Hyppää pääsisältöön

"Siinä oli punkia, perkele!" – tuottajan muistoja Lista Top 40 -ohjelmasta

Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994.
Lista Top 40 -ohjelman juontajat Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994. Kuva: Seppo Sarkkinen/ Yle kuvapalvelu Remu Aaltonen,Nina Honkanen (Kirjailija),lista top 40

Vuonna 1994 aloittaneesta Lista Top 40 -ohjelmasta muodostui nuorten suosikki sen toisena ja kolmantena vuonna. Helsingin Pop & jazz konservatoriolla, Tavastialla ja Jumo Jazz Clubilla kuvattua Listaa tehtiin myös tien päällä. Ohjelman tuottaja ja ohjaaja Olof Qvickström muisteli Elävälle arkistolle ohjelman tekoa vuonna 2016.

Elävä arkisto on julkaissut Lista Top 40 -musiikkiohjelmasarjaa alusta alkaen, ja julkaistut jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.

"Uusiutunut Lista luottaa yhä enemmän live-musiikkiin, joka kattanee kolmasosan syksyn ohjelmien lähetysajoista."― Lista-ohjelman uusi ohjaaja Olof Qvickström Katso-lehdessä 1996.

Lista Top 40 -ohjelman vuosina 1994–1999 tuottajana ja ohjaajanakin toimineen Olof Qvickströmin mukaan tavoitteena ohjelmaan oli saada mahdollisimman paljon live-musiikkia. "Ajatuksena oli se, että saadaan erittäin laaja läpileikkaus koko vuoden populaarikulttuurista musiikin osalta. Sen takia siellä esiintyi artisteja laidasta laitaan aina Eija Kantolasta Rehupiiklesiin. Me haluttiin sinne kaikkea mahdollista musiikkia", kertoo Qvickström. Vuoteen 1996 mennessä Lista-ohjelmassa olikin vieraillut lähes 200 artistia ja bändiä.

Live, singback vai playback?

Vaikka ohjelman runkona oli itse lista musiikkivideoineen, kykeni se esittelemään melko suuren kattauksen vierailevia artisteja. Ohjelmaan saatiinkin laaja valikoima ajan suosituimpia esiintyjiä kuten pitkään listoilla viihtyneet ruotsalaiset Anneli Magnusson alias Pandora ja Rednex-yhtye, joista jälkimmäistä haastateltiin Sami Aaltosen ja Remu Aaltosen toimesta ohjelmaan kuuluvalla rennolla tyylillä venäjäksi.

"Lähtökohtana live-esityksiä tehdessä oli se, että mitä lähempänä artistin tai yhtyeen sijoitus oli listan kärkisijaa, haluttiin oikeasti liveä. Jos sijoitus oli top 20:n ulkopuolella oli esitys yleensä singback ja siitä ylöspäin playbackiä. Oli siinä tavallaan sellainen arvostuskysymys", paljastaa Qvickström.

Joskus ohjelmassa nähtiin mitä kummallisempia esityksiä, joista Qvickströmille muistuu mieleen esimerkiksi Pauli Hanhiniemen playback-esitys (18.4.1996) , jossa laulaja ja yhtyeen jäsenet esiintyivät vain laskimet kädessään. Joskus bändit kävivät penkomassa Ylen rekvisiittavarastolla esitykseen sopivia ja sopimattomiakin asusteita.

Siinä oli punkia, perkele!

Eräät tapaukset, jotka muistuvat elävästi Qvickströmin mieleen olivat Apulannan esitykset vuosina 1995 ja 1996. Yhtyeen ensimmäisen hitin Mitä kuuluu -playback-esityksessä käynyt inhimillinen virhe raivostutti yhtyeen niin, että kitarat ja rummut kokivat astetta rajumpaa käsittelyä. Tapauksessa Apulannan taustanauha katkesi kesken esityksen ilmeisesti Lista-ohjelmassa toimineen legendaarisen valomies Valo Virtasen paiskatessa lähetysauton ovea, jonka seurauksena levy oli pompannut soittimessa ja näin hitti oli katkennut tylysti noin minuuttia ennen loppua.

"Apulannan kundit olivat todella vihaisia. Mä katsoin, että tämä ei ole ollenkaan hyvä homma. Sanoin Nina Honkaselle, että menee äkkiä lauteille ja hoitaa homman. Samalla Remu huutelee siellä eturivissä jotain. Onneksi Nina sai hoidettua asian sopivan pyöreästi", nauraa Qvickström noin 20 vuotta myöhemmin. Asiaa kovasti Apulannan levy-yhtiön edustaja Ari "Arska" Tiaiselle pahoiteltuaan oli tämä tokaissut tuottajalle vain viileästi: "Ei se mitään. Veto oli hyvä."

"Mutta siinä oli sitä punkia, perkele", tunnelmoi Qvickström.

Apulanta pääsi kuitenkin maksamaan kalavelkansa seuraavana vuonna. Helsingin Pop & Jazz konservatoriossa tehdyssä lähetyksessä yhtye oli saanut päähänpistoksen kastella itsensä ja sen jälkeä pyöriä epämääräisessä jauheessa, jota löytyi Arabianrannassa sijainneen konservatorion ulkopuolelta. "Mä katselin, että mitäs nämä kundit oikein tekee ja olin, että ei kai tässä kummempia", toteaa Qvickström.

