Hyppää pääsisältöön

"Siinä oli punkia, perkele!" – tuottajan muistoja Lista Top 40 -ohjelmasta

Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994.
Lista Top 40 -ohjelman juontajat Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994. Kuva: Seppo Sarkkinen/ Yle kuvapalvelu Remu Aaltonen,Nina Honkanen (Kirjailija),lista top 40

Vuonna 1994 aloittaneesta Lista Top 40 -ohjelmasta muodostui nuorten suosikki sen toisena ja kolmantena vuonna. Helsingin Pop & jazz konservatoriolla, Tavastialla ja Jumo Jazz Clubilla kuvattua Listaa tehtiin myös tien päällä. Ohjelman tuottaja ja ohjaaja Olof Qvickström muisteli Elävälle arkistolle ohjelman tekoa vuonna 2016.

Elävä arkisto julkaisee TV1:n Lista Top 40 -musiikkiohjelmasarjan alusta alkaen, ja jaksot tulevat pysyvästi katsottaviksi Yle Areenaan. Sarjaa täydennetään jatkossa viikoittain samaan osoitteeseen katsottavaksi.

"Uusiutunut Lista luottaa yhä enemmän live-musiikkiin, joka kattanee kolmasosan syksyn ohjelmien lähetysajoista."― Lista-ohjelman uusi ohjaaja Olof Qvickström Katso-lehdessä 1996.

Lista Top 40 -ohjelman vuosina 1994–1999 tuottajana ja ohjaajanakin toimineen Olof Qvickströmin mukaan tavoitteena ohjelmaan oli saada mahdollisimman paljon live-musiikkia. "Ajatuksena oli se, että saadaan erittäin laaja läpileikkaus koko vuoden populaarikulttuurista musiikin osalta. Sen takia siellä esiintyi artisteja laidasta laitaan aina Eija Kantolasta Rehupiiklesiin. Me haluttiin sinne kaikkea mahdollista musiikkia", kertoo Qvickström. Vuoteen 1996 mennessä Lista-ohjelmassa olikin vieraillut lähes 200 artistia ja bändiä.

Live, singback vai playback?

Vaikka ohjelman runkona oli itse lista musiikkivideoineen, kykeni se esittelemään melko suuren kattauksen vierailevia artisteja. Ohjelmaan saatiinkin laaja valikoima ajan suosituimpia esiintyjiä kuten pitkään listoilla viihtyneet ruotsalaiset Anneli Magnusson alias Pandora ja Rednex-yhtye, joista jälkimmäistä haastateltiin Sami Aaltosen ja Remu Aaltosen toimesta ohjelmaan kuuluvalla rennolla tyylillä venäjäksi.

"Lähtökohtana live-esityksiä tehdessä oli se, että mitä lähempänä artistin tai yhtyeen sijoitus oli listan kärkisijaa, haluttiin oikeasti liveä. Jos sijoitus oli top 20:n ulkopuolella oli esitys yleensä singback ja siitä ylöspäin playbackiä. Oli siinä tavallaan sellainen arvostuskysymys", paljastaa Qvickström.

Joskus ohjelmassa nähtiin mitä kummallisempia esityksiä, joista Qvickströmille muistuu mieleen esimerkiksi Pauli Hanhiniemen playback-esitys (18.4.1996) , jossa laulaja ja yhtyeen jäsenet esiintyivät vain laskimet kädessään. Joskus bändit kävivät penkomassa Ylen rekvisiittavarastolla esitykseen sopivia ja sopimattomiakin asusteita.

Siinä oli punkia, perkele!

Eräät tapaukset, jotka muistuvat elävästi Qvickströmin mieleen olivat Apulannan esitykset vuosina 1995 ja 1996. Yhtyeen ensimmäisen hitin Mitä kuuluu -playback-esityksessä käynyt inhimillinen virhe raivostutti yhtyeen niin, että kitarat ja rummut kokivat astetta rajumpaa käsittelyä. Tapauksessa Apulannan taustanauha katkesi kesken esityksen ilmeisesti Lista-ohjelmassa toimineen legendaarisen valomies Valo Virtasen paiskatessa lähetysauton ovea, jonka seurauksena levy oli pompannut soittimessa ja näin hitti oli katkennut tylysti noin minuuttia ennen loppua.

"Apulannan kundit olivat todella vihaisia. Mä katsoin, että tämä ei ole ollenkaan hyvä homma. Sanoin Nina Honkaselle, että menee äkkiä lauteille ja hoitaa homman. Samalla Remu huutelee siellä eturivissä jotain. Onneksi Nina sai hoidettua asian sopivan pyöreästi", nauraa Qvickström noin 20 vuotta myöhemmin. Asiaa kovasti Apulannan levy-yhtiön edustaja Ari "Arska" Tiaiselle pahoiteltuaan oli tämä tokaissut tuottajalle vain viileästi: "Ei se mitään. Veto oli hyvä."

"Mutta siinä oli sitä punkia, perkele", tunnelmoi Qvickström.

Apulanta pääsi kuitenkin maksamaan kalavelkansa seuraavana vuonna. Helsingin Pop & Jazz konservatoriossa tehdyssä lähetyksessä yhtye oli saanut päähänpistoksen kastella itsensä ja sen jälkeä pyöriä epämääräisessä jauheessa, jota löytyi Arabianrannassa sijainneen konservatorion ulkopuolelta. "Mä katselin, että mitäs nämä kundit oikein tekee ja olin, että ei kai tässä kummempia", toteaa Qvickström.

Live-esityksen alkaessa studion kuumat valot aiheuttivat sen, että tahnaksi muuttunut jauhe alkoi kuivumaan soittajien iholla ja pölyämään ympäri studiota. "Se oli kyllä hienon näköistä, kun kundit vetää täysiä ja nousee semmonen usva, mutta tulihan siitä meille aika iso lasku. En tiedä oliko se mietitty kosto, mutta silloin ajattelin, että pojat saivat maksettua takaisin", muistelee Qvickström. Apulanta esiintyi ohjelmassa tulevina vuosina vielä useaan otteeseen ja hyvästä yhteistyöstä Qvickströmin työhuoneen seinää koristaakin yhtyeeltä saatu kultalevy.

Tähtiä ja paluumuuttajia Yhdysvalloista

Vuoden 1995 toiseksi menestyksekkäimmän singlen julkaisseen John Larkinin (1942-1999) alias Scatmanin musiikissa yhdisteltiin jazzahtavaa scat-laulua ja 90-luvulle ominaisia tanssirytmejä. Tuolloin 53-vuotias yhdysvaltalainen herrasmies saatiin vierailulle Lista-ohjelmaan. Kyseinen visiitti on jäänyt elävästi mieleen myös tekijöille. "Voi vitsit mikä ukkeli se olikaan. Todella ystävällinen, niin kuin vieraat yleensä olivatkin, mutta hänestä kumpusi sellaista oikeaa ison artistin karismaa. Totta kai tuosta haastattelusta jäi mieleen myös se, kun Remu alkaa scattaamaan maestron mukana", naureskelee Qvickström vuonna 2016.

Ohjelmaformaatti näyttää toimivan, sillä katsojamäärä on noussut 150 000:sta 400 000:een asti.― Olof Qvickström Katso-lehdessä 1996.

Suomeen takaisin muuttaneet Hanoi Rocks -kitaristit pääsivät nauttimaan myös härmäläisistä listasijoituksista. Andy McCoyn Building On Tradition -levy oli korkeimmillaan sijalla viisi toukokussa vuonna 1995. Nasty Suiciden eli Jan Stenforsin Vinegar Blood -albumi ei yltänyt listalla kärkikahinoihin, mutta on saanut myöhemmin kiitosta tasapainoisesta ja kypsemmästä otteesta.

Huipputiimin kanssa työnteko maistui

"Meillä oli tosi hyvä porukka, koska tiimiläiset osasivat olla rentoja ja reloja. Samihan oli tehnyt jo vuosikausia tv-ohjelmia ja sillä oli tosi hyvä läsnäolo ja myös tämä punainen tukka, joka oli kova juttu." Nina Honkasen Qvickström kertoo olleen porukan koossa pitävä voima. "Ninalla oli myös loistava tilannetaju, joka näkyi hyvin, kun hän teki haastatteluja. Hänellä oli myös uskallusta heittäytyä erilaisiin tilanteisiin", sanoo Qvickström tiimistään.

