Hyppää pääsisältöön

Grimmin veljekset - saduista sanakirjaan

Patsas Grimmin veljeksistä, tekijä Syrius Eberle
Grimmin veljekset. Patsas Saksan Hanaussa, tekijä Syrius Eberle. Patsas Grimmin veljeksistä, tekijä Syrius Eberle Kuva: Dr. Meierhofer Grimmin veljekset,patsas,Syrius Eberle

Grimmit sadut ovat kaikille tuttuja. Tunnemme Punahilkan, Ruususen, Lumikin ja Hannun ja Kertun, mutta satuja on toki paljon enemmän. Suomentaja Oili Suominen on kääntänyt yhdessä Raija Jänicken kanssa Jacob ja Wilhelm Grimmin vuonna 1857 julkaiseman lopullisen kokoelman (Kinder- und Hausmärchen) kaikki 201 satua suomeksi.

-Grimmin veljekset tunnetaan ennen kaikkea saduistaan, vaikka niiden julkaiseminen on ollut vain yksi juonne heidän koko elämäntyössään. Veljekset eivät itse sepittäneet satuja, vaan keräsivät ne ympäri Saksaa kansan suusta, kertoo Suominen.

Romantiikan aikaan 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa monessa maassa innostuttiin keräämään kansanlauluja, -taruja ja -satuja, niin tekivät myös Grimmin veljekset. Suomisen mukaan he eivät kuitenkaan kulkeneet mökistä mökkiin niitä keräämässä tarinoita kuten Elias Lönnrot, vaan heillä oli tavallaan kirjeenvaihtajia eri puolella Saksaa.

Alkuperäiset sadut sensuroitiin laajemman yleisön tavoittamiseksi

Grimmit eivät olleet siis erityisen kiinnostuneita lasten saduista vaan he kokosivat ennen kaikkea kansatiedettä. Osa saduista olivat aikansa aikuisviihdettä, julmia ja raakoja ja räävittömiä.

-Saduissa oli kaikenlaista syntistä; insestiä, kiellettyä rakkautta ja ei-toivottuja raskauksia. Toinen ääripää Grimmin saduista ovat nykyään nämä Disneyn siivotut ja söpöstelevät versiot, Suominen sanoo.

Veljeksistä varsinkin Wilhelm Grimm muokkasi satuja omaan tunnusomaiseen tyyliinsä ja satuja myös sensuroitiin, jotta ne saisivat laajemman yleisön.

Vaikka Grimmin satuja on siistitty ja sensuroitu, tapahtuu niiden henkilöille karmaisevia asioita, kuten nälkään näännyttämistä ja julmia rangaistuksia. Oili Suomalainen toteaa, että ihmiset ovat aina halunneet kuulla pelottavia tarinoita.

-Karmeita juttuja on aina kerrottu sekä aikuisille että lapsille. Ja kyllä kai sellainen pieni pelko on lapsellekin ihan piristävää, kunhan ympäristö on turvallinen ja loppu onnellinen. Useimmat Grimminkin saduista päättyvät nykyversioina onnellisesti. Ja ehkä äidin tai isän on parempi olla kertomatta Tuhkimon loppua, jossa linnut nokkivat ilkeiltä sisaruksilta silmät.

Lapsi katselee kirjaa.
Lapsi katselee kirjaa. Kuva: Yle/ Susanna Lyly pikkulapsi,lastenkirjat

Monialaiset tiedemiehet

Grimmin veljekset eivät suinkaan olleet vain satujen keräilijöitä, vaan monialaisia tiedemiehiä. Jacob ja Wilhelm opiskelivat alun perin lakitiedettä ja sen jälkeen innostuivat oman kansansa historiasta sekä vanhasta kielestä ja kirjallisuudesta.

-Jacob julkaisi tutkimukset saksalaisesta oikeusperinteestä ja saksan kielen historiasta ja tuli luoneeksi perustan modernille kielitieteelle. Hän teki myös uraauurtavan saksan kieliopin, toimi diplomaattina Wienin kongressissa ja luennoi yhdessä veljensä kanssa eri yliopistoissa, luettelee Suominen.

Wilhelm oli taas luonteeltaan enemmän kirjoittaja kuin tiedemies. Hänen tutkimuskohteensa olivat keskiajan sankarihahmot. Hän oli myös perheenisä ja kuoli veljeään nuorempana, joten hänen uransa ei ollut niin pitkä ja merkittävä kuin veljensä.

Suomisen mukaan Grimmin veljesten varsinainen päätyö ja suururakka oli kuitenkin saksan kielen sanakirjan kirjoittaminen. Jacob ja Wilhelm aloittivat urakan vuonna 1838 ja sanakirja valmistui vuonna 1961. Veljesten kuoltua työtä jatkoivat Göttningenin yliopisto ja Preussin tiedeakatemia Berliinissä.

Grimmin veljeksiä voidaan pitää ensimmäisinä modernin, tieteellisen sanakirjan tekijöinä.

-Kyllä niin voi sanoa, koska työ tehtiin huolella ja Jacob oli niin taitava ja perusteellinen kielentutkija. Hän selvitti hyvin tarkkaan sanojen alkuperän ja etymologian ja osasi monia kieliä. Hänellä oli siis hyvät mahdollisuudet onnistua työssään, Suominen toteaa.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.