Hyppää pääsisältöön

”Vanhemmuutta ei voi harjoitella etukäteen” Akuutin katsojat kertovat ajatuksiaan vanhemmuudesta

Raskaana olevan naisen maha
Raskaana olevan naisen maha Kuva: Yle, Paulus Markkula raskaana olevat naiset

Millaista on olla äiti tai isä? Millaisia haasteita vanhemmuuteen liittyy? Kasvatatko lapsiasi, kuten sinua on kasvatettu? Pyysimme katsojia kirjoittamaan meille ajatuksia vanhemmuudesta. Saimme upeita mietteitä ja pohdintoja, kiitos. Kaikki kirjoitukset on nyt kerätty yhteen. Lue, millaisia asioita äidit ja isät vanhemmuudesta ajattelevat.

”Kasvatuksen kultaiset kulmakivet perin vanhemmiltani. Heidän esimerkkinsä on tullut minulle koko ajan tärkeämmäksi... Se ikään kuin kumpuaa jostain sielun saloista. He näyttivät omalla elämäntyylillään mallia. He suosivat myös paljon eri tilanteisiin passaavia mainioita, asian ytimeen iskeviä sananparsia puheissaan: ”Ittelles sika kiusaa tekee, kun kaukalos kaataa.” Sananparret ovat kuin salamatkustajia oman elämäni junassa.

Oma jälkikasvuni kohdalla seuraan vanhempieni kasvatusperiaatteita. Toki ulkoiset tekijät, sosiaalinen ympäristö on kokoajan muutoksessa. Lasteni ja lastenlasteni kasvatukseen vaikuttavat siis myös ympäristön asenteet. En ole kuitenkaan kokenut suuria paineita asiasta, vaan halunnut itsekin oppia uusia tuulia. Lääkäri- isäni sanoin: Sopeutumiskyky on tärkeintä elämässä!” Nainen 63 vuotta

"Äitini ei rakastanut minua, ainoastaan korosti sitä miten olen pilannut hänen elämänsä. Kun sain itse lapsia, asiat nousivat pintaan ja tajuan, että asia vaikuttaa minuun vieläkin." Nainen 37

Vanhemmuus on minulle oikeastaan tärkeintä, mitä saatan ajatella.

Vanhemmuus on minulle oikeastaan tärkeintä, mitä saatan ajatella. Vanhemmuus ei ole pelkästään lasteni arjen asioiden huolehtimista, vaan toimimista suhteessani puolisooni ja lapsiini nähden niin, että teen heille hyvää – päivittäin. Huolehdin perustarpeista, huolehdin itsestäni ja kannan vastuuta arkisista päätöksistä. Perhe ei ole olemassa ilman sen jäseniä. Tutkin vahvuuksia lapsissani ja meissä vanhemmissa ja pyrin tuomaan niitä esille arjen valinnoissa. Ruokin hyvää.

"Vanhemmuuteni on myös epävarmuutta, pelkoa, häpeää ja tuskaa omasta riittämättömyydestä. Keskeneräisyyttä, epätäydellisyyttä ja haurautta. Vanhemmuuteni pyrkii saamaan palautetta, oppimaan olemaan lopulta vain kyllin hyvä. Vanhemmuuteni vaalii rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Kukaan perheessä ei ole toistaan parempi tai tärkeämpi tai korvaamaton. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, jotta elämä kantaa ja jatkuu suotuisana.

"Vanhemmuutta ei voi harjoitella etukäteen. Mutta valintojensa seurauksista voi yrittää ottaa selvää etukäteen. Vanhemmudella ei leikitä, se otetaan meillä "kovin vakavasti". Muuten kyllä ollaan kuin Ellun kanat,mutta se onkin hyvän elämän ja kasvun suola ja karamelli. On hienoa olla isä ja puoliso!" 43-vuotias isä, Turku

Ninni Niiranen
Ninni Niiranen Kuva: Yle, Paulus Markkula ninni niiranen

"Olen onnellinen vanhempieni kasvatuksesta. Se toimii esimerkkinä siitä miten kasvatan omia lapsiani. Rajoja ja rakkautta kasvatukseen. Toisten kunnioittamista ja tunteiden käsittelyä, kiukutella saa mutta pitää opetella lopettamaan ajoissa.

