Hyppää pääsisältöön

Ympärillä kaikki mahdolliset maailmat

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Marja Salo.
Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Marja Salo. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer mahdollinen maailma,Eero Aho,Marja Salo,Paavo Westerberg,Suomen Kansallisteatteri

Niin paljon ajatuksia, muistoja, kuvia, näkyjä, ajattelin vaikuttuneena, kun poistuin viime keskiviikkona teatterista. Niin paljon mahdollisia maailmoita.

Paavo Westerbergin Kansallisteatterin suurelle näyttämölle kirjoittama ja ohjaama näytelmä Mahdolliset maailmat lähtee liikkeelle Westerbergin omasta tarinasta. On nuori poika, josta tulee lapsitähti. Hän pääsee näyttelemään Helsingin Kaupunginteatteriin Lasse Pöystin kanssa. Hän pääsee näyttelemään televisioon koiran kanssa. Hänestä tulee nuorena isä. Hänestä tulee isona ohjaaja ja näytelmäkirjailija.

Tarinassa Paavosta on tullut Antti. Samalla hänestä on tullut fiktiivinen henkilö, jolle tapahtuu fiktiivisiä asioita. Niin kuin Westerberg Helsingin Sanomien haastattelussa totesi: ”Tekijän kannalta on niin, että kun alat tuoda asioita näytelmän tarpeisiin, niin mikään siinä ei lopulta ole henkilökohtaista. Kaikki on tarinakohtaista, teoskohtaista." Katsojalle ei käy selväksi, mikä on totta, mikä tarua, eikä sillä ole mitään väliäkään. Tärkeää on havainnon tarkkuus, kerronnan rikkaus.

Eero Aho heittäytyy Antti Tähtisen rooliin kaikella voimallaan. Hän on kertakaikkisen hyvä roolissaan, tosi joka tunteessa ja tilanteessa.

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä mm. Kristiina Halttu ja Pia Andersson.
Esityksen näyttävät videot on suunnitellut Timo Teräväinen. Tässä vietetään Antti Tähtisen syntymäpäiviä. Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä mm. Kristiina Halttu ja Pia Andersson. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer Suomen Kansallisteatteri,Paavo Westerberg,Kristiina Halttu,pia andersson,mahdollinen maailma
Oikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa ei voi kokeilla.

Esitys alkaa Antti Tähtisen 45-vuotisjuhlasta, puolimatkan krouvista, jossa on tapana katsoa eteen ja taakse. Uuden näytelmän harjoituksien pitäisi jo alkaa, mutta Antti katsoo päivät pitkät kahvivideoita netistä eikä saa kirjoitettua mitään. Teatterista välittyy aikamoisen kaoottinen ja kyyninen kuva: näytelmiä valitaan ohjelmistoon paniikissa hetken mielijohteesta, rooleja jaetaan aivan muilla kuin taiteellisilla perusteilla.

Toisina hetkinä teatteri näyttäytyy ihmeellisen lumoavana maailmana, jossa aikuinenkin voi kuvitella, luoda, leikkiä, kokeilla turvallisesti niitä kaikkia mahdollisia maailmoita. Tosielämä rinnastuu teatteriin. Oikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa ei voi kokeilla. Puolison tai tyttären jatkuva laiminlyöminen työn takia jättää arpia, joita ei voi parantaa. Aborttia ei voi peruuttaa.

Itseäni jokusen vuoden nuorempi kollegani kertoi jääneensä tarinasta aivan ulkopuoliseksi. Minä löysin itseäni ja kokemaani näyttämöltä jatkuvasti. Olen suunnilleen saman ikäinen kuin näytelmän päähenkilö, joten varmasti osin kyse on sukupolvikokemuksesta. Esitys pisti liikkeelle muistoja ja ajatuksia suhteesta omiin vanhempiin, omiin lapsiin, omaan nuoreen itseen, omiin ihmissuhteisiin, omiin unelmiin, toteutuneisiin ja toteutumattomiin. Koskettavassa kohtauksessa Antti Tähtinen puhuu nuorelle itselleen kaikesta siitä, mitä tämän eteen vielä tulee. Samastuin kohtaukseen vahvasti.

Marja Salon roolityö 12-vuotiaana Anttina on häkellyttävä. Hänen kasvoillaan elää nuoren pojan herkkyys, uteliaisuus, vilpittömyys, äly.

paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Jukka-Pekka Palo.
Nuori Antti ystävystyy Galileo-näytelmää tehtäessä näyttelijäkollegan kanssa. Marja Salon ja Jukka-Pekka Palon yhteiset kohtaukset ovat herkkiä ja liikuttavia, hauskojakin. paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Jukka-Pekka Palo. Kuva: kansallisteatteri/ Stefan Bremer Paavo Westerberg,Suomen Kansallisteatteri,Marja Salo,Jukka-Pekka Palo,mahdollinen maailma
Kysymys kuuluu: entä jos…?

Entä jos olisin valinnut toisin. Missä olisin nyt, jos olisin mennyt risteyksesssä toiseen suuntaan, jättänyt kokonaan menemättä, jänistänyt kun olin rohkea, ollut rohkea kun jänistin? Olen miettinyt sitä monta monituista kertaa. Se on kutkuttavaa, vaikka tietysti turhaa. Iso kysymys kuuluu: jos voisin, valitsisinko toisin? Päähenkilö-Antin kohdalla valinta kiteytyy hetkeen metroasemalla, jonne näytelmässä useasti palataan. 12-vuotias Antti on myöhästyä metrosta, jolla hänen pitäisi matkata Galileo Galilein elämä -näytelmän koe-esiintymiseen. Olisko hänestä tullut taiteilijaa, jos hän ei olisi sinä päivänä mennyt ja päässyt mukaan teatterin taikapiiriin?

Oikein tunsin, kuinka teatterisalin ilmassa väreilivät kaikkien katsojien ja kaikkien esiintyjien elämättömät elämät, avaamattomat ovet, kulkemattomat polut.

Viime vuosina olen nähnyt muutamia esityksiä, jossa teatterintekijä-päähenkilö tekee esitystä. Tällaisia ovat olleet etenkin Milja Sarkolan ohjaamat Jotain toista ja Olipa kerran minä. Westerbergilläkin tehdään lavalla esitystä, mutta nyt esityksen harjoitteleminen ei niinkään riko neljättä seinää, vaan näyttäytyy enemmänkin ammatin kuvauksena. Ohjaustilanteita kuvatessaan Westerberg ei säästele päähenkilöään: Antin hätäisestä hakemisesta tehdään armotonta pilkkaa. Nauru raikaa katsomossa.

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Kristiina Halttu.
Kristiina Halttu ja Eero Aho ovat aviopari, näyttelijä ja ohjaaja. Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Kristiina Halttu. Kuva: kansallisteatteri/ Stefan Bremer mahdollinen maailma,Paavo Westerberg,Kristiina Halttu,Eero Aho,Suomen Kansallisteatteri

Markus Tsokkisen lavastus elää tarinan mukana upeasti. Näyttämökuvat virtaavat, valot, videot ja lavasteet vaihtuvat väliin kevyesti, väliin dramaattisesti, nousevat, laskevat, katoavat tapahtumien sykkeessä.

Esityksessä käytetään videoita elegantisti. Teatterissa mukana ollut ystäväni tunsi videoiden etäännyttävän näyttelijöistä – niin ne usein minunkin mielestäni tekevät – mutta tällä kertaa en itse kokenut niin. Videokuvat ovat ensinnäkin tosi hyvän näköisiä. Oli mukavaa katsoa välillä lähikuvia. Ja kun vielä lähestulkoon aina pystyi valitsemaan, katsooko näyttelijöitä lavalla vai valkokankaan kautta, intensiteetti ei kärsinyt. Videoiden avulla teatteritalo, päähenkilön työpaikka, tuli näyttämölle hauskasti mukaan. Huvittavaa, että Eero Ahon näyttelemä Antti juoksenteli nakupellenä Kansallisen viereisellä kapealla kujalla. Se kuja on kokenut kaikenmoista: samalla kadunpätkällä Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa hakattiin autoa mäsäksi.

Parhaiten videoilmaisu täydensi näyttämötapahtumia kohtauksessa, jossa Antti ja hänen vaimonsa Helena istuvat pienenpieninä, ihmisen kokoisina, pariterapiassa. Heidän yllään tuijottavat valtaisan empaattiset terapeutit (Markku Maalismaa ja Pirjo Luoma-aho). Tilanteen mittasuhteet havainnollistuvat nerokkaasti.

Itseä kosketti ja kiinnosti tarina Galileo-näytelmän tekemisestä. Olen lukenut Ralf Lågbackan ajatuksia esityksen ohjaamisesta, harmitellut että olin liian nuori, jotta olisin aikoinaan nähnyt esityksen. Olen inspiroitunut Bertolt Brechtin näytelmästä valtavasti luettuani sen nuorena draamaopiskelijana. Tarinaan tuli rutkasti lisää tasoja, kun vielä näin Långbackan teatterin kahviossa väliajalla. Miltä esityksen katsominen hänestä tuntui? Nyt harmittaa, etten tohtinut mennä kysymään.

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Esko Salminen.
Esko Salminen ja Marja Salo, Lasse ja Antti, esiintyvät näytemässä joka kertoo Galileo Galileista. Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Esko Salminen. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer Suomen Kansallisteatteri,Paavo Westerberg,Esko Salminen,Marja Salo,mahdollinen maailma

Esko Salminen näyttelee Lasse Pöystiä, joka näytteli Galileota. Hänen ja nuorta Anttia näyttelevän Marja Salon kohtaukset ovat esityksen satuttavimpia. Kun Galileon esitykset päättyvät, ja Antti ja Lasse antavat toisilleen lahjat pukuhuoneessa, minua itkettää. Jokaisen lapsen pitäisi kohdata aikuisia, jotka näkevät heissä jotain, jotka arvostavat heitä, uskovat heihin.

Esitys on kovin surullinen, vaikka naurauakin on paljon. Jostain kasautuu aikuiseen Anttiin isoja muureja, isoja kipuja: vaikeus elää, kohdata, rakastaa. Ja toisaalta häneen kertyy valtava luomisen tarve. Antille tapahtuu synkkiä asioita, hän sössii monet tärkeät hetket. Lopussa on kuitenkin valoa. Onneksi on.

Mahdolliset maailmat resonoi kahden viime aikoina vastaantulleen lauseen kanssa.

Merete Mazzarella kirjoittaa kirjassaan Aurinkokissan vuosi siitä, miltä tuntuu täyttää 70 vuotta. Yksi esiin nouseva teema on se, mikä vielä on mahdollista. Mazzarella kirjoittaa: Äitini pohti: "Ostankohan minä enää koskaan kenkiä?" Eräs vanha herra, jonka koira oli jo vanha ja väsynyt, mietti: "Voinko vielä hankkia uuden koiran?".

Toinen lause on Teatteri Avoimien Ovien uudestä näytelmästä Majakanvartija. Anna Krogeruksen kirjoittamassa, Tove Janssonin elämästä kertovassa hienovireisessä näytelmässä Jansson sanoo: Jos saisin tehdä kaiken uudelleen, tekisin aivan toisin, mutta en siltikään kadu mitään. Eikö se ole merkillistä?

Kansallisteatteri: Mahdolliset maailmat. Teksti ja ohjaus Paavo Westerberg. Lavastus Markus Tsokkinen, pukusuunnittelu Pirjo Valinen, valosuunnittelu Pietu Pietiäinen, musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio, videosuunnittelu Timo Teräväinen, naamioinnin suunnittelu Laura Sgureva. Dramaturgit Eva Buchwald, Minna Leino ja Jukka Viikilä. Rooleissa Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo. Harpisti Lily-Marlene Puusepp / Hanna Kenttämies.

Mahdolliset maailmat -näytelmä pohtii elämänvalintoja

Penkkitaiteilija

  • Media tahtoo olla sosiaalinen

    Facebookin merkitys kasvaa myös Aristoteleen kantapäälle

    Me teemme ohjelmaa, jonka sisältöön te voitte vaikuttaa! Kuuntelijoidemme ilmiantoja, vinkkejä ja toiveita saapuu runsaasti niin sähköiseen kuin perinteiseen postilaatikkoon. Kiitos siitä!

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Media tahtoo olla sosiaalinen

    Facebookin merkitys kasvaa myös Aristoteleen kantapäälle

    Me teemme ohjelmaa, jonka sisältöön te voitte vaikuttaa! Kuuntelijoidemme ilmiantoja, vinkkejä ja toiveita saapuu runsaasti niin sähköiseen kuin perinteiseen postilaatikkoon. Kiitos siitä!

  • Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Yleisö on äänestänyt Vuosisadan kirjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Onnea, Sinuhe! Voittaja julkistettiin Vuosisadan kulttuurigaalassa 18.10.2017. Toiseksi eniten ääniä sai Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja kolmanneksi Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla.

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.