Anu Vilkman
Yle
Jyväskyläläinen Maria Rinne elää onnellisia ruuhkavuosia: hän valmistui juuri unelma-ammattiinsa lähihoitajaksi ja vapaa-ajan ohjelmasta pitävät huolta viisivuotiaat kolmoset. Vaikka arki joskus on raskasta, Maria on siitä joka päivä kiitollinen. Kolmosten syntymää edelsi rankka keskenmeno.
Siitä on nyt seitsemän ja puoli vuotta. Oli kesäkuun alku ja Maria 19. viikolla raskaana. Kaksosraskaus oli edennyt hyvin, ainoastaan kolmen kuukauden kohdalla oli ollut pientä veritiputtelua. Marialle oli kuitenkin vakuutettu, että kaikki on kunnossa. Niinpä hän ei osannut aluksi olla huolissaan, kun selkään alkoi illalla sattua.
Kahdelta aamuyöllä kivut olivat yltyneet niin koviksi, että Maria lähti miehensä Sepon kanssa käymään varmuuden vuoksi synnytyslaitoksella. Kävi ilmi, että selkäkivut olivat olleet supistuksia.
Seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan sikiöiden liikkeet loppuivat. Kaksospojat eivät koskaan syntyneet elävinä.
– Se oli ihan älyttömän rankka kokemus. Saimme valita haluammeko haudata pojat vai mitä teemme. Päädyimme tuhkaukseen ja ripottelimme tuhkat muistolehtoon, muistelee Maria.
Kävi ilmi, että Marian istukkaan oli päässyt streptokokkibakteeri raskauden kolmannella kuulla. Se on muuten oireeton, mutta käynnistää synnytyksen etuajassa.
Kolme sykkivää sydäntä
Vaikka uusi raskaus pelotti, Marialle ja Sepolle oli heti selvää, että lasta yritetään mahdollisimman pian uudelleen. Ei mennytkään kauaa, kun pariskunta katseli taas ultrauslaitteen ruutua. Kun ruudulla näkyi kolme sykkivää sydäntä, he menivät hiljaiseksi. Marian suvussa on paljon kaksosia, mutta luomuna alkunsa saaneet kolmoset oli jo melkoinen yllätys.
– Ihmettelin vaan huuli pyöreenä ja tutkin sitä ultraa, että onko todella näin. Seppokin meni vähän sekaisin: heti kun tultiin kotiin hän meni tekemään lainalaskurin ja laski paljonko tarvii lainaa autoon ja taloon. Sitten hän lähti töihin kengät väärissä jaloissa, nauraa Maria.
Kun alkushokista oli toivuttu, alkoi pitkä odotus. Joka ilta Maria oli onnellinen, että oli selvitty taas yhdestä päivästä. Aamuisin hän oli kiitollinen, että yö oli ohi. Keskenmeno kummitteli takaraivossa koko ajan, eikä Maria uskaltanut missään vaiheessa luottaa, että tällä kerralla kaikki menisi hyvin.
Kolmosraskautta seurattiin tiiviisti ja viikolla 24 Maria sai yhden supistuksen, minkä seurauksena kohdunsuu oli kaksi senttiä auki. Maria passitettiin vuodelepoon sairaalaan. Raskauden viimeiset kaksi kuukautta hän makasi sängyssä yhdellä kyljellä.
Vauvat pysyivät mahassa ja viikolla 32+6 syntyivät suunnitellulla sektiolla Lenni, Jaakko ja Eeva. Kaksi vuotta ja yksi päivä keskenmenon jälkeen.
– Lenni ja Jaakko olivat aivan samannäköisiä kuin kuolleet kaksospojat.
Kolme huutavaa vauvaa, kaksi kättä ja yksi syli
Pienet vauvat (Lenni 1535 g, Eeva 1690 g ja Jaakko 1920 g) viettivät ensimmäisen kuukauden sairaalan teho-osastolla. Sitten alkoi vauva-arki kotona.
– Riittämättömyyden tunne oli tosi suuri. Vauvat piti syöttää öisin kolmen tunnin välein. Yhdellä oli koliikki, hän karjui kaksi kuukautta kaikki illat. Vaikeinta oli kun kaikki huusivat yhtä aikaa ja mulla oli vaan kaksi kättä ja yksi syli. Silloin ei auttanut muu kuin ottaa vuorotellen syliin ja yrittää lohduttaa.
Perhe sai onneksi apua monelta suunnalta. Marian isä kävi auttamassa monta kertaa viikossa, auttoi neuvolareissut ja vaihtoi vaippoja. Apua tuli myös lapsiperheiden kotipalvelusta ja perheessä oli peräkkäin viisi lähihoitajaopiskelijaa työharjoittelussa.
Siinä vaiheessa kun lapset saivat jalat alleen ja oppivat puhumaan, elämä alkoi vähitellen helpottaa. Jopa siinä määrin, että Maria uskalsi toteuttaa lasten myötä syntyneen haaveen lähihoitajaopinnoista.
– Kun näin mitä ihmiset teki vastasyntyneiden teholla, ajattelin että mä haluan myös auttaa ja hoitaa ihmisiä. Lasten piti syntyä ennen kuin mä tiesin mikä musta tulee isona.
Nyt Maria on saanut opintonsa päätökseen ja aloittaa pian työt. Viisivuotiaat kolmoset ovat päiväkodissa ja leikkivät kotona paljon yhdessä.
– Mietin keskenmenoa edelleen joskus. Mutta tehokolmikko pitää huolen siitä, että en ehdi liikaa murehtia. Lapset on niin täynnä elämää, heistä saa tosi paljon voimaa.
Marja Hintikka Live kysyy: Kasvatatko sinä tyttöjä vai poikia? Vaikuta vastaamalla ma 7. maaliskuuta lähetettävän suoran tv-lähetyksen Pojat ei tanssi balettia sisältöön!
Lisää ohjelmasta