Päiväkodissa ja koulussa pitää osata hillitä itsensä. Jos itsellä on päivä alkanut huonosti, ei ole korrektia pilata muiden päivää, kotona voi sitten purkaa pahaa oloa, vaikka se vanhempana onkin välillä hermoja raastavaa. Kiitos- ja anteeksi kuuluvat normaaliin puheeseen ja ne ovatkin tulleet pienestä asti luonnollisena osana normaalielämää.

Vanhemmuudessani pidän tärkeänä esimerkin voimaa, kuten voima sanojen käyttöä: läski, homo, neekeri jne. pyrimme välttämään viimeiseen asti sanomasta edes vahingossa.

Oman kuntosalin/jumpan sijasta liikumme paljon yhdessä, olen urheilullinen ja näin liikunnallisuus tulee lapsen arkeen ja arkiliikunta kuuluu lapsen arkeen jo ennen kouluikää. Meidän molempien vanhempien työssäkäynti verottaa luonnollisesti yhteistä arkiviikon aikaa ja siksi omat harrastuksemme toteutamme viikonloppuisin. Kyllä jos lapsia tehdään niin vanhempien kuuluu mielestäni elää lasten ehdoilla ja sovittaa "omaaika” lapsiperheen arkeen, aika menee kuitenkin kuin siivillä.

Vaikka jotkut sanovat että pitää elää hetkessä, huomisesta ei ole varmuutta, niin kyllä se on pakko elää ajatellen tulevaisuuteen." Nainen 28v.

Ihannoin oman äitini kärsivällisyyttä ja läsnäoloa.

"Vanhemmuuteni on riittämättömyyden ja ristiriitaisuuden tunnetta sekä oman keskenkasvuisuuteni silmiin katsomista. Pyydän omia leikki-ikäisiä lapsiani toimimaan paremmin kuin mihin itse pystyn nyt 35-vuotiaana. Ihannoin oman äitini kärsivällisyyttä ja läsnäoloa. Piehtaroin erossa olon tuskaa, kun työmatka vie minut pois arjesta. Arjessa huudan henkireikää omille ajatuksilleni.

Rutistan isoksi pojaksi venähtäneen vauvani kippuralle syliin ja vedän henkeeni pienen lapsen tuoksua kuin mikään muu ei saisi keuhkojani toimimaan. Huudan raivopäisenä kolmen kauniin pyynnön jälkeen tottelemattomuudelle ja lasken sekunteja siihen hetkeen, kun saan sulkea kamarin oven ja keskeneräisyyden valtakuntaani laskeutuu hiljaisuus. Ja kun rauha makaa huoneissa, hiivin hiljaa lastenhuoneeseen ja silitän tyttäreni sileitä poskia.

Haluan tarjota jälkikasvulleni elämäntaitoja ja ymmärrystä. Elämyksiä pimeän metsän leirinuotiolla, hiihdellen talvisilla hangilla ja täyttää pienet sieraimet tuoreen sämpylän tuoksulla. Kohmeisin sormin räpöstän luistimennaruja ja tuskailen keittiönlattian jauhokuorrutusta. Minulla on kaikki, mitä olen ikinä toivonut, enkä siltikään ymmärrä sitä.

Kiire ja kärsimättömyys nujertavat minut viikoittain. Itken hiljaa tai huudan tuskaa. Kokoan nolona itseni ja lupaan taas olla parempi äiti. Ja kun lapsi supattaa korvaani rakkautta, sydämeni hymyilee, vaikka tiedän etten ole sitä ansainnut."

Soili ja Okko Järvinen
Soili ja Okko Järvinen Kuva: Yle, Paulus Markkula okko järvinen

"Olemaan ihminen on tärkein asia minkä oon oppinut ja opettanut."

"Minulle vanhemmuus on ollut normaalien asioiden lisäksi myös toisen maailmansodan lopettamista. Omat vanhempani olivat risoja ihmisiä sodan takia, isoisiä ei sattuneesta syystä ollut. Minä olen omalta osaltani lopettanut sodan, lapsillani ei ole enää varjoa sielussa. Siitä olen ylpeä."

Syli avoimena, niin pitää olla ja paljon. Sitä ilman itse jäin.

"Yksi ikävimmistä vanhemmuuden velvoitteista on opettaa lapsi kestämään pettymyksiä. Meidän elämäämme niitä tuli hakematta, keksimättä. Äidin sydäntä särkee katsoa lastaan hänen tätä opetellessa, mutta pitää kestää.

Lapsen kannustaminen on tärkeää. Kyllä sinä pärjäät -ajatus ilmoille, mutta ei niin, että se pettymyksen käsittely lapsen sisällä keskeytetään ja peitellään vanhempien toimesta pärjäämiskannustukseen.

Syli avoimena, niin pitää olla ja paljon. Sitä ilman itse jäin.

Iso ihmettely meillä, vanhemmilla ja lapsilla, oli siinä, että meidän "oikein" ei ollutkaan välttämättä oikein muiden, varsinkin vanhempien mielestä. Ääriesimerkkinä vaikka varastaminen, kun jonkun vanhemman mielestä oli ok, että lapsensa oli ottanut toisen lapsen omaisuutta, koska "niillähän nyt on kaikkea niin paljon".

Murrosikä, siihen tulisi valmistaa vanhempia. Otti koville."

"Olen kärsivällinen äiti kahdelle lapselleni, joista toinen alakoulussa ja toinen eskarissa. Erosin miehestä lasten hyvinvoinnin vuoksi, tietysti myös omani. Ero ja sen jälkeinen aika on sujunut itselläni hyvin. Eletään hyväntuulista arkea ja juhlistetaan pieniäkin asioita. Ystävät ovat meille tärkeitä. Oma lapsuuteni oli aika tasapainoinen ja turvallinen. Perussetti eli omakotitalo ja kesämökki + molemmat vanhemmat. Itselläni sama toimintamalli, tosin yhden aikuisen perheessä."

"Olen saanut itse kristillisen kasvatuksen ja näitä arvoja haluan myös omille lapsilleni opettaa. Olen hoitanut lapsia pääsääntöisesti kotona, haluan olla paljon lasteni kanssa, viettää aikaa heidän kanssaan ja tehdä arkisia askareita. Lapset näkevät minussa hyvät ja huonot päivät, yhdessä jaetaan ilot ja surut ja käydään kasvunpaikat. Pyydetään ja annetaan anteeksi. Yritetään uudestaan, kun epäonnistutaan. Opetellaan elämän perusasioita. Täydellistä ja valmista ei varmaankaan tule, mutta turvallista perusarkea, siinä on oma tavoitteeni." Kolmen lapsen äiti (30v.)

Katja, Sanni ja Erkki Savilakso
Katja, Sanni ja Erkki Savilakso Kuva: Yle, Paulus Markkula katja, sanni ja erkki savilakso

"Minulle vanhemmuus on läsnäoloa, kuuntelemista ja puhumista. Tuen lapsiani heidän kasvussaan aikuisuuteen ja näytän omalla esimerkilläni miten missäkin tilanteessa tulisi toimia, jotta lapsi olisi mahdollisimman onnellinen ja hyvinvoiva siten, että myös ympäristö ja kanssaihmiset voisivat mahdollisimman hyvin. Opetan lapseni kunnioittamaan toisia ihmisiä, luontoa ja kaikkea elävää. Mutta ennen kaikkea opetan heitä voimaan hyvin itsensä kanssa. Haluan että lapseni kasvavat vahvoina ja terveinä, saavat hyvän itseluottamuksen ja oppivat jo lapsuudessaan terveet elämäntavat.

Minulle kasvatus on myös uuden oppimista vanhempana ja huonoiksi havaittujen kasvatusmenetelmien jättämistä taakse. Kukaan ei koskaan tule valmiiksi tässä maailmassa, vaan aina uusiutuvat olosuhteet ja elämäntilanteet opettavat meitä vanhempia kohtaamaan maailman avoimin silmin. Vanhempana tasapainottelen usein ankaruuden ja lepsuuden välillä. Meidän perheessämme on aika tiukat rajat syömisten ja nukkumisten suhteen, mutta esimerkiksi siisteydestä voidaan tinkiä, jos sattuu olemaan parempaa tekemistä. Myös hauskaa pidetään, ja kaikkien toiveita kuunnellaan.

Lapset kaipaavat vanhemmalta ennen kaikkea yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä. Jokaisen lapsen pitää myös toisinaan saada viettää hetki vanhemman kanssa ihan kahdestaan. Ainakin sen aikaa, että ehtii kertomaan salaisuuden, jota muut sisarukset eivät saa kuulla, tai ilonaiheen tai murheen, jota haluaa käsitellä vain äidin tai isän kanssa.

Hellyyttä ei myöskään meidän perheessä pihistellä. Lapsi saa tulla syliin milloin vain, iästä riippumatta. Minusta suurin onnistumisen osoitus vanhempana on se, kun esiteini tulee halaamaan ja haluaa jutella. Toivottavasti saan rakennettua ja pidettyä tällaiset välit kaikkien lasteni kanssa, koko elämäni ajan." Neljän, (kohta viiden) lapsen äiti. 29 v.

"Lapselle pitää olla hyvä, paha ja vähän jumalinenkin, neuvoi naapurin vanha äiti. Siinä on viisaus: eli tänä aikanakin lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja ja anteeksiantamista, ja opetella myös itse pyytämään ja antamaan anteeksi. Rajojen asettaminen ottaa joskus lujille, koska tänä aikana vanhemmilta sidotaan ikään kuin kädet, koska ammattikasvattien taholta tulee kaikenlaisia neuvoja ja naapurit kontrolloivat, mikä ahdistaa vanhempia. Minun lapsuudessa lapsia kasvatettiin pienellä kurilla. Kerrankin äitini oli JOUTUNUT yhtä velipoikaani PIISKAAMAAN, ja kun hän oli tätä sitten katunut, että on niin huono äiti, ja nyt tämä lapsi ei enää tykkää äidistä, siihen vanhempi veli oli sanonut, että kun SE antaa anteeksi, niin se tykkää entistä enemmän!"

Lähipiiri ei ole sinun tai minun perhe, lapset - me olemme Me.

"Tarkastelen vanhemmuutta kuluneen sadan vuoden perspektiivissä, henkilökohtaisia vaikuttimia ja yhteiskunnallisesti. Muutos miehille ja naisille on ollut suuri. Naiset ovat joutuneet mukautumaan enemmän, mies vähemmän / kyennyt uudistumaan & muutokseen perheen arjen ja vastuun jakajana.

Kasvattajana pyrin olemaan läsnä ja esimerkki. Poikien tulee oppia kodin arjen kaikki toiminnot, ei vain tyttöjen. Teen työtä etten ole vain perinteisestä miehestä kehittynyt hyvä apuri vaimolle kodissa vaan jaan käytännön & vastuun arjessa. Nenä kasvatusoppaassa ei tarvitse olla, mutta esimerkiksi tieto terveydestä, ravinnosta, lasten ja nuorten haasteista on löydettävissä helposti.

Vuorovaikutus päiväkodin ja koulun, neuvolan kanssa ei ole rasite, uhka tai auktoriteetti – he ovat kumppani lapsieni parhaaksi. Lapsi kasvaa ensisijaisesti kodin kautta mutta odotan, toivon meiltä kaikilta yhteisvastuuta miten elämme ja toimimme – ei vain minun vaan myös sinun lapsesi on arvokkainta mitä meillä on. Lähipiiri ei ole sinun tai minun perhe, lapset - me olemme Me.

Miten minut, sinut on kasvatettu ja miten kasvatat lapsiasi: Hyvät, yhteisesti tunnustetut asiat, tavat & arvot pidetään tai poimitaan elämäämme, huonot karsitaan pois – tästä meillä kaikilla pitäisi olla tietoa sekä erilaista kokemusta.

Tapio ja Tarmo Turpeinen
Tapio ja Tarmo Turpeinen Kuva: Yle, Paulus Markkula tapio ja tarmo turpeinen

"Vanhemmuus on ensimmäiset vuodet jatkuvan huolen ja suorittamisen täyteistä elämää. Yhtäkkiä elämään saapuu suunnaton määrä vastuuta jota seuraa koko ulkopuolinen maailma. Ohjeita ja neuvoja satelee joka suunnalta. Menee muutama vuosi löytää tasapaino tuon kaiken keskellä ja itsevarmuus löytää oma vanhemmuus jonka voimalla voi unohtaa ulkopuoliset ohjeet ja mielipiteet. Myöskään kantasuomalaisena naisena ei asemani maassamme ikinä ole ollut niin huono kuin äitinä. Ikinä ennen minua ei ole tönitty bussissa, arvosteltu julkisesti ja valtion päättäjät kantaneet huolta ettenkö osaisi huolehtia omasta urastani ja ollut peloissaan syrjäytymisestäni. Äitiyden tuoma maalitaulu selässä on raskaampi kuin yksikään valvottu yö tai monilapsisen perheen vatsatauti. MUTTA silti vanhemmuus on elämäni suurin saavutus ja rikkain kokemus, joka onneksi on vasta alkutaipaleellaan neljän lapseni kanssa."

"ILOA ONNEA KIUKKUA PAKAHDUTTAVAA RAKKAUTTA PAINIMISTA KUTITUSTA KOKKAUSTA LUKEMISTA HUOLTA KIRJOJA LEFFOJA HUPSUTUKSIA KUTITUSTA TÄIKAMPOJA KUUMEMITAREITA"

"Perättömät väkivalta-, raiskaus- ja hyväksikäyttösyytökset ovat olleet useita vuosia suosittuja äitien keinoja varmistaa, että he saavat lapset erossa itselleen. Viimevuosina on noussut julkiseen keskusteluun lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta, yleensä isästä. Ilmiöstä ovat tehneet tutkimuksia varatuomari Anja Hannuniemi sekä PsyJuridican kriminaalipsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm. PASvanhemmat-sivustoilla käsitellään myös vieraannuttamisaihetta. Isän ja lasten oikeudet ovat jostain syystä täysin retuperällä. Isät pois paitsiosta."

"Vaikea sanoa millainen isä olen. Ainakin olen onnellinen siitä, että olen isä. Aluksi kasvatin lapsiani samoin kuin minua oli kasvatettu, mutta myöhemmin aloin korjata pahimpia virheitä. Minua kasvatettiin herran kurissa ja nuhteessa vitsaa säästämättä eikä pidetty liikaa pumpulissa."
Eläkeläismies

Haluaisin opettaa lapselle, että en ole häntä parempi, vaan myös minä teen hölmöjä asioita, erehdyn ja kiukuttelen.

"Vanhemmuus on usein kipeä asia. Se pistää miettimään syitä, miksi minä käyttäydyn tällä tavalla. Ovatko minun vanhempani käyttäytyneet tällä tavalla minua kohtaan? Vanhemmuus on kasvamista ja oppimista joka päivä. Lapsi opettaa ja pakottaa sinut olemaan täysin "auki".

Vanhemmuus on syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Se on vastuuta. Vanhempana on vaikeaa olla väärässä ja erehtyä. Haluaisin opettaa lapselle, että en ole häntä parempi, vaan myös minä teen hölmöjä asioita, erehdyn ja kiukuttelen. Kaikilla pitäisi olla oikeus kiukkuun. Tämä on joskus vaikeaa, että miten tasapainotella lapselle asetettujen vaatimusten kanssa, jos en itsekään aina pystyisi niitä toteuttaa. Vanhemmuus on myös naurua, iloa ja ylpeyttä nähdä uudet taidot ja kehitysvaiheet." Nainen, 32-vuotta

Titta ja Lilja Vilpa
Titta ja Lilja Vilpa Kuva: Yle, Paulus Markkula titta ja lilja vilpa

"Lapsella on oikeus turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen, ja minä äitinä yritän tehdä siitä sellaisen. Olen lastani varten käytettävissä 24h/vrkssa.Tuen häntä koulutehtävissä, harrastuksissa jne. Teemme mahdollisimman paljon asioita yhdessä. Lapset ovat lapsia vain hetken, ikään kuin meillä vanhemmilla vain lainassa. Olen nauttinut lapsen jokaisesta kasvuvaiheesta, enkä aio hylätä lastani teinivuosinakaan. Meillä pystytään puhumaan asiasta kuin asiasta, viestintä on aina avoinna.

Päihteillä ei ole sijaa lapsiperheissä. Harrastukset valitaan niin, että koko perhe voi osallistua yhdessä. Suomen yhteiskunta eikä politiikka tuo lapsiperheiden arkea, koska työpaikoilla ym. on vaikea sovittaa työajat lasten lomien ym. koulun keskusteluhetkien kanssa yhteen. Vanhempia vaaditaan aina vaan enemmän viettämään aikaa työpaikoilla, työvuorot ym. eivät ole perheystävällisiä. Tämän vuoksi lapset joutuvat olemaan paljon aikaa yksin. Kaikilla perheillä ei ole tukiverkostoa lähellä tai ollenkaan."

"Meillä on vain yksi lapsi, hiljattain täysi-ikäistynyt, mutta vielä kotona asuva poika. Minulle vanhemmuus on ollut alusta lähtien pelkästään ihanaa ja antoisaa. Edes vauva-ajan valvomisia en kokenut liian raskaina. Tunsin eläväni hieman unenomaista, maagista aikaa ja hyväksyin sen, että tämä on nyt hetken aikaa tällaista ja nyt eletään tämä vaihe täysillä läpi. Meillä on ollut aina saumaton, joskus suorastaan telepaattinen yhteisymmärrys. Kurinpitokeinoja ei ole tarvinnut edes miettiä: poika tekee aina mitä pyydetään, joskus pienellä viiveellä, mutta tekee kuitenkin. Uhma- ja murrosikäkin sujuivat helposti, lähes huomaamatta.

Erityisen onnellinen olen siitä, että pojalla oli jo pienenä vahva taipumus pohtia asioita syvällisesti. Olen kannustanut häntä itsenäiseen ajatteluun ja moraalisiin pohdintoihin. Hänen kanssaan olen käynyt useita elämäni parhaita keskusteluja. En lastaa hänen kannettavakseen mitään omia toiveitani esim. ammattiurasta, menestyksestä tai välttämättä edes lapsenlapsista. Toivon vain, että hän elää hyvän ja kauniin elämän ja antaa tälle maailmalle myös itsestään jotain hyvää ja kaunista.

Oma äitini ei ole koskaan ymmärtänyt minua enkä minä häntä. Luulen, että suurimmaksi osaksi kyse on luonteiden erilaisuudesta ja henkilökemiasta, mutta jokin osuus saattaa olla myös sukupolvella – minulla on ollut enemmän aikaa lapselleni kuin omalla äidilläni oli (meitä oli kolme lasta), ja aivan varmasti olen myös saanut parempaa kasvatusta häneltä kuin hän sai aikanaan omilta vanhemmiltaan (kymmenen lasta). Hurjasti eteenpäin on siis menty. Mietin vain, onko pojalla jo liiankin hyvä olla meidän luonamme. Itse lähdin mielihyvin ja intoa puhkuen pois kotoa heti kun pääsin, meidän pojalla taas ei tunnu olevan kiirettä mihinkään." nainen, 51v

Marko ja Avgustin Väänänen
Marko ja Avgustin Väänänen Kuva: Yle, Paulus Markkula marko ja avgustin väänänen

"Vanhemmuuden luulisi olevan hyvin helppoa nykyaikana. Eihän vanhemmat edes hoida itse lapsiaan. Ensin ovat päiväkodeissa pitkät päivät, sitten koulussa ja iltapäivähoidossa ja sitten onkin jo yläkoulu ja päivät pitenevät entisestään. Harrastukset siihen päälle, jolloin lapsi on taas pois silmistä.

Jos vanhemmuus on muka koetuksella, ottakaa katse taaksepäin Suomen sodanjalkoihin, jolloin äidit hoitivat lapsiaan yksin ilman kodinkoneita, näkivät nälkää ja kylmyyttä kaikki. Kodit jouduttiin jättämään ja pelättiin perheen isän kuolevan taisteluissa. Siinä vielä sairasteltiin ja oltiin anopin kanssa samassa taloudessa. Ehkäpä taas jaksaa!"

Lapsissa on tulevaisuus – meidän vanhempien kautta. Olkaamme hyviä vanhempia!

"Vanhemmuus on samanaikaisesti kasvatusta ja kasvua vanhempana. Lapset kasvattavat samanaikaisesti vanhempiaan. Jatkuva kasvattamiseen liittyvä itsereflektointi pitää vanhemman henkisesti (miksei fyysisestikin) vireänä. Mitä useampi lapsi, sitä pitempään tämä prosessi kestää. Tohdin väittää, ettei se lopu koskaan.

Minua ovat omat aikuiset lapset kasvattaneet eniten. Ja se henkinen ja aineellinen kehitys, mikä Suomessa on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana, ei ole voinut olla näkymättä ja tuntumatta niin lapsissa kuin vanhemmissa. Siinä missä vanhemmat ovat tulleet perässä, lapset ovat olleet jo edellä. Autoritäärinen kasvatus on saanut vaihtua ja tilalle on tullut keskusteleva vanhemmuus. Vaikka lapsista on paljon huolta, myös surua, ilo voittaa. Mikään ei vie surua kauemmas kuin lapsen nauru, kekseliäisyys ja luovuus.

Lapsissa on tulevaisuus – meidän vanhempien kautta. Olkaamme hyviä vanhempia!" Nainen 55v.

Voit katsoa jutun kohdasta 23:10

Lisää ohjelmasta

Toimittaja Mikko Penttilä ja lastenlääkäri Marketta Dalla Valle
Toimittaja Mikko Penttilä ja lastenlääkäri Marketta Dalla Valle Kuva: Yle, Tero Kyllönen mikko penttilä ja marketta dalla valle
Satu ja Saana Kuru istuvat kotona sohvalla.
Satu ja Saana Kuru istuvat kotona sohvalla. Kuva: Yle, Dmitri Volgin satu ja saana kuru
lapsen pituuden mittaaminen
lapsen pituuden mittaaminen Kuva: Yle, Tero Kyllönen lapsen pituus
Lähikuva Azra Tayyebin kasvoista.
Lähikuva Azra Tayyebin kasvoista. Kuva: Tero Kyllönen / Yle Akuutti,sokeus,Azra Tayyebi