Hyppää pääsisältöön

Voiko elokuvaa remiksata? Avaruusromua 21.2.2016

filmimateriaalia
filmimateriaalia Kuva: YLE Kuvapalvelu filmimateriaalia

David Wark Griffith oli 39-vuotias. Hän oli elokuvaohjaaja ja tahtoi tehdä kaikkien aikojen suurimman ja mahtavimman elokuvan. Hän oli jo tehnyt yli neljäsataa lyhyttä mykkäelokuvaa ja halusi nyt tehdä jotakin haastavampaa.

Elettiin 1900-luvun alkupuolta. Yhdysvaltain sisällissodasta oli kulunut yli puoli vuosisataa, mutta asia ei tuntunut jättävän ketään rauhaan. Se oli iso asia, edelleen. Niinpä Griffith päätti tehdä suurelokuvansa Yhdysvaltain sisällissodasta, ja siitä tuli suuri elokuva, monessakin mielessä.

Sen tekemiseen käytettiin ennenkuulumattomat 125 000 dollaria ja kun se vuonna 1915 valmistui, se oli ennennäkemättömän pitkä, kolmetuntinen mammuttielokuva.

Elokuva oli nimeltään The Birth of a Nation, Kansakunnan synty. Siitä tuli valtava menestys, mutta myös valtava kiistojen aihe. Elokuva sai aikaan ennenäkemättömän kiihkeitä mielenosoituksia, vihaa, tappeluita, väkivaltaa ja jopa murhia. Elokuva oli rasistinen. Se korosti valkoisten ylivaltaa. Se ihannoi Ku Klux Klania.

Sanottiin, että Griffith vääristeli historiaa ja kuvasi tummaihoiset pahoina ja tyhminä ihmisinä. Elokuvan ensi-illan jälkeen mielenosoituksia puhkesi muun muassa Bostonissa ja Philadelphiassa, ja elokuvan sensuroimista vaadittiin. Afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksia puolustava järjestö NAACP yritti estää elokuvan levittämisen, mutta tuloksetta. Mielenosoitukset ja mellakat jatkuivat.

Silti Griffithin elokuva jäi historiaan. Sen historiallisesti tärkeää asemaa ja sen elokuvataiteellisia ansioita pidetään kiistattomina, kaikesta huolimatta. Se on hyvä ja tärkeä elokuva, mutta miten siihen tulisi suhtautua? Voiko sen tänään nähdä toisin?

Tätä mietti Paul D. Miller eli DJ Spooky. Hän käsittelee ääntä ja musiikkia kuin mitä tahansa raaka-ainetta. Hän luo olemassa olevasta musiikista uutta musiikkia.

Olisiko mahdollista remiksata myös elokuvaa? Miksei.

2000-luvun alussa DJ Spooky tarttui liki satavuotiaaseen D.W.Griffithin elokuvaan ja miksasi sen uudelleen. Ja koska elokuva oli mykkä, hän teki myös siihen musiikin. Uusi elokuva sai nimekseen Rebirth of a Nation, ja sen uutta musiikkia tuli esittämään DJ Spookyn kanssa - ei enempää eikä vähempää kuin - Kronos-kvartetti.

Rebirth of a Nation on kantaaottava elokuva, kuten ehkä oli se alkuperäinenkin, mutta eri tavoin. ”Riisto ja poliittinen korruptio kummittelevat maailmassa edelleen”, sanoo DJ Spooky, ”mutta nykyään eri muodoissa.”

Elokuvahistorian klassikoksi voidaan myös kutsua Tanskalaisen Carl Theodor Dreyerin vuonna 1928 valmistunutta mykkäelokuvaa Jeanne d’Arcin kärsimys. Se kertoo 1400-luvulla eläneestä Jeanne d’Arcista, joka on katolisen kirkon pyhimys ja ranskalaisten kansallissankari.

Dreyerin elokuva kuuluu niihin mestariteoksiin, jotka ovat saaneet arvonsa ja maineensa vasta myöhempinä aikoina. Valmistuttuaan elokuva oli katastrofi, monellakin tapaa. Se oli taloudellinen katastrofi. Sen valmistuminen oli maksanut enemmän kuin kukaan oli uskaltanut arvioida. Ohjaaja ja kriitikot olivat jokseenkin tyytyväisiä elokuvaan, mutta yleisö vierasti sitä. Esimerkiksi ranskalaiset eivät voineet sietää, että joku tanskalainen ohjaaja tekee elokuvan Ranskan kansallissankarista.

