Aikuisina törmäämme lasten spontaaneihin kysymyksiin kehosta, alastomuudesta ja seksuaalisuudesta. Seksuaalisuudesta on joskus vaikea jutella lapselle (tai kenellekään) luontevasti, mutta lasten seksuaalikasvatus on osa normaalia arkea ja teemme sitä vanhempina päivittäin. Olennaisinta on muistaa, että lapsen seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus on aivan eri asia kuin aikuisten seksuaalisuus.
– Äiti hei, miten ne vauvat oikein menevät sinne mahaan?
Sieltä se leikki-ikäisen kysymys tupsahti, odottamatta. Hetken nieleskelin, ennen kuin vastasin.
– No kuulepa, jos kaksi aikuista tykkää toisistaan tosi paljon ja haluavat pitää toisiaan hyvänä, he voivat yrittää saada vauvaa alulle yhdessä. Siihen tarvitaan vauvansiemenet molemmilta aikuisilta. Vauva voi saada alkunsa kun äiti ja isä laittavat pimpin ja pippelin yhteen. Yhdessä vauvasiemenet voivat kasvaa vauvaksi äidin masussa.
Lapsi vastasi ”joo” ja jatkoi tyytyväisenä leikkejään. Keskustelu päättyi sillä kerralla siihen.
Aikuisina törmäämme aika ajoin lasten spontaaneihin kysymyksiin liittyen kehoon, alastomuuteen ja seksuaalisuuteen. Lasten seksuaalikasvatus onkin osa normaalia arkea ja teemme sitä vanhempina päivittäin, lähes huomaamatta. Joskus kysymykset ovat kuitenkin aikuisellekin hämmentäviä.
Kun lapsi kysyy seksuaalisuudesta, aikuinen voi ottaa halutessaan aikalisän. Voit sanoa, että lapsi pohtii ja miettii tärkeää asiaa, mutta sinun täytyy hetki miettiä, mitä hänelle vastaat.
Vastauksia voi olla monenlaisia. Oleellista on muistaa, että lapsen seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus on aivan eri asia kuin aikuisten seksuaalisuus.
Luonnollinen osa lapsen kehitystä
Yksi lapsen kehitystehtävä on ottaa haltuun kehoon ja kehollisuuteen liittyviä asioita. Lapsi tarvitsee nimet kaikille vartalonosilleen, myös sukupuolielimille. Pimppi ja pippeli ovat yhtä arvokkaita kehonosia kuin vaikkapa nenä, korvat ja kädet - ja niistä pitäisi olla lupa puhua. Kuten Maaret Kallio kirjoittaa:”Pimppi ei ole vessasana”.
Kun lapsi ihmettelee ja ihailee omaa kehoaan, aikuinen voi suhtautua siihen avoimin mielin ja ihmetellä yhdessä lapsen kanssa. Esimerkiksi näin: ”Se on sinun pippeli/se on sinun pimppi. Samalla tavalla kuin sinulla on silmät, korvat, nenä ja suu, on ihmisillä yleensä joko pippeli tai pimppi“.
Sukupuolielimille voi halutessaan keksiä myös omat nimet.
Nakuilu on kivaa
Leikki-ikäinen on usein varsinainen nakuilija. Lapsesta voi olla ihanaa kulkea vaikka alushousuissa tai kokonaan ilman vaatteita. Aikuinen voi suhtautua tähän asiaan rennosti. Kotona voidaan sopia esimerkiksi, että oman perheen kesken jokainen saa pukeutua miten haluaa, mutta jos on vaikka vieraita tai mennään juhliin, on pidettävä vaatteet päällä.
Ennen kuin hermostuu lapsen nakuiluista, aikuisen kannattaa pohtia omaa suhtautumistaan kehollisuuteen ja alastomuuteen.
Jotkut lapset hyödyntävät seksuaalisten puheiden aiheuttamaa hämmennystä aikuisissa ja hakevat sillä huomiota. Mitä vähemmän aikuinen häkeltyy, sitä parempi.
Tilanne on hyvä, kun seksuaalisuutta käsittelevät kysymykset ovat lapselle yksi asia muiden joukossa, siis yhtä kiinnostavia kuin esimerkiksi se, mistä omenat tulevat tai miksi hevosella on häntä.
