Hyppää pääsisältöön

Lukihäiriö vei Karoliina Sallisen äidinkielenopettajaksi

Karoliina Sallinen
Karoliina Sallinen Kuva: Janita Autio karoliina sallinen

– Jälkeenpäin ajattelen, että lukihäiriö oli mulle pelkkää plussaa, vaikka ei se silloin siltä tuntunut. Koulu olisi ollut minulle varmasti ihan liian helppoa, pohtii äidinkielenopettaja ja bloggaaja Karoliina Sallinen.

Sallisella todettiin keskivaikea lukivaikeus juuri ennen ylioppilaskirjoituksia, vaikka ensimmäiset lukitestit tehtiin jo alakoulun kolmannella luokalla. Tuolloin vilkas tyttö löi kokeen täysin leikiksi eikä mitään järkevää diagnoosia voitu tehdä. Vaikka Sallinen läpäisi koko peruskoulun ja lähes lukionkin ilman virallista paperia lukihäiriöstään, olivat oppimisvaikeudet selvästi opettajan ja vanhempien huomattavissa.

Tänä päivänä Sallinen kirjoittaa työkseen. Hän opettaa äidinkieltä yläkoulussa ja kirjoittaa suosittua Kolmistaan -blogia. Syksyllä 2016 julkaistaan hänen ensimmäinen kirjansa.

Määrätietoisuutta, kovaa treeniä sekä rakkautta tarinoihin

Kunnianhimoiselle ja kilpailuhenkiselle Salliselle lukivaikeuden kohtaaminen oli aluksi vaikeaa. Hän porskutti läpi peruskoulun ilman suurempia koulun tukitoimia jatkaen lukioon keskiarvolla 9.6.

Mikä se tuollainen lukivaikeus oikein on, monet ihmettelevät. Tätä Sallinen on saanut selitellä pitkin elämäänsä. Hän on oppinut tunnistamaan omat virheensä ja korjaamaan ne.

Treenaamalla tutut kirjainyhdistelmät voi ikään kuin oppia ulkoa. Lukitestissä käytetään kuitenkin myös sellaisia sanoja, jotka eivät tarkoita mitään. Näissä lukihäiriöstä kärsivät usein kompastelevat. Tästä johtuen vieraat kielet tuottavat usein paljon haasteita, kuten Sallisellekin.

– Kovan harjoittelun lisäksi minua on vienyt eteen päin rakkaus tarinoihin ja kirjallisuuteen. Haastavastakin aiheesta voi löytää ne itseä kiinnostavat jutut. Tätä pyrin sanomaan oppilaillenikin, sanoo Sallinen.

Epäoikeudenmukaisuus johti salailuun

Sallinen kokee joutuneensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti alakoulussa lukihäiriönsä takia.

– Olin jo alakoulussa kiinnostunut äikästä ja kirjoittamisesta. Opin löytämään virheeni ja kymppejä tuli kokeista ja aineista. Siitä huolimatta todistuksessa oli aina ysi. Luokkakaverit saivat samoilla arvosanoilla kymppejä. En näe muita syitä siihen kuin lukihäiriön.

Yläkouluun siirtyessään Sallinen halusi salata asian kokonaan. Äidinkieli nousi kymppiin ja pysyi siellä läpi lukion. Ilman lukihäiriön leimaa hän tunsi tulleensa kohdelluksi reilummin.

Oppimisvaikeudet Sallinen piti omana tietonaan aina ylioppilaskirjoituksiin saakka, jolloin hän meni äitinsä patistamana uudestaan lukitesteihin. Vihdoin Sallinen sai virallisen diagnoosin ja oikeuden helpotettuun ylioppilaskokeeseen. Lukio kuitenkin unohti hakea luvan ja jälleen mentiin muiden joukossa.

Parempi opettaja

Lukivaikeudella oli suuri vaikutus Sallisen ammatinvalintaan. Äidinkielenopettajan työssä oppimisvaikeudet muuttuivat vahvuudeksi.

– Ei riitä, että opettaja on hyvä omassa aineessaan. Pitää myös ymmärtää, mikä siinä on vaikeaa. Halusin ehkä tehdä asiat paremmin kuin jotkut maikat omalla kohdalla, kertoo Sallinen.

Sallisen tunnilla lukivaikeus ei ole syy jättää tekemättä. Vaikka ymmärtää ahdistuksen, joka siihen voi liittyä, ei saa antaa oppilaiden mennä sen taakse.

Opetus kovasta työnteosta

– Minulle tuli alusta asti tuli selväksi, että ihmisten täytyy tehdä töitä asioiden eteen. Yliopisto ja muu työnteko on tuntunut sata kertaa helpommilta peruskoulun jälkeen, Sallinen sanoo.

Tänä päivänä hän näkee oppimisvaikeutensa vain hyvänä asiana. Ne ovat tehneet Sallisesta sinnikkään, kärsivällisen työntekijän sekä tarjonneet haasteita lahjakkaalle opiskelijalle.

Täysin ilman apua Sallinen ei kuitenkaan ole pärjännyt. Täpäkkä erityisopettaja löytyi kotoa.

– Ilman äidin tukea ei siitä olisi tullut mitään, sanoo Sallinen.

Sallinen kertoo lisää lukihäiriöstään ja tiestään äidinkielenopettajaksi Summerin haastattelussa.

Kommentit

Artikkelit