Katolinen kirkko myös hyökkäsi elokuvaa vastaan, ja elokuva joutui monessa maassa sensuurin käsittelyyn. Ja myös itse elokuva, sen filmimateriaali joutui moneen vastoinkäymiseen. Elokuvan alkuperäinen negatiivi tuhoutui tulipalossa pian ensi-illan jälkeen. Myös ohjaajan koostama seuraava versio tuhoutui tulipalossa ja vasta kolmas versio elokuvasta oli se, jota esitettiin maailmalla.

Elokuvasta sanotaan, että se on tinkimätön elokuva. Carl Theodor Dreyer tunnettiin perfektionistina, ja siinä on eräs syy siihen, miksi elokuvasta tuli lopultakin niin kallis. Dreyer ei elokuvassaan romantisoi historiaa, vaan esittää hahmot ja tapahtumat omaan, koruttomaan tyyliinsä. Ehkä siksi elokuva ei ollut yleisön suosiossa.

Mutta siitä tuli klassikko. Sanotaan, että Jeanne d'Arcin kärsimys -elokuvan vaikutus näkyy muun muassa Ingmar Bergmanin ja Stanley Kubrickin elokuvissa.

Jacob Kirkegaard on säveltäjä ja äänitaiteilija, ja niin ikään tanskalainen kuten oli myös Jeanne d’Arcin kärsimys -elokuvan ohjaaja Carl Theodor Dreyer. Dreyerin mykkäelokuvaa on historian kuluessa esitetty monenlaisen musiikin säestyksellä, ja aivan takuulla eräs kiinnostavimmista musiikeista tuohon elokuvaan on Jacob Kirkegaardin tekemä.

Sicario on kanadalaisen elokuvaohjaajan Denis Villeneuven jännityselokuva, joka sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2015. Islantilainen Jóhann Jóhannsson teki vuonna 2013 musiikin Villeneuven elokuvaan Prisoners. Sen jälkeen hän kunnostautui musiikillaan James Marshin elokuvaan The Theory of Everything, joka kertoi kosmologi Stephen Hawkingin nuoruudesta. Joten oli ilmeisen selvää, että Johansson ja Villeneuve vielä kohtaisivat ja näin kävi.

Sicario -elokuvan musiikki tehtiin sananmukaisesti suoraan elokuvaan. Denis Villeneuve ei käyttänyt niin kutsuttua tilapäistä musiikkia elokuvaa tehdessään, vaan Jóhann Jóhannsson lähti liikkeelle tyhjästä ja teki musiikkia sitä mukaa kuin elokuva valmistui.

Amerikkalainen Phill Niblock esitti vuodesta 1968 vuoteen 1972 jotakin, jota voisi kutsua ekologisiksi multimedia-installaatioiksi. Hän esitti niitä New Yorkissa ja ne olivat vaihtelevia ja esityspaikan ja -tilanteen mukaan muuntuvia kokonaisuuksia. Usein niissä oli monelle kankaalle heijastettua elokuvaa, tanssia, diakuvia ja musiikkia, yleensä nauhamusiikkia. Ne olivat oman aikansa tiedostavaa ja kantaaottavaa ekologista multimediaa.

Phill Niblock kertoo, miksi musiikkia pitää kuunnella LUJAA:

Niblock teki kaikkiaan neljä tällaista Environments-sarjan esitystä ja neljäs niistä, nimeltään THIR (Ten Hundred Inch Radii), on muista poikkeava siinä, että taiteilija valmisti siihen kaksi erilaista ääniraitaa: ensimmäisen eli alkuperäisen vuonna 1972 ja uudemman ääniraidan vuonna 2008. Vuonna 2015 kun Phill Niblockin THIR julkaistiin elokuvamuodossa DVD:nä, julkaistiin sen yhteydessä nämä molemmat ääniraidat. Ja kuten arvata saattaa, se vanhempi eli alkuperäinen ääniraita vuodelta 1972 on se kiinnostavampi.

AVARUUSROMUA 21.2.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:
DJ SPOOKY & KRONOS QUARTET: The Broken Compass (Rebirth of a Nation)
DJ SPOOKY & KRONOS QUARTET: A Nation Divided (Rebirth of a Nation)
DJ SPOOKY & KRONOS QUARTET: North isn't South (Rebirth of a Nation)
DJ SPOOKY & KRONOS QUARTET: The Parallax Waltz (Rebirth of a Nation)
DJ SPOOKY & KRONOS QUARTET: Lincoln and Booth Get Acquainted (Rebirth of a Nation)
JACOB KIRKEGAARD: Arc 1 (Arc)
JOHANN JOHANNSSON: Target (Sicario)
JOHANN JOHANNSSON: Night Vision (Sicario)
PHILL NIBLOCK: NTF / THIR 1972 - osa - (THIR - Ten Hundred Inch Radii)

BONUS:
DJ Spooky TEDxAustinissa: free-flowing intellectual talk and performance!

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua