ja nämä lähetettiin Kiinan itäosista Euroopan taistelukentille”.

Kun sota jatkui Euroopassa ja Länsirintamalla tehtiin enemmän tai vähemmän järjettömiä suurhyökkäyksiä, jotka aiheuttivat suurtappiota, katseet kääntyivät jopa toiselle puolelle maapalloa.

”Sen jälkeen kun Britannian armeija oli kärsinyt valtavia tappioita Sommen suurhyökkäyksessä talvella1916, se kärsi pulaa rintamamiehistä ja kääntyi Kiinan hallituksen puoleen. Brittien saarien väkiluku oli tällöin 30 miljoonaa, mutta Kiinassa oli puoli miljardia asukasta, joilla oli vaikeuksia saada elantonsa. Lännessä nähtiin Kiinan suuri väestö pohjattomana työvoimapotentiaalina. Qing-dynastia oli romahtanut. Yli 2000 vuotta kestänyt Kiinan keisarivalta oli hajonnut ja maata hallitsivat keskenään sotivat alueelliset sotapäälliköt. Kiina oli lohikäärme ilman päätä. Se oli kuin nukkuva leijona”.

Xiaolu Guo huomauttaa, että monien kiinalaisten mielissä on ajatus, jonka mukaan sota merkitsee laajamittaista väkivaltaa. Niinpä Tang-dynastian aikaisessa An Lushan-kansannousussa sanotaan kuolleen 36 miljoonaa ihmistä. Jotkut historioitsijat väittävät, että tämä oli suurin väestöntuho maailman historiassa, sillä se merkitsi kuudesosan maailman väestöstä menehtymistä. Hän viittaa myös 1930-luvun tapahtumiin Kiinassa.
Xiaolu Guon mukaan Eurooppaan lähteneet kulit eivät olleet koskaan aiemmin olleet ulkomailla ja olivat kirjoitustaidottomia. Heillä ei ollut juuri käsitystä siitä, millaisiin tehtäviin he joutuisivat.
Pian myös ranskalaiset kiinnostuivat kiinalaisesta kulityövoimasta:

”Sen jälkeen kun Ranskan armeija oli kärsinyt suuria tappioita 1917, se värväsi puolestaan 40 000 kiinalaista kulia Ranskaan kaivamaan uusia juoksuhautoja”.

Huonot olot

Sen jälkeen kun kiinalaisia kuleja oli kuljetettu laivoilla kuin tavaroita Kiinasta Eurooppaan, heidän huono kohtelunsa jatkui Euroopassa;

”Kun kiinalaiset kulit saapuivat Länsirintamalle neljän kuukauden merimatkan jälkeen, heidät laitettiin kaivamaan juoksuhautoja ja rakentamaan rautateitä. Työsopimusten mukaan heidän oli työskenneltävä 10 tuntia päivässä seitsemänä viikonpäivänä.”

Sadistiset aliupseerit opettivat kiinalaiselle työvoimalle sotilaskuria, vaikkeivät nämä olleet sotilaskoulutuksessa. Jos joku sairastui, palkanmaksu lopetettiin ja mikäli kiinalaiset tavattiin pelaamasta kiellettyjä rahapelejä, he joutuivat vankilaan.

”Koska Lännessä oli vaikea erottaa kiinalaisia toisistaan, jokaisella kulille annettiin numerotunniste ja heiltä otettiin sormenjäljet. Kuleja ei päästetty sotilaiden kanttiineihin, eivätkä he saaneet olla yhteydessä siviiliväestöön. Heidän oli palattava työajan päätyttyä heitä varten perustettuihin leireihin.”

Kun kiinalaisia kuleja pidettiin ”vankilan kaltaisissa” oloissa, tämä johti joissakin tapauksissa vastarintaan:

”Muutamat kulityöläiset protestoivat heidän saamaansa riittämätöntä ravintoa ja huonoja työoloja vastaan. Kun brittiläisten joukkojen ylipäällikkö Douglas Haig kuuli lakkoilusta, hän ryhtyi koviin toimiin. Ensin ammuttiin 27 aseetonta kulia kuoliaaksi, 39 haavoittui ja 25 otettiin vangiksi. Näistä 10 teloitettiin myöhemmin.”

