Seppo Heikkinen
Yle
Kekkonen sai aikanaan paljon kirjeitä tavallisilta ihmisiltä, joissa kansalaiset kääntyivät huolineen hänen puoleensa jo pääministeriaikana. Monet näistä kirjeistä kummastuttavat nykypäivänä: on vaikea uskoa kuinka henkilökohtaisilla asioilla valtion päämiestä silloin vaivattiin.
Eräässä tapauksessa vaalalainen maanviljelijä koki, että hänelle oli toimitettu viallinen Valmetin traktori. Koska kyseessä oli valtion yritys, hän kirjoitti tammikuussa 1956 suoraan Kekkoselle ja pyysi tätä tekemään asialle jotain. Kekkonen laittoikin viestin Valmetin pääjohtajalle G.W. Wredellevoisiko hän tutkia ja hoitaa asian.
Ja Wrede tosiaan tarttui toimeen Kekkosen viestin saatuaan. Vain kaksi päivää myöhemmin Valmetin Tourulan tehtaalta lähti myyntipäällikkö ja kaksi teknikkoa maanviljelijän luon selvittämään tapausta. Viikkoa myöhemmin Wrede kirjoitti Kekkoselle, että viallinen osa oli nyt vaihdettu maanviljelijän traktoriin, mutta maanviljelijä olikin esittänyt uusia vaatimuksia. Niihin he eivät voineet suostua ennen kuin pääsisivät keväällä toteamaan traktorin ajo-ominaisuudet. Lopuksi hän toivoo kirjeessään, että nämä toimenpiteet tyydyttäisivät Kekkosta.
Kansanmiestä oli helpompi lähestyä
UKK-arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva tuntee Kekkosen kirjeenvaihdon hyvin. Hän kertoo, että usein kirjeissä oli kyse aivan konkreettisista avunpyynnöistä. Kansalaisen etäisyys presidenttiin oli toki noihin aikoihin pitkä, mutta silti Kekkoselle noita kirjeitä tuli.
- Hän oli saanut jo pääministeriaikanaan kansanmiehen maineen, jollaista Paasikivellä, Mannerheimilla ja Rytillä ei ollut. Kalastava ja urheileva Kekkonen oli paljon heitä helpommin lähestyttävä hahmo. Tavallaanhan tässä on kyse vanhasta perinteestä. Jo Ruotsin kuninkaalle kirjoitettiin aikanaan, kun oli koettu vääryyttä vaikkapa virkamiesten taholta.
Siinä ojennettiin käsi vain niille, jotka olivat sota-aikana tai ennen sitä avioituneet
Kekkoselle kirjoitettiin myös lainsäädännön vääryyksistä. Eräs inarilainen sotaveteraani kirjoitti Kekkoselle vuoden 1956 presidentinvaalien aikaan, että oli taistellut viisi vuotta sodassa konekivääriampujana. Hän kuvaili kirjeessään sodan kauhuja ja kysyi Kekkoselta, että onko oikein, että rintamamiesmaahankintalaki ei koskenut häntä, koska hän ei ollut sotien aikana vielä naimisissa. Tästä syystä hän oli jäänyt ilman maata.
Hän tunsi katkeruutta siitä kun naapurissa asuvalla saman sotaretken tehneellä veteraanilla oli komea rintamamiestila, kun hän itse taas asui perheineen ahtaasti yhden huoneen parakissa. Hän ei vaatisi paljon, vaan olisi tyytyväinen kahden hehtaarin tilaan. Hän arveli, että Kekkonen voittaisi vaalit ja pyysi tätä vaikuttamaan asiaan.
Tietoa ei ole miten Kekkonen tähän kirjeeseen vastasi.
Kekkoselle tuli rahapyyntöjä
Osa kirjeistä oli puhtaita kerjuukirjeitä. Tämä selittynee sillä, että sosiaaliturvaa ei vielä 1950-luvulla ollut nykymerkityksessä olemassa. Rahapyyntojä tuli paljon ja Kekkosen kirjeenvaihdosta löytää useita esimerkkejä hänen vastauksistaan kansalaisille.
- Kekkonen vastasi itse näihin kerjuukirjeisiin ja antoi usein kansalaisille jopa omistaan, tokihan presidentillä oli siihen aikaan hyvä palkka. Hän myös pyysi hädänalaisia ottamaan yhteyttä oman kunnan virkamiehiin. Voi kuvitella kun jonkin kunnan virkamiehelle tulee kirje presidentiltä niin siinä rupeaa miettimään, että säästetäänkö tässä kunnan rahoja vai etsitäänkö jonkinlaista oikeudenmukaisuutta, Pekka Lähteenkorva toteaa.
Olkaa hyvä ja antakaa kyllä minä sitten äänestyksessä muistan teitä.
Yksi esimerkki näistä rahanpyyntökirjeistä on viesti alajärveläiseltä rouvalta, joka kertoi kuinka hänellä oli hyvin kylmä tupa. Eräältä talonmieheltä hän oli sentään saanut lämpimiä halkoja. Hän oli joutunut ostamaan rikkinäisten vaatteiden tilalle uusia, eikä ollut siksi voinut ostaa enää halkoja. Kirjeessään hän pyysi Kekkoselta avustusta 50-vuotissyntymäpäiviään varten ja lupasi vastineeksi äänestää Kekkosta presidentiksi.
Rahapyyntöjä ei tullut ainoastaan kansan riveistä. Lähteenkorvan mukaan Kekkonen oli lähettänyt 50 000 silloista markkaa eräälle vuonna 1955 kuolleen entisen ministerin leskelle. Se oli ollut iso asia tälle ja perheelleen, koska summa vastasi yhden kuukauden palkkaa. Sosiaaliturvan silloista tasoa kuvastaa hyvin se, että jopa ministerillä ei elämä ollut turvattu.
Kekkosta myös kosittiin kirjeitse
Lisää Kekkosen saamista kirjeistä kertoo UKK-arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva allaolevassa haastattelussa. Lähteenkorva kertoo mm. kuinka Kekkonen ei suostunut erään kansalaisen tekemien tuohivirsujen kauppiaaksi ja miksi hän joutui hoitamaan Jörn Donnerille viisumin Yhdysvaltoihin. Eikä pidä unohtaa Kekkosen saamia kosintakirjeitä naisilta.