Live-esityksen alkaessa studion kuumat valot aiheuttivat sen, että tahnaksi muuttunut jauhe alkoi kuivumaan soittajien iholla ja pölyämään ympäri studiota. "Se oli kyllä hienon näköistä, kun kundit vetää täysiä ja nousee semmonen usva, mutta tulihan siitä meille aika iso lasku. En tiedä oliko se mietitty kosto, mutta silloin ajattelin, että pojat saivat maksettua takaisin", muistelee Qvickström. Apulanta esiintyi ohjelmassa tulevina vuosina vielä useaan otteeseen ja hyvästä yhteistyöstä Qvickströmin työhuoneen seinää koristaakin yhtyeeltä saatu kultalevy.

Tähtiä ja paluumuuttajia Yhdysvalloista

Vuoden 1995 toiseksi menestyksekkäimmän singlen julkaisseen John Larkinin (1942-1999) alias Scatmanin musiikissa yhdisteltiin jazzahtavaa scat-laulua ja 90-luvulle ominaisia tanssirytmejä. Tuolloin 53-vuotias yhdysvaltalainen herrasmies saatiin vierailulle Lista-ohjelmaan. Kyseinen visiitti on jäänyt elävästi mieleen myös tekijöille. "Voi vitsit mikä ukkeli se olikaan. Todella ystävällinen, niin kuin vieraat yleensä olivatkin, mutta hänestä kumpusi sellaista oikeaa ison artistin karismaa. Totta kai tuosta haastattelusta jäi mieleen myös se, kun Remu alkaa scattaamaan maestron mukana", naureskelee Qvickström vuonna 2016.

Ohjelmaformaatti näyttää toimivan, sillä katsojamäärä on noussut 150 000:sta 400 000:een asti.― Olof Qvickström Katso-lehdessä 1996.

Suomeen takaisin muuttaneet Hanoi Rocks -kitaristit pääsivät nauttimaan myös härmäläisistä listasijoituksista. Andy McCoyn Building On Tradition -levy oli korkeimmillaan sijalla viisi toukokussa vuonna 1995. Nasty Suiciden eli Jan Stenforsin Vinegar Blood -albumi ei yltänyt listalla kärkikahinoihin, mutta on saanut myöhemmin kiitosta tasapainoisesta ja kypsemmästä otteesta.

Huipputiimin kanssa työnteko maistui

"Meillä oli tosi hyvä porukka, koska tiimiläiset osasivat olla rentoja ja reloja. Samihan oli tehnyt jo vuosikausia tv-ohjelmia ja sillä oli tosi hyvä läsnäolo ja myös tämä punainen tukka, joka oli kova juttu." Nina Honkasen Qvickström kertoo olleen porukan koossa pitävä voima. "Ninalla oli myös loistava tilannetaju, joka näkyi hyvin, kun hän teki haastatteluja. Hänellä oli myös uskallusta heittäytyä erilaisiin tilanteisiin", sanoo Qvickström tiimistään.

Nina Honkanen ja Sami Aaltonen Lista Top 40 -ohjelmassa.
Nina Honkanen ja Sami Aaltonen Nina Honkanen ja Sami Aaltonen Lista Top 40 -ohjelmassa. Kuva: Päivi Bourdon/ Yle kuvapalvelu Nina Honkanen (Kirjailija),lista top 40
Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994.
Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994. Kuva: Seppo Sarkkinen/ Yle kuvapalvelu Remu Aaltonen,Nina Honkanen (Kirjailija),lista top 40
"Tiedättekö, miksi naiset menevät kuoroon? Koska siellä saa kiljua ja välillä myös kirkasta.― Sami Aaltonen kertoo vitsin Lista-ohjelmassa.

Hurriganes-legenda Remu Aaltonen oli saatu Listaan mukaan jo vuonna 1994, kun ohjelman tekijät olivat halunneet ohjelmalle tietynlaista uskottavuutta. "Tämä juttu syntyi ohjaaja Risto Vuorensolalta, kun hän sai idean, että meidän pitää saada ohjelmaan niin 'iso muna' kuin mahdollista ja kelläs muulla sitä olikaan kuin Remulla, vaikka ei siitä saanut aina selvää mitä se puhu", naureskelee Qvickström.

Kun ohjelmaa tehtiin oli tavoitteena myös luoda jotain uutta. "Me haettiin tiukkaa asialinjaa, mutta löysin rantein. Mielestäni tässä onnistuttiin Lista-ohjelmissa hyvin". Tarkasti käsikirjoitettu ohjelma sisälsi kuitenkin rosoista yllätyksellisyyttä, jota toi mukanaan Remu Aaltonen: "Eihän Remulle voinut käsikirjoittaa mitään. Mutta noin siinä hommassa oli sitä yllätyksellisyyttä, jota tarvittiin myös", kertoo Qvickström.