Itsensä kosketteleminen – OK vai ei?
Lapsi kokeilee kehoonsa tutustuessaan, mitkä asiat ovat kivoja ja mitkä eivät. Samalla voi tulla huomanneeksi, että omien sukupuolielinten koskettelu on mukavaa. Unnuttaminen eli lapsen itsetyydytys on tavallinen ilmiö ja se voi olla lapselle yksi keino saavuttaa hyvä olo tai rauhoittua unille.
Aikuisen tai nuoren itsetyydytys on eri asia kuin lapsen itsensä koskettelu. Siihen kannattaa kotona suhtautua samalla tavalla kuin nenän kaivamiseen: sitä ei ole tapana tehdä muiden nähden, mutta omassa rauhassa saa halutessaan unnuttaa, eikä siitä ole haittaa.
Jotkut lapset tarvitsevat esimerkiksi päiväkodissa säännöt itsekoskettelulle, vaikkapa niin, että unnuttaminen on OK päiväunilla oman peiton alla.
Turvataidot ja kehon kunnioitus
Tapakasvatus on tärkeä osan kehollisuuden opettelua. Lapselle kannattaa kertoa, että uikkareiden alle jäävät alueet ovat omia, eikä niihin saa kukaan toinen ilman lupaa koskea.
Samalla voi opettaa lapselle turvataidot ja kolmen kohdan säännön, jos joku yrittää kosketella lasta epämiellyttävällä tavalla. Ne menevät näin:
- Lapsi saa sanoa painokkaasti ei
- Lapsen pitää lähteä heti pois
- Asiasta on hyvä kertoa tutulle aikuiselle
Sääntö on hyvä perustella sillä, että oma keho ja sen suojaaminen ovat tärkeitä. Näin lapsi oppii kunnioittamaan toistenkin kehoa.
Lapsella ei ole lupa kosketella myöskään toisten lasten tai esimerkiksi omien vanhempien intiimialueita. Vanhemman tehtävä on rajata ja ohjata lasta tällaisissa tilanteissa.
Suojaa lasta
Vaikka lapsen psykoseksuaaliseen kehitykseen voi pääasiassa suhtautua rennosti, on olemassa asioita, joilta lasta pitää suojata. Yksi näistä on porno.
Porno on lapsen näkökulmasta yleensä vastenmielistä ja pelottavaa, samalla joskus jännittävää ja ällistyttävää. Porno voi järkyttää lasta syvästi, joten aikuisten on huolehdittava, ettei lapsi pääse esimerkiksi yksin tietokoneella ollessaan pornosivuille, edes vahingossa. Myös perheen nuorisoa ja koululaisia on kiellettävä näyttämästä pornoa lapsille. Toisaalta, jos pornoa on nähty, siitä voi ja pitääkin puhua lapsen kanssa.
Aikuisten tehtävä on suojella lasta ja lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Lasta ei siis saa millään tavalla kosketella sopimattomasti, se on väkivaltaa ja häirintää. Lapselle ei saa puhua aikuisten seksiasioista tai edes lasketella härskejä vitsejä pienten lasten aikana. Aikuisten intiimit asiat eivät kuulu lapsille.
Seksuaalisuudesta on joskus vaikea jutella lapselle (tai kenellekään) luontevasti. Onneksi lasten seksuaalikasvatuksesta on nykyisin paljon tietoa saatavilla, mm. Väestöliiton sivuilla.
kirjoittajat:
Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri; Suvi Laru, psykologi, psykoterapeutti (ET), opettaja; Raisa Cacciatore, LL, lastenpsykiatri, Vanhemmuuskeskuksen johtaja, Väestöliitto.
Lähteitä ja lisää luettavaa:
R. Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin! Eväitä tyttönä ja poikana kasvamisen haasteisiin syntymästä murrosikään. WSOY 2007.
E. Korteniemi-Poikela & R. Cacciatore. Seksuaalisuuden portaat. Käsikirja peruskoulun 1.-9.-luokille. Opetushallitus 2015.
R. Riihonen, S. Laru & R. Cacciatore. Ihmisen psykoseksuaalinen kehitys. Teoksessa: Seksuaalikasvatuksen tueksi. 2015 (toim.) Bildjuschkin, K., Työpaperi 35/2015 THL.
Lisää ohjelmasta
