Hyppää pääsisältöön

Kohuttu graffitintekijä: Ihastuminen poliisin tyttäreen pelasti vankilalta!

Graffititaitelija Pete Hende Nieminen aloitti uransa piirtämällä laittomia graffiteja alikulkusilloille. Teinivuosina rakastuminen poliisin tyttäreen pelasti pahimmalta ilkivallalta. Arvostettu graffitintekijä pitää hyvänä, että tekijät ovat saaneet laillisia graffitiseiniä.

Graffititaitelija Pete “Hende” Nieminen lukee lehdestä uutisen. Se kertoo lastensuojelujohtajan törkestä kavalluksesta, jonka seurauksena pomon taskuun päätyy nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi tarkoitettuja rahoja yhteensä 20 000 euron edestä. Tuomion saanut pomo ostaa rahoilla itselleen untuvatyynyjä, suksiboksin ja merkkivaatteita.

Niemisen syke räjähtää tappiin, ja hän alkaa alkaa vimmatusti luonnostella maalausta. Pahin kiukku lienee laantunut, kun Nieminen muutamaa päivää myöhemmin astelee graffitimaaleineen sisään löytämäänsä purettavaksi määrättyyn taloon.

Ja sitten hommiin! Purkutalon parvekkeelle ilmestyy kaljapullo kädessä bilettävä ukkeli merkkikalsareissa - pilapiirros nuorten hyvintointirahat vieneestä setämiehestä.

- En tiedä, onko hyvä vai huono, että reagoin näin, mutta jonkinlainen hannukarpo tai robinhood tästä maasta nykyään puuttuu, joten ehkä voin hoitaa tonttia ainakin ajoittain graffitin keinoin, hän kertoo Hendenvaara-blogissaan.

Skip Instagram post

Jonkinlainen hannukarpo tai robinhood tästä maasta nykyään puuttuu, joten ehkä voin hoitaa tonttia ainakin ajoittain graffitin keinoin.― Pete Nieminen Hendenvaara-blogissa

Pete Nieminen on se kohuttu graffititaitelija, joka maalasi ystävänsä Deoksen kanssa tammikuussa myrskyn silmään päätyneen Hävetkää!-teoksen Myyrmannin Urheilupuiston kolmesta johtajasta, joita epäillään junioritoiminnan rahojen väärinkäytöstä.

Kolme kunnallispoliitikkoa oli kaatanut rahoja kurkusta alas urheilujärjestön osin vanhemmilta kerätyillä rahoilla muun muassa lätkämatseissa. Väärinkäyttö selvisi, kun Vantaan kaupunki teki rahankäytöstä sisäisen tutkimuksen.

Vantaan kaupunki sensuroi teoksessa olleet tunnistettavat herrojen kasvokuvat. Niitä esittävät vanerilevyt löytyivät lopulta roskalavalta sen jälkeen, kun Hende kertaalleen kävi maalaamassa työnsä uudelleen.

Lailliselta graffitiseinältä sensuroitu teos herätti huomiota. Tapausta puitiin yhteisessä keskustelutilaisuudessa myös Vantaan kaupunginjohtajan Kari Nenosen kanssa. Nyt Hävetkää!-teos on tallessa tällä viikolla avattavan taidemuseo Artsin kellaritilassa.

Mutta mikä mies on tämä Hende? Ainakin hän tuntuu ottavan yhteiskunnallisesti kantaa.

Skip Instagram post

Pete Nieminen Myyrmäen Isomyyrin parkkihallissa.

Tapaamme Vantaalla kauppakeskus Isomyyrin parkkihallissa, koska Hende haluaa puhua ensin siitä, mistä kaikki graffititaiteilijat oikeastaan yleensä aloittavat. Eikä hän halua puhua vain itsestään ja omista töistään.

Harmaat seinät ovat täynnä töherryksiä, epämääräisiä kirjaimia. Joukossa on myös omistuskirjoitus Petri Lokalle, sille suurimmalle ja pelätyimmälle vartiointifirmalle.

- Tässä on sitä perinteistä luvatonta katutaidetta, josta kaikkien ura oikeastaan alkaa. Tällaisissa paikoissa porukat maalaavat, vartijat vartioivat ja putsarit putsaavat. Kaikki tämä maksaa. Valtaväestön mielestä tämä ei varmastikaan ole kaunista, Nieminen sanoo.

Näin Nieminenkin aloitti 80-luvulla Riihimäellä. Graffiteihin poika oli saanut innostuksen sarjakuvista. Isän autotalli oli ensimmäinen paikka, jossa hän harjoitteli vanerilevyille maalaamista.

Seinille piirtelyn aloittamisesta saa syyttää osin isää.

- Asuimme omakotitalossa ja faija oli vaihtamassa tapetteja. Hän sanoi meille, että nyt lapset saatte piirtää seinille, Nieminen kertoo.

Kun isän autotalli ei enää teini-iässä riittänyt, oli käytännössä pakko rikkoa lakia. Riihimäellä, kuten Helsingissä ja muuallakin Suomessa, vallitsi graffittien suhteen nollatoleranssi. Kaveriporukka kolusi värit mukana alikulkusiltoja ja junavarikoita.

Graffiti piti sutia seinään nopeasti, jotta ennätti karkuun ennen vartijoita. Jos yksi jäi kiinni, tämä saattoi saada sakot kaikkien tekemistä töistä. Siitä tuli tekijälle kallis lasku.

- Jos tätä harrastusta jatkaa, jokaisen on mietittävä, että kannattaako jatkaa, eli että haluaako välttää sakkorangaistuksen ja vankilan, hän sanoo ja toivoo, että tekijät miettisivät myös tekojensa seurauksia.

Hän sanoo tietävänsä graffitintekijöitä, jotka ovat päätyneet vankilaan. Väkivalta- ja huumausainerikollisten seurassa graffitintekijä voi olla kummajainen.

- On siinä varmaan outoa selittää, että kun muut kyselevät, että miksi olet täällä. No piirsin vähän seinään, Hende pohtii.

Hende itse sanoo säästyneensä sakoilta. Hän kertoo pelastuneensa pahimmalta siksi, että oli nuoruudessaan ihastunut tulisesti poliisin tyttäreen, johon hän halusi tehdä vaikutuksen - kunnollisuudellaan.

- Kun muut töhrivät junanvaunuja, me pussailimme hänen kotonaan, Hende kertoo.

Nyt nelikymppinen Nieminen opiskelee Metropolian ammattikoreakoulussa kulttuurituottajaksi. Sitä ennen hän ehti käydä YK-joukoissa ja olla Rajavartiostossa töissä yhteensä 11 vuotta.

- Huomasin, etten niissä hommissa päässyt vaikuttamaan ja parantamaan maailmaa toivomallani tavalla. Tässä työssä se onnistuu paremmin, hän kertaa uranvaihtonsa syitä.

Hende toivoo, että saisi tehdä taidetta ja työskennellä nuorten kanssa.

Jos harrastusta haluaa jatkaa, jokaisen on mietittävä, haluaako kuitenkaan sakkorangaistuksia ja vankilaan― Pete Hende Nieminen
Kaikki graffiti ei voi olla laillista, koska graffiti tavallaan perustuu laittomuuteen― Pete Hende Nieminen

Kivenheiton päässä Isomyyrin parkkihallista on Myyrmäen asema, jossa on nykyään laillinen graffittipaikka. Nieminen on tyytyväinen, että graffitintekijöille on annettu laillisia graffitiseiniä. Hän ei silti toisaalta usko, että laittomuuksista päästäisiin eroon kokonaan.

- Kaikki graffitit eivät voi olla laillisia, koska graffiti ikään kuin perustuu laittomuuteen. Graffitien tekeminen on myös sitä, että näkee kivan pinnan, jolle haluaa maalata kysymättä keneltäkään mitään. Osalle tämä on se tekemisen juttu. Katutaide on sitä, että on muutakin kuin graffitimaalausta varten osoitetut vanerilevyreservaatit, hän sanoo.

Kun Hende käy purkutaloissa maalaamassa, hän ei kysy luopaa kiinteistön omistajalta. Toisaalta Niemisellä ei ole käyntiensä suhteen myöskään peiteltävää.

- En tee sitä salaa, sillä seraavana päivänä kerron tapauksesta omalla nimellä blogissa. Täällä olen, jos joku haluaa ottaa yhteyttä, hän sanoo.

Yhden mieleenpainuvimmista keikoistaan hän teki Otaniemeen, jossa purettiin laboratoriota. Purkutalossa seikkailtuaan Hende päätyi maalaamaan laboratorion vessaan ison kanadanhanhen ja tämän viereen hullun professorin. Aamulla paikalle tulivat purkumiehet.

- Turha siinä oli lähteä karkuun juoksemaan, kun maalipurkit olivat levällään ja hajukin melkoinen. Sanoin tulijoille, että terve vaan. Siinä sitten keskusteltiin katutaiteen tilasta hyvässä hengessä ja purkumies tuumasi, että teehän työsi loppuun, hän kertoo.

Nykyään graffiti on Niemiselle ennen kaikkea taidetta.

- Minua kiinnostaa nykyään, miten voin parantaa suoritustani ja opin käyttämään uusia tekniikoita. Myös tilan käyttäminen on oma juttunsa, Nieminen sanoo.

Lailliset graffittipaikat ovat mahdollistaneet tekijöiden ammattimaistumisen. Graffititaiteilijat saattavat saada töitään myös museoihin, kuten tällä viikolla avattavaan Vantaan taidemuseo Artsiin. Kokoelmissa on esimerkiksi Niemisen ja hänen taitelijaystävänsä Deoksen töitä.

Stop töhryille -hanketta Nieminen ei muistele hyvällä. Nollatoleranssi teki mahdottomaksi sen, että graffitintekijöiden oma osaaminen olisi kehittynyt.

- Suomessa tullaan graffititaiteessa jälkijunassa. Porukka ei pystynyt rakentamaan omaa kädenjälkeä, hän sanoo.

Vuonna 1998 alkaneen Stop töhryille -hankeen tarkoitus oli poistaa graffitit, tarrat ja julisteet katukuvasta heti, kun niitä ilmestyi. Toimintaan kuului, että Helsinki osti yksityisiltä firmoilta vartiointipalveluja valvomaan ja puhdistamaan kiinteistöjä. Nollatoleranssi-linja jatkui aina vuoteen 2008 asti.

Niemisen yksi missio tänä päivänä on edistää katutaidetta pitämällä taidetyöpajoja ja yrittämällä löytää työpajojen järjestämiseen sopivia purkutaloja. Hän toivoo, että purkutuomion saaneet talot saataisiin paremmin hyödynnettyä taidenäyttelyinä.

Yhdessä blogipostauksessaan hän on kirjoittanut sitä varten yksinkertaisen ohjeen: Yksi purkua odottava rakennus, ryhmä graffititaitelijoita, muutama muusikko. Sillä kokoonpanolla saa aikaan jo taidegallerian, avajaisjuhlat ja yleisölle avoinna olevan näyttelyn. Kohteesta häippästään ennen kuin purku oikeasti alkaa.

Pete Nieminen aloitti graffitien tekemisen teininä. Nyt hän vetää muun muassa graffitityöpajoja lapsille ja nuorille.

- Usein vastaan tulee byrokratia. Ihmiset eivät haluaisi alkaa selvittämään mitään, mikä ei kuulu heidän varsinaiseen työhönsä. Toisaalta ollaan huolestuneita työskentelyturvallisuudesta. Entä jos joku astuisi maalatessa vaikka naulaan? Olemme ehdottaneet, että tekisimme paperin, jolla kiinteistön omistaja vapautettaisiin vastuistaan, Hende sanoo.

Onnistuneita projekteja on kuitenkin takana. Esimerkiksi viime kesänä Hende matkasi kahden muun graffititaiteilijan Marko "Acton" Saarelaisen ja Jani "Katupaimen" Liukkosen kanssa Kemijärvelle, jossa he osana Suomen Setlementiliiton Taidetta lähiöihin -projektia vetivät graffitityöpajoja Kuumaniemen ala-asteella Kemijärvellä. Työpajoihin osallistui aikuisia ja lapsia.

Homeongelmiensa vuoksi purku-uhan alla vuosia ollut Kuumaniemen ala-aste sai kerralla väriä seinille. Projektin tuloksena Kemijärvelle avattiin myös luvallinen graffitiseinä.

Sami Batalin kuvaama video Lapin loiste Pete Niemisen ja muiden graffititaiteilijoiden vierailusta Kemijärvellä.