Tämän ylipäällikkö Haigin toiminnasta sotapäällikkönä on laadittu kriittisiä arvioita viimeaikaisessa historiankirjoituksessa.

Kiinalaiset muistot

Kun virallisten englantilaisten tilastojen mukaan 2000 kiinalaista kulia kuoli Länsirintamalla, Xiaolu Guo epäilee, että kuolleita olisi ollut enemmän. Täsmällinen luku 2000 tuntuu perustuvan poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen. Joka tapauksessa sotilashautausmaalla Flanderissa on 2000 kiinalaisen haudat, jotka kiinnostavat lähinnä näiden kulien jälkeläisiä. Yleensä Kiinassa ei ole kiinnitetty suurta huomiota Ensimmäiseen Maailmansotaan:

”Kiinalaisille vuodet 1914-1918 merkitsevät ennen muuta kommunismin nousua ja eurooppalainen suursota on vähemmän tärkeä. Vuosi 1917 merkitsi Venäjän vallankumousta ja se valaisi myös Idän taivasta. ”

Kun kiinalainen kirjailija Xiaolu Guo on kierrellyt Flanderin sotilashautuumailla, hän on nähnyt unikkoistutuksia. Näillä saattaa olla huono kaiku kiinalaisten mielissä, koska nimenomaan Oopiumisotaa pidetään ratkaisevana käänteenä, jolloin länsivallat pakottivat Kiinan avautumaan:

” Mikäli suursodan muistoksi istutettujen unikkojen kukat muistuttavat minua jostakin, kysymys on, että maailmassa on alistettuja kansoja ja orjuutta esiintyy edelleen. Olemmepa asuneet kotimaassamme tai ulkomailla, me kiinalaiset olemme eläneet ja elämme yhä kuleina. Kiinan bruttokansantuotteen nopea kasvu on pitkälti perustunut tähän”.

Kun Xiaolu Guo ja Li Ling kiertävät hautausmaita, he saapuvat vihdoin Noyelles-sur-Meriin. Sinne on haudattu suurin osa kuolleista kiinalaisista kuleista. Sen jälkeen kun he ovat katsoneet 300 hautakiveä, he löytävät kaatuneen hautakiven, jossa on Li Lingin isoisän nimi. Tiedot hautakivessä ovat kuitenkin yllättäviä. Isoisän kuolinhetkeksi oli ilmoitettu tammikuu 1919. Tämä nostattaa esiin kysymyksiä. Kuoliko hän miinakenttien raivauksessa? Kuoliko hän nälkään vai yrittikö hän paeta? Joka tapauksessa Li Ling asettaa ensimmäisen kukkanipun tälle unohdetulle haudalle.

Kiinan talouskehityksen kriisi

Kiinan 1980-luvulla alkanut viimeaikainen vientivetoinen teollistuminen nojautui maaseudulta Etelän teollisuuskeskuksiin virranneen halvan ja kouluttamattoman työvoiman hyväksikäyttöön. Xiaolu Guon käsityksen mukaan tätä voisi pitää modernina kulitaloutena.
Nyt tämä kehitysmalli on tullut tiensä päähän, kun työvoima on niukentunut, se on entistä paremmin koulutettua ja kallistunut. Kansainväliset markkinat eivät vedä, kuten ennen ja Kiinaan on syntynyt teollista ylikapasiteettia. Kiinassa tapahtuu deindustrialisaatio, kun teollisuutta on siirtymässä sieltä pois muualle Aasiaan, jossa on halvemmat tuotantokustannukset. Toisaalta Kiinan pahat ympäristöongelmat ovat tulleet yhä enemmän päivänvaloon ja hallinnolta vaaditaan toimia.
Kiinan johto on vaikeuksissa, kun sen pitäisi samanaikaisesti siirtyä uuteen tuotantomalliin, joka korostaisi nykyistä enemmän sisämarkkinoita ja palveluja. Koska Kiinan kommunistipuolueen valta on nojannut nopean talouskasvun ylläpitämiseen, se on nyt kiristänyt otettaan tiedotusvälineistä ja pyrkii kontrolloimaan tiukasti mielipiteitä.

Jussi Raumolin

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta