Hyppää pääsisältöön

Ympärillä kaikki mahdolliset maailmat

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Marja Salo.
Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Marja Salo. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer mahdollinen maailma,Eero Aho,Marja Salo,Paavo Westerberg,Suomen Kansallisteatteri

Niin paljon ajatuksia, muistoja, kuvia, näkyjä, ajattelin vaikuttuneena, kun poistuin viime keskiviikkona teatterista. Niin paljon mahdollisia maailmoita.

Paavo Westerbergin Kansallisteatterin suurelle näyttämölle kirjoittama ja ohjaama näytelmä Mahdolliset maailmat lähtee liikkeelle Westerbergin omasta tarinasta. On nuori poika, josta tulee lapsitähti. Hän pääsee näyttelemään Helsingin Kaupunginteatteriin Lasse Pöystin kanssa. Hän pääsee näyttelemään televisioon koiran kanssa. Hänestä tulee nuorena isä. Hänestä tulee isona ohjaaja ja näytelmäkirjailija.

Tarinassa Paavosta on tullut Antti. Samalla hänestä on tullut fiktiivinen henkilö, jolle tapahtuu fiktiivisiä asioita. Niin kuin Westerberg Helsingin Sanomien haastattelussa totesi: ”Tekijän kannalta on niin, että kun alat tuoda asioita näytelmän tarpeisiin, niin mikään siinä ei lopulta ole henkilökohtaista. Kaikki on tarinakohtaista, teoskohtaista." Katsojalle ei käy selväksi, mikä on totta, mikä tarua, eikä sillä ole mitään väliäkään. Tärkeää on havainnon tarkkuus, kerronnan rikkaus.

Eero Aho heittäytyy Antti Tähtisen rooliin kaikella voimallaan. Hän on kertakaikkisen hyvä roolissaan, tosi joka tunteessa ja tilanteessa.

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä mm. Kristiina Halttu ja Pia Andersson.
Esityksen näyttävät videot on suunnitellut Timo Teräväinen. Tässä vietetään Antti Tähtisen syntymäpäiviä. Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä mm. Kristiina Halttu ja Pia Andersson. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer Suomen Kansallisteatteri,Paavo Westerberg,Kristiina Halttu,pia andersson,mahdollinen maailma
Oikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa ei voi kokeilla.

Esitys alkaa Antti Tähtisen 45-vuotisjuhlasta, puolimatkan krouvista, jossa on tapana katsoa eteen ja taakse. Uuden näytelmän harjoituksien pitäisi jo alkaa, mutta Antti katsoo päivät pitkät kahvivideoita netistä eikä saa kirjoitettua mitään. Teatterista välittyy aikamoisen kaoottinen ja kyyninen kuva: näytelmiä valitaan ohjelmistoon paniikissa hetken mielijohteesta, rooleja jaetaan aivan muilla kuin taiteellisilla perusteilla.

Toisina hetkinä teatteri näyttäytyy ihmeellisen lumoavana maailmana, jossa aikuinenkin voi kuvitella, luoda, leikkiä, kokeilla turvallisesti niitä kaikkia mahdollisia maailmoita. Tosielämä rinnastuu teatteriin. Oikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa ei voi kokeilla. Puolison tai tyttären jatkuva laiminlyöminen työn takia jättää arpia, joita ei voi parantaa. Aborttia ei voi peruuttaa.

Itseäni jokusen vuoden nuorempi kollegani kertoi jääneensä tarinasta aivan ulkopuoliseksi. Minä löysin itseäni ja kokemaani näyttämöltä jatkuvasti. Olen suunnilleen saman ikäinen kuin näytelmän päähenkilö, joten varmasti osin kyse on sukupolvikokemuksesta. Esitys pisti liikkeelle muistoja ja ajatuksia suhteesta omiin vanhempiin, omiin lapsiin, omaan nuoreen itseen, omiin ihmissuhteisiin, omiin unelmiin, toteutuneisiin ja toteutumattomiin. Koskettavassa kohtauksessa Antti Tähtinen puhuu nuorelle itselleen kaikesta siitä, mitä tämän eteen vielä tulee. Samastuin kohtaukseen vahvasti.

Marja Salon roolityö 12-vuotiaana Anttina on häkellyttävä. Hänen kasvoillaan elää nuoren pojan herkkyys, uteliaisuus, vilpittömyys, äly.

paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Jukka-Pekka Palo.
Nuori Antti ystävystyy Galileo-näytelmää tehtäessä näyttelijäkollegan kanssa. Marja Salon ja Jukka-Pekka Palon yhteiset kohtaukset ovat herkkiä ja liikuttavia, hauskojakin. paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Jukka-Pekka Palo. Kuva: kansallisteatteri/ Stefan Bremer Paavo Westerberg,Suomen Kansallisteatteri,Marja Salo,Jukka-Pekka Palo,mahdollinen maailma
Kysymys kuuluu: entä jos…?

Entä jos olisin valinnut toisin. Missä olisin nyt, jos olisin mennyt risteyksesssä toiseen suuntaan, jättänyt kokonaan menemättä, jänistänyt kun olin rohkea, ollut rohkea kun jänistin? Olen miettinyt sitä monta monituista kertaa. Se on kutkuttavaa, vaikka tietysti turhaa. Iso kysymys kuuluu: jos voisin, valitsisinko toisin? Päähenkilö-Antin kohdalla valinta kiteytyy hetkeen metroasemalla, jonne näytelmässä useasti palataan. 12-vuotias Antti on myöhästyä metrosta, jolla hänen pitäisi matkata Galileo Galilein elämä -näytelmän koe-esiintymiseen. Olisko hänestä tullut taiteilijaa, jos hän ei olisi sinä päivänä mennyt ja päässyt mukaan teatterin taikapiiriin?

Oikein tunsin, kuinka teatterisalin ilmassa väreilivät kaikkien katsojien ja kaikkien esiintyjien elämättömät elämät, avaamattomat ovet, kulkemattomat polut.

Viime vuosina olen nähnyt muutamia esityksiä, jossa teatterintekijä-päähenkilö tekee esitystä. Tällaisia ovat olleet etenkin Milja Sarkolan ohjaamat Jotain toista ja Olipa kerran minä. Westerbergilläkin tehdään lavalla esitystä, mutta nyt esityksen harjoitteleminen ei niinkään riko neljättä seinää, vaan näyttäytyy enemmänkin ammatin kuvauksena. Ohjaustilanteita kuvatessaan Westerberg ei säästele päähenkilöään: Antin hätäisestä hakemisesta tehdään armotonta pilkkaa. Nauru raikaa katsomossa.

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Kristiina Halttu.
Kristiina Halttu ja Eero Aho ovat aviopari, näyttelijä ja ohjaaja. Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Eero Aho ja Kristiina Halttu. Kuva: kansallisteatteri/ Stefan Bremer mahdollinen maailma,Paavo Westerberg,Kristiina Halttu,Eero Aho,Suomen Kansallisteatteri

Markus Tsokkisen lavastus elää tarinan mukana upeasti. Näyttämökuvat virtaavat, valot, videot ja lavasteet vaihtuvat väliin kevyesti, väliin dramaattisesti, nousevat, laskevat, katoavat tapahtumien sykkeessä.

Esityksessä käytetään videoita elegantisti. Teatterissa mukana ollut ystäväni tunsi videoiden etäännyttävän näyttelijöistä – niin ne usein minunkin mielestäni tekevät – mutta tällä kertaa en itse kokenut niin. Videokuvat ovat ensinnäkin tosi hyvän näköisiä. Oli mukavaa katsoa välillä lähikuvia. Ja kun vielä lähestulkoon aina pystyi valitsemaan, katsooko näyttelijöitä lavalla vai valkokankaan kautta, intensiteetti ei kärsinyt. Videoiden avulla teatteritalo, päähenkilön työpaikka, tuli näyttämölle hauskasti mukaan. Huvittavaa, että Eero Ahon näyttelemä Antti juoksenteli nakupellenä Kansallisen viereisellä kapealla kujalla. Se kuja on kokenut kaikenmoista: samalla kadunpätkällä Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa hakattiin autoa mäsäksi.

Parhaiten videoilmaisu täydensi näyttämötapahtumia kohtauksessa, jossa Antti ja hänen vaimonsa Helena istuvat pienenpieninä, ihmisen kokoisina, pariterapiassa. Heidän yllään tuijottavat valtaisan empaattiset terapeutit (Markku Maalismaa ja Pirjo Luoma-aho). Tilanteen mittasuhteet havainnollistuvat nerokkaasti.

Itseä kosketti ja kiinnosti tarina Galileo-näytelmän tekemisestä. Olen lukenut Ralf Lågbackan ajatuksia esityksen ohjaamisesta, harmitellut että olin liian nuori, jotta olisin aikoinaan nähnyt esityksen. Olen inspiroitunut Bertolt Brechtin näytelmästä valtavasti luettuani sen nuorena draamaopiskelijana. Tarinaan tuli rutkasti lisää tasoja, kun vielä näin Långbackan teatterin kahviossa väliajalla. Miltä esityksen katsominen hänestä tuntui? Nyt harmittaa, etten tohtinut mennä kysymään.

Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Esko Salminen.
Esko Salminen ja Marja Salo, Lasse ja Antti, esiintyvät näytemässä joka kertoo Galileo Galileista. Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat. Näyttämöllä Marja Salo ja Esko Salminen. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer Suomen Kansallisteatteri,Paavo Westerberg,Esko Salminen,Marja Salo,mahdollinen maailma

Esko Salminen näyttelee Lasse Pöystiä, joka näytteli Galileota. Hänen ja nuorta Anttia näyttelevän Marja Salon kohtaukset ovat esityksen satuttavimpia. Kun Galileon esitykset päättyvät, ja Antti ja Lasse antavat toisilleen lahjat pukuhuoneessa, minua itkettää. Jokaisen lapsen pitäisi kohdata aikuisia, jotka näkevät heissä jotain, jotka arvostavat heitä, uskovat heihin.

Esitys on kovin surullinen, vaikka naurauakin on paljon. Jostain kasautuu aikuiseen Anttiin isoja muureja, isoja kipuja: vaikeus elää, kohdata, rakastaa. Ja toisaalta häneen kertyy valtava luomisen tarve. Antille tapahtuu synkkiä asioita, hän sössii monet tärkeät hetket. Lopussa on kuitenkin valoa. Onneksi on.

Mahdolliset maailmat resonoi kahden viime aikoina vastaantulleen lauseen kanssa.

Merete Mazzarella kirjoittaa kirjassaan Aurinkokissan vuosi siitä, miltä tuntuu täyttää 70 vuotta. Yksi esiin nouseva teema on se, mikä vielä on mahdollista. Mazzarella kirjoittaa: Äitini pohti: "Ostankohan minä enää koskaan kenkiä?" Eräs vanha herra, jonka koira oli jo vanha ja väsynyt, mietti: "Voinko vielä hankkia uuden koiran?".

Toinen lause on Teatteri Avoimien Ovien uudestä näytelmästä Majakanvartija. Anna Krogeruksen kirjoittamassa, Tove Janssonin elämästä kertovassa hienovireisessä näytelmässä Jansson sanoo: Jos saisin tehdä kaiken uudelleen, tekisin aivan toisin, mutta en siltikään kadu mitään. Eikö se ole merkillistä?

Kansallisteatteri: Mahdolliset maailmat. Teksti ja ohjaus Paavo Westerberg. Lavastus Markus Tsokkinen, pukusuunnittelu Pirjo Valinen, valosuunnittelu Pietu Pietiäinen, musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio, videosuunnittelu Timo Teräväinen, naamioinnin suunnittelu Laura Sgureva. Dramaturgit Eva Buchwald, Minna Leino ja Jukka Viikilä. Rooleissa Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo. Harpisti Lily-Marlene Puusepp / Hanna Kenttämies.

Mahdolliset maailmat -näytelmä pohtii elämänvalintoja

Penkkitaiteilija

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Riina Katajavuori: Vihervaaran Anna

    Tyttökirjallisuus oli tärkeä, avartava puheenaihe.

    Olen rypenyt Emiliasta kertovissa Runotyttö-kirjoissa 8-vuotiaasta alkaen, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Matkailua, retroilua, outoja mutkia ja kummallinen vaskinen esine

    Avaruusromun heinäkuussa matkaillaan ja retroillaan.

    Avaruusromun heinäkuun toiveuusinnat tarjoavat matkailua, retroilua ja omituisella tavalla viihdyttävää kesämusiikkia. Trumpetisti Jon Hassell kutsuu elektronis-inhimillistä musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Thomas Köner matkusti ympäri maapallon ja äänitti koko matkan. Ramp-yhtyeen miehet olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle. Alan veteraani Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan analogiseen syntesoijaan ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.