Hyppää pääsisältöön

Sellokonsertoissa myös hienot orkesteriosuudet

BIS on julkaissut uuden sellokonserttolevyn, jonka myyntinumerona on—jälleen kerran—Dvořákin Sellokonsertto. Onneksi sen parina on hieman vähemmän kulunut teos, Dvořákin maanmiehen ja nuoremman kollegan Bohuslav Martinůn Ensimmäinen sellokonsertto. Martinůn konsertto on Dvořákin tapaan helposti lähestyttävää musiikkia, mutta ammentaa sitä voimakkaammin melodiikkansa tsekkiläisestä kansanmusiikista ja keventää romanttista paloa uusklassismin tapaan ohennetulla ja värikkäälläkin orkestroinnilla.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Olen Uusien levyjen yhteydessä puhunut ennenkin soinnista sekä nykyaikaisen äänitystekniikan eduista sen suhteen. Yksi seikka, minkä uusi tekniikka on mahdollistanut, on sointukuvan kerroksellisuuden tavoittaminen. Esimerkiksi juuri konsertoissa käy usein niin, että solisti on äänikuvassa päällimmäisenä, eikä ”säestävästä” orkesterista kuulu juuri mitään—silloinkaan, kun säveltäjä on itse asiassa tarkoittanut juuri päinvastaista.

BIS:n uudella sellokonserttolevyllä Antonín Dvořákin ikivireä Sellokonsertto saa parikseen hieman vähemmän kuluneen teoksen, Dvořákin maanmiehen ja nuoremman kollegan Bohuslav Martinůn Ensimmäisen sellokonserton. Martinů sävelsi teoksen vuonna 1930, mutta muokkasi sitä pariinkin otteeseen, viimeksi vuonna 1955 eli neljä vuotta ennen kuolemaansa.

Martinůn konsertto on Dvořákin tapaan helposti lähestyttävää musiikkia, mutta ammentaa sitä voimakkaammin melodiikkansa tsekkiläisestä kansanmusiikista ja keventää romanttista paloa uusklassismin tapaan ohennetulla ja värikkäälläkin orkestroinnilla. Orkestrointi tekee muuten näistä kummastakin kiinnostavia: myös Dvořák on yllättävän innovatiivinen ja värikäs orkestroija, mikä usein jää konserttolevytyksissä huomaamatta.

Sveitsiläissyntyisen sellistin Christian Poltéran ja Thomas Dausgaardin johtaman Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin uudella levyllä orkesteriosuus soi selkeänä ja erottelevana yhtenäisyydestä ja romanttisesta sinfoniasaundista yhtään tinkimättä. Tälläkin levyllä solisti soi päällimmäisenä, mutta onnistunut syvyysvaikutelma takaa sen, että orkesteri soi solistin ympärillä luonnollisesti ja kaikessa monikerroksellisuudessaan.

Super Audio CD:n suomat mahdollisuudet ovat käytössä, korkeintaan jousten sointi jää hivenen hataraksi, mikä saattaa johtua myös äänityspaikasta, Berliinin Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Lisäksi solistin sellosta on tallentunut sivuääniä, jotka eivät kuuluisi salin puolelle—ongelma, jota on vaikea toisaalta kitkeä poiskaan äänityksistä. Christian Poltéra on minun makuuni hieman turhankin sentimentaalinen ja paatoksellinen erityisesti Dvořákin parissa, mutta toisaalta monet pitävät sitä ihanteellisena. Ehdottomasti plussan puolelle hänen soittonsa nostaa sen puhtaus sekä notkeus ja turhan venyttelyn välttäminen.

Antonín Dvořák: Sellokonsertto h-molli. Bohuslav Martinů: Sellokonsertto nro 1. - Christian Poltéra, sello, sekä Berliinin saksalainen sinfoniaorkesteri, joht. Thomas Dausgaard. (Bis, BIS-2157)

Kuuntele Uudet levyt 26.2.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Säveltäjä Olli Kortekangas hurahti oopperaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 16. toukokuuta!

    Olli Kortekankaan surrealistinen esikoisooppera Short Story vuonna 1980 oli nuoren vihaisen Korvat auki –säveltäjän vastaveto Suomen viralliselle Karvalakki-oopperakulttuurille. Short Storyn jälkeen Kortekangas on säveltänyt lukuisia oopperoita. Hän kutsuu oopperaa fantastiseksi taidemuodoksi ja nauttii oopperoista myös vapaa-ajallaan.

  • Suomen italialaisin tenori Veikko Tyrväinen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 16. toukokuuta.

    Toukokuun 16. päivänä syntynyt Veikko Tyrväinen (1922–1986) kuuluu Suomen unohtumattomimpiin tenoreihin. Pajatso-ooppera saatiin Tyrväisen laulamana televisioon, mutta radiolaulajaa hänestä ei tullut. Sattumusten kautta Neuvostoliiton radiosta äänitteitä löytyy kymmenittäin.