Joskus lasten kanssa leikkiminen voi olla puuduttavaa. Homma ei noin lähtökohtaisesti innosta ja pian ajatukset harhailevat ties mihin. Syyllisyys iskee välittömästi, kun huomaa, ettei ole pystynyt keskittymään lapsen juttuihin kertaakaan koko päivän aikana. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, pitääkö lapsen kanssa leikkiä - ja kuinka paljon.
Asiantuntijoilta kysytyt kysymykset:
1. Pitääkö aikuisten leikkiä lasten kanssa?
2. Jos pitää, niin miten ja minkälaisia leikkejä?
3. Mitä hyötyä aikuisen kanssa leikkimisestä on lapselle?
Kaikki leikki on tärkeää lapselle. Myös leikki aikuisen kanssa.
Anitta Pakanen, Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja:
1. Pitääkö... Miksi ei pitäisi? Lapset tarvitsevat leikkiä yhdessä ja myös yksin. Lapsen kanssa leikitään, kun nähdään että sitä tarvitaan, mutta on annettava tilaa lapselle myös leikkiä itsekseen ja toisen lasten kanssa. Aikuisten kanssa leikkiessä saadaan erilaisia roolimalleja ja opitaan sosiaalista vuorovaikutusta. Lapsen leikeistä tulee olla kiinnostunut ja kuunnella, mitä leikin kautta mahdollisesti viestitetään.
2. Lapsen mielenkiinnon mukaan. Leikkiessä kuunnellaan lasta ja ollaan läsnä.
3. Kaikki leikki on tärkeää lapselle, niin myös leikki aikuisen kanssa. Lapselle se merkitsee välittämistä ja hän saa sen kautta hyväksyntää ja kokee, että häntä kuunnellaan. Se merkitsee aikaa ja läsnäoloa.
Leikki ei ole vain lelumatolle asettumista ja legopalikoiden loputonta asettelua, se on mielentila.
Saara Salo, psykologian tohtori ja psykoterapeutti:
1. Totta kai aikuisen pitää leikkiä. Leikki on tärkeimpiä asioita ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa - myös aikuisilla. Vauvan kanssa oleminen ja juttelu on vauvan leikkiä. Taaperon kanssa peuhaaminen tai erilaisten autojen ihmettely on hänelle leikkiä. Esikouluikäisen kanssa luistelemaan opettelu tai vitseille nauraminen ruokapöydässä on leikkiä. Kouluikäinen pelaa omia videopelejä ja haluaa olla enemmän ikäistensä kanssa, mutta on valtavan tärkeää säilyttää kontakti myös kasvavan lapsen maailmaan ja kiinnostua myös siitä.
Aikuisen ei missään tapauksessa kuitenkaan tarvitse tarjota lapselleen jatkuvalla syötöllä yhä intensiivisempiä leikkikokemuksia tai ärsykkeitä. Emotionaalisesti saatavilla oleva aikuinen kykenee monitoroimaan leikkejä ruoanlaiton tai oman sometuksenkin keskeltä. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu taitava etämonitorointi.
2. Aikuisen ei tarvitse heittäytyä lapsen tasolle mahdollistaessaan leikkiä tai ollessaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Ei aikuinen edes osaa. On eri asia kyetä proaktiiviseen kasvattamiseen ja ohjata lapsi leikin pariin, juoda se yksi kuppi leikkiteetä, kuin asettua siihen koko tunniksi.
Leikki on kaikkea muuta kuin nykyisin ajateltua valtavan intensiivistä, aktiivista viihdykkeiden tarjoamista. Jos lapsi on tottunut siihen, että hänen toimintonsa on koko ajan voimakkaasti ohjelmoitua, kuten peleissä tai puuhakeskuksissa, ei lapsi kykene itse luomaan leikin maailmaa ihan vain oman mielikuvituksensa varassa. Tällainen lapsi tarvitsee aikuisen, joka tarjoaa uusia tavaroita ja paikkoja.
Tästä voi kuitenkin harjoittelemalla opetella irti. Olisikin hyvä, jos alusta saakka lapselle jäisi myös aikaa olla omassa rauhassaan, missä olisi mahdollista luoda oma leikki.
3. Yhdessä oleminen kehittää lapsen mieltä - kielitaitoja, älykkyyttä, tunnetaitoja. Kun leikki ajatellaan laajemmin yhteiseksi ajaksi, missä tavoite ei ole taidon oppiminen tai jollain tietyllä lelulla leikkiminen, vaan ihan vain hauskanpito, on sitä aikaa itse asiassa aika paljonkin arjessa.
Leikki ei ole vain lelumatolle asettumista ja legopalikoiden loputonta asettelua, vaan se on mielentila; pieni kohtaaminen arjessa, missä aikuinen luo lapselle turvallisen ja kohdatuksi tulemisen olon. Tutkimukset osoittavat myös, että aikuiselle on hyötyä lapsen kanssa leikkimisestä. Leikki lisää kiintymyssuhteen turvallisuutta ja nostaa mielihyvähormonia eli oksitosiinia.
Välillä voi sanoa lapselle, että olen nyt aivan uupunut, otetaanko tyynyjä ja mennään sohvalle juttelemaan.
Kristiina Kumpulainen, Kasvatustieteen professori:
1. Jaksaa, jaksaa! Armollinen saa tietysti olla. Välillä voi sanoa lapselle, että olen nyt aivan uupunut, otetaanko tyynyjä ja mennään sohvalle juttelemaan. Lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita ja haluavat leikkiä. Jos alle kouluikäinen lapsi tylsistyy, jotain on vialla.
2. Aikuisen on hyvä olla kiinnostunut lastensa tekemisistä, valvoa ja jutella asioista. Jos lapsella on mahdollisuus leikkiä ja luoda asioita itse, hän oppii ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan ja hänen itsesäätelytaitonsa kehittyvät.
3. Aikuinen voi rikastaa lapsen leikkiä vastaamalla lapsen ideoihin, kysymyksiin ja ehdotuksiin. Parhaimmillaan aikuisen ja lapsen yhteinen leikki voi mahdollistaa sen, että lapsi toimii niin sanotusti "päätään pidempänä", yli kehitystasonsa. Tärkeää on, että aikuinen ei ota päätäntävaltaa leikistä tai leikin kulusta vaan antaa lapselle tilaa toteuttaa itseään. Yhteisessä leikissä lapsi oppii aikuiselta ja aikuinen lapselta.
Lasten kanssa pitää siis leikkiä, mutta ei koko ajan. Lapsen oman mielikuvituksen kehitystä kannattaa tukea ja osoittaa kiinnostusta lapsen puuhiin, mutta saat olla kuitenkin armollinen itsellesi ja välillä vain "etämonitoroida" kauempaa. Ei kuulosta niin vaikealta, eihän?
Lisää ohjelmasta
