Hyppää pääsisältöön

Grimmin veljekset - saduista sanakirjaan

Patsas Grimmin veljeksistä, tekijä Syrius Eberle
Grimmin veljekset. Patsas Saksan Hanaussa, tekijä Syrius Eberle. Patsas Grimmin veljeksistä, tekijä Syrius Eberle Kuva: Dr. Meierhofer Grimmin veljekset,patsas,Syrius Eberle

Grimmit sadut ovat kaikille tuttuja. Tunnemme Punahilkan, Ruususen, Lumikin ja Hannun ja Kertun, mutta satuja on toki paljon enemmän. Suomentaja Oili Suominen on kääntänyt yhdessä Raija Jänicken kanssa Jacob ja Wilhelm Grimmin vuonna 1857 julkaiseman lopullisen kokoelman (Kinder- und Hausmärchen) kaikki 201 satua suomeksi.

-Grimmin veljekset tunnetaan ennen kaikkea saduistaan, vaikka niiden julkaiseminen on ollut vain yksi juonne heidän koko elämäntyössään. Veljekset eivät itse sepittäneet satuja, vaan keräsivät ne ympäri Saksaa kansan suusta, kertoo Suominen.

Romantiikan aikaan 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa monessa maassa innostuttiin keräämään kansanlauluja, -taruja ja -satuja, niin tekivät myös Grimmin veljekset. Suomisen mukaan he eivät kuitenkaan kulkeneet mökistä mökkiin niitä keräämässä tarinoita kuten Elias Lönnrot, vaan heillä oli tavallaan kirjeenvaihtajia eri puolella Saksaa.

Alkuperäiset sadut sensuroitiin laajemman yleisön tavoittamiseksi

Grimmit eivät olleet siis erityisen kiinnostuneita lasten saduista vaan he kokosivat ennen kaikkea kansatiedettä. Osa saduista olivat aikansa aikuisviihdettä, julmia ja raakoja ja räävittömiä.

-Saduissa oli kaikenlaista syntistä; insestiä, kiellettyä rakkautta ja ei-toivottuja raskauksia. Toinen ääripää Grimmin saduista ovat nykyään nämä Disneyn siivotut ja söpöstelevät versiot, Suominen sanoo.

Veljeksistä varsinkin Wilhelm Grimm muokkasi satuja omaan tunnusomaiseen tyyliinsä ja satuja myös sensuroitiin, jotta ne saisivat laajemman yleisön.

Vaikka Grimmin satuja on siistitty ja sensuroitu, tapahtuu niiden henkilöille karmaisevia asioita, kuten nälkään näännyttämistä ja julmia rangaistuksia. Oili Suomalainen toteaa, että ihmiset ovat aina halunneet kuulla pelottavia tarinoita.

-Karmeita juttuja on aina kerrottu sekä aikuisille että lapsille. Ja kyllä kai sellainen pieni pelko on lapsellekin ihan piristävää, kunhan ympäristö on turvallinen ja loppu onnellinen. Useimmat Grimminkin saduista päättyvät nykyversioina onnellisesti. Ja ehkä äidin tai isän on parempi olla kertomatta Tuhkimon loppua, jossa linnut nokkivat ilkeiltä sisaruksilta silmät.

Lapsi katselee kirjaa.
Lapsi katselee kirjaa. Kuva: Yle/ Susanna Lyly pikkulapsi,lastenkirjat

Monialaiset tiedemiehet

Grimmin veljekset eivät suinkaan olleet vain satujen keräilijöitä, vaan monialaisia tiedemiehiä. Jacob ja Wilhelm opiskelivat alun perin lakitiedettä ja sen jälkeen innostuivat oman kansansa historiasta sekä vanhasta kielestä ja kirjallisuudesta.

-Jacob julkaisi tutkimukset saksalaisesta oikeusperinteestä ja saksan kielen historiasta ja tuli luoneeksi perustan modernille kielitieteelle. Hän teki myös uraauurtavan saksan kieliopin, toimi diplomaattina Wienin kongressissa ja luennoi yhdessä veljensä kanssa eri yliopistoissa, luettelee Suominen.

Wilhelm oli taas luonteeltaan enemmän kirjoittaja kuin tiedemies. Hänen tutkimuskohteensa olivat keskiajan sankarihahmot. Hän oli myös perheenisä ja kuoli veljeään nuorempana, joten hänen uransa ei ollut niin pitkä ja merkittävä kuin veljensä.

Suomisen mukaan Grimmin veljesten varsinainen päätyö ja suururakka oli kuitenkin saksan kielen sanakirjan kirjoittaminen. Jacob ja Wilhelm aloittivat urakan vuonna 1838 ja sanakirja valmistui vuonna 1961. Veljesten kuoltua työtä jatkoivat Göttningenin yliopisto ja Preussin tiedeakatemia Berliinissä.

Grimmin veljeksiä voidaan pitää ensimmäisinä modernin, tieteellisen sanakirjan tekijöinä.

-Kyllä niin voi sanoa, koska työ tehtiin huolella ja Jacob oli niin taitava ja perusteellinen kielentutkija. Hän selvitti hyvin tarkkaan sanojen alkuperän ja etymologian ja osasi monia kieliä. Hänellä oli siis hyvät mahdollisuudet onnistua työssään, Suominen toteaa.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri