Todennäköisesti jokainen äiti ja isä on kuullut mankunan “Mulla ei ole mitään tekemistä”. Miten tähän vanhempana reagoisi - ryhtyäkö keksimään ohjelmaa vai kehottaako ideoimaan itse? Tarvitsevatko lapset jatkuvaa toimintaa ja viihdytystä? Ja missä kulkee aidon läsnäolon ja vääränlaisen viihdyttämisen raja?
Nykylapsen viihdyttäminen alkaa jo vauvana. Tai oikeastaan jo kohdussa. Mozartia ja muita klassisen musiikin helmiä soitetaan sikiölle, ihan varmuuden vuoksi. Jossain on nimittäin kerrottu, että se vaikuttaa positiivisesti aivojen kehitykseen ja on sikiöstä kivaa.
Muskari, sehän aloitettiin “hattarat”-ryhmässä heti kun koliikki helpotti!
Lapsen synnyttyä äiti ja isä pyörivät hormonihuuruissaan kuin hyrrät (nukkuvan) piltin ympärillä ja virittävät hymynaama-mobilet sängyn yläpuolelle. Lapsen kanssa leikitään ja touhutaan: viedään kolmikuisena vauvauintiin, kesällä Muumimaailmaan ja talvella laskettelemaan - jo ennen kuin vaipoista on päästy eroon. Ja muskari, sehän aloitettiin “hattarat”-ryhmässä heti kun koliikki helpotti!
Jos vahingossa joskus jää joku pieni hetki luppoaikaa, työnnetään kouraan puuhakirja tai kehittävä kuvapeli pädiltä. Iltaisin mietitään, saikohan rakkauden hedelmä tänään riittävästi virikkeitä hyvään elämään.
Onko tässä mitään järkeä? Tarvitsevatko lapset jatkuvaa touhua ja viihdytystä? Viihdyttäminen on nimittäin ainakin vanhemmalle pidemmän päälle melko raskasta ja hyvin tylsää! Onnittelut sille, joka jaksaa päivästä toiseen hymyssä suin virikkeellistää ja ajaa into piukeana illat lapsia harrastuksiin.
Aikuisten pitäisi luottaa lasten omaan mielikuvitukseen ja kykyyn keksiä tekemistä.
Kansainväliseksi bestselleriksi nousseen Joutilaat vanhemmat -kirjan kirjoittaja Tom Hodgkinson kannustaa äitejä ja isiä lopettamaan lasten viihdyttämisen. Ydinviesti on yksinkertainen: jätä lapset rauhaan.
Joutilas vanhempi pyrkii toteuttamaan omia tarpeitaan, tekemään lasten kanssa oleskelusta hauskaa ja ennen kaikkea antamaan lapsille tilaa vapaalle leikille, perheen askareisiin osallistumiselle ja ylipäätään ilman jatkuvaa aikuisten kontrollointia elämiselle. Hodgkinsonin mukaan viihdytysrumba on aikuisten keksintö, jota lapset eivät tarvitse. Aikuisten pitäisi luottaa lasten omaan mielikuvitukseen ja kykyyn keksiä tekemistä.
Olen periaatteessa täysin samaa mieltä. Silti huomaan sortuvani viihdyttämiseen, kun lapset mankuvat jalkojeni juuressa huomiota. Huono omatunto pitkästä työpäivästä tai esikoisen mustasukkaisuus pikkuveljen saamasta huomiosta eivät helpota asiaa. Meille kotiin tarvittaisiin yksi Hodgkinson muistuttamaan, että tässäkin asiassa tarvitaan vanhemmilta sitkeyttä: kyllä ne jotain keksivät, kun ei itse heti ryhdy ohjelmatoimistoksi.
Mikään ei ole kivempaa kuin äiti leijonana jahtaamassa ja isä legokasan alle hautautuneena.
Toisaalta viihdyttämättömyyden vaikeuden ymmärtää. Joka paikassa vanhemmille hoetaan, kuinka tärkeää on viettää aikaa lapsensa kanssa: että lapset oppivat eniten juuri vuorovaikutustilanteissa aikuisten kanssa. Ja lapsethan rakastavat aikuisten kanssa puuhaamista: mikään ei ole kivempaa kuin äiti leijonana jahtaamassa ja isä legokasan alle hautautuneena.
Jos jostain nykyvanhempia syytetään niin siitä, etteivät he osaa olla läsnä lastensa elämässä. Niinpä me nyt sitten yritetään! Yritetään niin että taju lähtee!
Halu tarjota kivoja virikkeitä ja harrastusmahdollisuuksia, joita ei ehkä itse lapsena saanut, on täysin luonnollista. Mutta missä kohtaa pitäisi osata jättää lapsi rauhaan? Mikä on vääränlaista viihdyttämistä, mikä aitoa läsnäoloa?
En tiedä, mutta ehkä nyt on aika määritellä uudenlaiset standardit perheviihtyvyydelle, heittää hyvästit viihdytyskoneena toimimiselle ja elää rennommin myös vanhempina!
Maanantaina 29.2. aiheesta ovat studiossa suorassa lähetyksessä puhumassa kirjailija Paula Noronen ja koripallovalmentaja Hanno Möttölä. Tule sinäkin mukaan keskustelemaan!
Rämmitkö ruuhkavuosissa? Armollinen ja syyllistämätön Marja Hintikka Liven Facebook-ryhmä rientää avuksesi - liity meihin!
Katso Marja Hintikka Liven lähetykset Yle Areenassa - nähtävissä kaikki lähetykset 1. kaudesta alkaen!
Lisää ohjelmasta