Välillä oman yllätyksellisyyden toi myös Remun saapumiset paikalle vasta viisi minuuttia ennen ohjelman alkua. "Remun saaminen tiimiin oli upea asia. Niillä oli Ninan ja Samin kanssa hauskaa ja se oli pääasia", sanoo Qvickström.

Yhden vuoden 1995 suurimmista hiteistä tarjosi Aikakone-yhtye kappalellaan Odota.

Lista lähtee tien päälle vuonna 1995

Vuonna 1995 Lista-ohjelma aloitti kotimaan kierroksensa The Rolling Stonesin konsertista Helsingin Olympiastadionilta. Kesän aikana ohjelmia tehtiin muun muassa Down by the laituri -ja Ruisrock -festareilla Turussa, Ilosaarirockissa ja Porin Jazzeilla. Kevyemmällä tuotannolla tehtyjä ohjelmia juonsivat vuoroviikoinen tutut Nina Honkanen ja Sami Aaltonen.

Ilta-Sanomissa heinäkuun 19. päivä vuonna 1995 Honkanen kertoi kuluvasta kesästä: "Minulla on ollut erittäin mukavaa. Ihmiset ovat kesällä vapautuneita ja heidät saa helposti mukaan. Festareilla olemme tavanneet esiintyjiä laidasta laitaan aina Aaron Nevillestä Bon Joviin. Onneksi senkin tasoisilta tähdiltä riittää aikaa suomaiselle televisio-ohjelmalle."

The Rolling Stonesin jäseniä ei tällä kertaa saatu Lista-ohjelman haastateltaviksi, mutta yhtyeen taustatiimistä kysymyksiin vastasi muun muassa kiertueen tuotantopäällikkö Ted Perry. Suomalaista vapautuneisuutta tarjosivat fanit, joita Honkanen haastatteli Olympiastadionin edustalla ennen massiivista Voodoo Lounge -kiertueen konserttia.

Vuosista 1995 ja 1996 Qvickströmille on jäänyt hyvä tunne. "Se oli erittäin hyvää tiimityötä vaikka lomia ei pidetty. Myös se, että jokainen sai jättää oman kädenjälkensä ohjelmaan oli arvokasta. Jälkeenpäin katsottuna ja kuunneltuna olen huomannut, että äänellisesti lähetykset olivat pirun laadukkaita, sillä siellä oli ihan Suomen huippu äänisuunnittelijat ja valomiehet mukana", tunnelmoi Qvickström.

"Lista Top 40 oli iso projekti ja me satsattiin todella myös siihen ääneen, ja se on kannattanut näin myöhemminkin", sanoo Qvickström. J. Karjalainen ja Electric Sauna esiintyivät ohjelmassa komean kuuloisena vuonna 1996.

Hän kertoo myös olleensa tyytyväinen siihen, kuinka ohjelman konsepti näytti toimivan yleisön keskuudessa. "Se on äärimmäisen vaikeaa tehdä sellaista ohjelmaa, jossa on musiikkia, asiaa ja viihdettä. Jos jollekkin näistä elementeistä antaa liikaa tilaa, niin se alkaa kallistumaan väärään suuntaan. Noin 300 000 katsojaa oli ihan ok, mutta kun lukemat alkoivat olla 400 000–500 000 siinä sai olla jo melko tyytyväinen. Ohjelman tekeminen oli hyvä oppikoulu minullekin, koska tässä oppi todella tuntemaan kotimaisen populaarimusiikin helvetin hyvin", kiteyttää Qvickström.

Lähetystoiminnan päällikkö Olof Qvickström Pasilan lähetyskeskuksessa vuonna 2012
Olof Qvickström työn ääressä vuonna 2012. Lähetystoiminnan päällikkö Olof Qvickström Pasilan lähetyskeskuksessa vuonna 2012 Kuva: Jari Flinck/ Yle kuvanauha lista top 40,tuottajat,ohjaajat

Lista-ohjelmien jälkeen Olof Qvickström on ollut monissa tehtävissä kuten muun muassa Yle Viihteen esimiehenä. Haastattelun ajankohtana vuonna 2016 Qvickström toimii Ylen TV-lähetystoiminnan päällikkönä.

Artikkelin lähteenä on käytetty Jake Nymanin toimittamaa Suomi soi 4, Suuri suomalainen listakirja -teosta (Tammi 2002) ja Timo Pennasen Sisältää hitin -teosta (Otava 2006)

Kommentit
  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Rouva Lehtovirta voi mielestäni hyvin, ainakaan hän ei ole kuollut” – kuunnelmasarja Osasto 3 nyt Areenassa

    Jorma Palon käsikirjoittamassa sarjassa tulee ruumiita.

    Sairaalasarja on radiodraaman muotona harvinainen - pitkillä käytävillä kiitävät sairaalasängyt ja defibilaattorin iskut näkyvät olevan huomattavasti suositumpia kuvana kuin äänenä. Onneksi Ylen arkistosta löytyy ainakin yksi pioneerituotos: Jorma Palon käsikirjoittama ja Rauni Rannan ohjaama kuunnelmasarja Osasto 3 vuosilta 1988 ja 1989.

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.