Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Miksi vanhuus pelottaa?

Miksi vanhuus ja sairaus pelottaa niin, että kuolemanpilleri on parempi vaihtoehto? yle tv1
Aino Auranen (vas.), Anne Flinkkilä, Tanja Kuronen ja Ulla-Maija Nikula keskustelevat vanhuudesta. Miksi vanhuus ja sairaus pelottaa niin, että kuolemanpilleri on parempi vaihtoehto? yle tv1 inhimillinen tekijä,Yle TV1

TV1 keskiviikkona 24.2.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 27.2. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Suomalaiset elävät yhä pidempään ja väistämättä korkea ikä tuo mukanaan myös vaivoja ja sairauksia.

On laskettu, että vuonna 2030 eli neljäntoista vuoden päästä yli 75-vuotiaita suomalaisia on jo miltei miljoona.

Kaikki eivät ole aktiivisia seniorikansalaisia, ikinuoria tervaskantoja, vaan osa sairastuu ja tarvitsee hoivaa sekä usein ympärivuorokautistakin hoitoa.

Jo nyt yksinäisyys ja masennus vaivaavat vanhoja ihmisiä, ja jotakin kertoo sekin, että joka toinen päivä vanha ihminen tekee itsemurhan. Mitä pitäisi tehdä, että edessä ei olisi vanhuus ja kurjuus vaan vanhuus ja arvokkuus?

Monenlaista yksinäisyyttä

Aino Auranen on 82-vuotias ja asuu yksin kerrostalossa Turun keskustassa.

Hän teki elämäntyönsä pankkimaailmassa, auttoi vanhempiensa maatilalla ja siinä sivussa jäi perhe perustamatta. Aino toimi erilaissa yhdistyksissä, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen toiminta alkoi vähentyä. Parkinsonin tauti on myös heikentänyt liikkumista.

Yksinäisyyttä Aino kuvaa moneltakin kantilta. On sellainen yksinäisyys, että kukaan ei käy, kukaan ei soita. On myös sellainen yksinäisyys, jota tuntee, kun ikätoverit ovat joko kuolleet tai niin sairaita, ettei voi keskustella vanhoista asioista.

Nykyajan kanssa aino sanoo tuntevansa vierautta, sillä on niin monta asiaa, mitä ei ymmärrä ja silloin helposti myös vetäytyy omiin oloihinsa.

Kun kodista tulee vankila

Aino ei ole kohtalonsa kanssa yksin. Vaikka useimmat meistä haluaisivat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista, koti ei aina ole se oikea paikka iäkkäälle ihmiselle.

Kodista voi tulla vankila, kun ei pääse enää ovesta ulos ja ulkomaailma alkaa pelottaa. Vielä ei välttämättä olla siinä tilanteessa, että tarvittaisiin järeitä kotihoidon toimia.

Tälle eräänlaiselle katvealueelle on kehitetty Löytävän vanhustyön toimintaa, jossa sosiaalialan ammattilaiset auttavat yksinäisiä vanhuksia.

Ulla-Maija Nikula vetää Turussa Fingerroosin säätiön puitteissa hanketta, jonka tarkoituksena on nimenomaan ensin löytää yksinäiset vanhukset ja ylläpitää heidän toimintakykyään.

Ulla-Maija kertoo, että usein lähdetään siitä, että opetellaan menemään ovesta ulos ja hankkimaan vaikka bussikortti. Moni yksinäinen vanhus pelkää ulkomaailmaa ja sen outoja uusia käytäntöjä.

Aino löysi korttelikahvilan

Aino Auranen on yksi tällainen löydetty vanhus tai tarkemmin sanoen, Aino itse löysi tiensä Löytävän toiminnan korttelikahvitilaan Turussa. Siellä kokoontuu ikääntyneiden ryhmä puimaan maailman tapahtumia.

Aino sanoo, että korttelikahveista on tullut hänelle tärkeä henkireikä. Hän käy kirjastossa lukemassa lehtiä, ja samalla reissulla voi keskustella asioista samanikäisten kanssa ja yksinäisyys lievittyy edes hetkeksi.

Jotakin on ryhdyttävä tekemään!

Tanja Kuronen on ikääntymisen tutkijana pohtinut sitä, miten tekemätön työ ja toimettomat ihmiset voisivat kohdata. Hänellä on ajatus kansalaistyöstä, johon perustulokokeilun myötä voitaisiin kouluttaa ihmisiä tekemään hoivatyötä vanhusten kotona.

Tanja pestautui itse opiskeluaikana töihin järjestöön, joka välitti työntekijöitä vanhusten koteihin. Hän näki monenlaista, hyvää ja pahaa.

Eniten kosketti monen vanhuksen yksinäisyys. Ihmiset häpesivät kotinsa likaisuutta ja siivottomuutta, ja Tanja sanookin, että siivoukseen ja sen puutteeseen kiteytyy moni asia. Kun ei jaksa, ei kykene hoitamaan huusholliaan, siitä seuraa helposti monenlaisen toivottomuuden kierre.

Kansalaistyö olisi nimenomaan vastaus tähän: siivota, seurustella ja ulkoiluttaa osaa moni ja siihen on helppo kouluttaa. Hoitotyö on sitten asia erikseen.

”Jotakin on nyt ryhdyttävä tekemään, sillä vanhusten elämä ei voi olla uupuvien omaishoitajien ja vaihtuvien vapaaehtoistyöntekijöiden varassa”, Tanja sanoo.

Onko kuolemanpilleri ratkaisu?

Aino, Ulla-Maija ja Tanja puhuvat paljon ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja siitä missä ne rajat menevät.

Moni omainen tuntee riittämättömyyttä ja suoranaista kauhua esimerkiksi muistisairaiden omaistensa kanssa. Miten pitkään muistisairaan omaa toivetta kotona asumisesta pitää kunnioittaa? Miten huonossa kunnossa kotona asuvan pitää olla, että hoitopaikka irtoaa?

Aino pistää Ulla-Maijan ja Tanjan hiljaiseksi, kun hän kertoo omasta tahdostaan.

Koko elämänsä itsenäisenä elänyt Aino kammoksuu ajatusta toisten armoille joutumisesta ja sanoo toivovansa kuolemanpilleriä, silloin kun vielä pystyy itse päättämään asiasta.

Tanja sanoo, että jotakinhan me teemme väärin, kun niin moni pelkää vanhuutta ja avuttomuutta. Hoivatarpeiset ihmiset jätetään yksin.

Vanhanakin on yksilö

Ulla-Maija muistuttaa, että toimintakykyä pitävät yllä elämäniloon ja elämän tarkoitukseen liittyvät asiat.

”Me korostamme yksilöllisyyttä, mutta vanhat ihmiset nähdäänkin mielellään yhtenä samanlaisena massana, jolla pitäisi kelvata samanlaiset palvelut.”

Jokaisessa vanhassa ihmisessä on pitkä historia ja tarina, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

Ulla-Maija miettii omaa isäänsä, joka 20-luvunn vaikeista ja köyhistä oloista ponnisti eteenpäin. ”Isän kokemukset ja historia on varmasti muokannut myös omia valintojani”, sairaanhoitajaksi kouluttautunut Ulla-Maija sanoo.

Ne tarinat kannattaa kertoa ja kuunnella.

Kommentit
  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.