Nina Honkanen ja Sami Aaltonen Lista Top 40 -ohjelmassa.
Nina Honkanen ja Sami Aaltonen Nina Honkanen ja Sami Aaltonen Lista Top 40 -ohjelmassa. Kuva: Päivi Bourdon/ Yle kuvapalvelu Nina Honkanen (Kirjailija),lista top 40
Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994.
Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Remu Aaltonen ja Nina Honkanen Lista Top 40 -ohjelmassa vuonna 1994. Kuva: Seppo Sarkkinen/ Yle kuvapalvelu Remu Aaltonen,Nina Honkanen (Kirjailija),lista top 40
"Tiedättekö, miksi naiset menevät kuoroon? Koska siellä saa kiljua ja välillä myös kirkasta.― Sami Aaltonen kertoo vitsin Lista-ohjelmassa.

Hurriganes-legenda Remu Aaltonen oli saatu Listaan mukaan jo vuonna 1994, kun ohjelman tekijät olivat halunneet ohjelmalle tietynlaista uskottavuutta. "Tämä juttu syntyi ohjaaja Risto Vuorensolalta, kun hän sai idean, että meidän pitää saada ohjelmaan niin 'iso muna' kuin mahdollista ja kelläs muulla sitä olikaan kuin Remulla, vaikka ei siitä saanut aina selvää mitä se puhu", naureskelee Qvickström.

Kun ohjelmaa tehtiin oli tavoitteena myös luoda jotain uutta. "Me haettiin tiukkaa asialinjaa, mutta löysin rantein. Mielestäni tässä onnistuttiin Lista-ohjelmissa hyvin". Tarkasti käsikirjoitettu ohjelma sisälsi kuitenkin rosoista yllätyksellisyyttä, jota toi mukanaan Remu Aaltonen: "Eihän Remulle voinut käsikirjoittaa mitään. Mutta noin siinä hommassa oli sitä yllätyksellisyyttä, jota tarvittiin myös", kertoo Qvickström.

Välillä oman yllätyksellisyyden toi myös Remun saapumiset paikalle vasta viisi minuuttia ennen ohjelman alkua. "Remun saaminen tiimiin oli upea asia. Niillä oli Ninan ja Samin kanssa hauskaa ja se oli pääasia", sanoo Qvickström.

Yhden vuoden 1995 suurimmista hiteistä tarjosi Aikakone-yhtye kappalellaan Odota.

Lista lähtee tien päälle vuonna 1995

Vuonna 1995 Lista-ohjelma aloitti kotimaan kierroksensa The Rolling Stonesin konsertista Helsingin Olympiastadionilta. Kesän aikana ohjelmia tehtiin muun muassa Down by the laituri -ja Ruisrock -festareilla Turussa, Ilosaarirockissa ja Porin Jazzeilla. Kevyemmällä tuotannolla tehtyjä ohjelmia juonsivat vuoroviikoinen tutut Nina Honkanen ja Sami Aaltonen.

Ilta-Sanomissa heinäkuun 19. päivä vuonna 1995 Honkanen kertoi kuluvasta kesästä: "Minulla on ollut erittäin mukavaa. Ihmiset ovat kesällä vapautuneita ja heidät saa helposti mukaan. Festareilla olemme tavanneet esiintyjiä laidasta laitaan aina Aaron Nevillestä Bon Joviin. Onneksi senkin tasoisilta tähdiltä riittää aikaa suomaiselle televisio-ohjelmalle."

The Rolling Stonesin jäseniä ei tällä kertaa saatu Lista-ohjelman haastateltaviksi, mutta yhtyeen taustatiimistä kysymyksiin vastasi muun muassa kiertueen tuotantopäällikkö Ted Perry. Suomalaista vapautuneisuutta tarjosivat fanit, joita Honkanen haastatteli Olympiastadionin edustalla ennen massiivista Voodoo Lounge -kiertueen konserttia.

Vuosista 1995 ja 1996 Qvickströmille on jäänyt hyvä tunne. "Se oli erittäin hyvää tiimityötä vaikka lomia ei pidetty. Myös se, että jokainen sai jättää oman kädenjälkensä ohjelmaan oli arvokasta. Jälkeenpäin katsottuna ja kuunneltuna olen huomannut, että äänellisesti lähetykset olivat pirun laadukkaita, sillä siellä oli ihan Suomen huippu äänisuunnittelijat ja valomiehet mukana", tunnelmoi Qvickström.

"Lista Top 40 oli iso projekti ja me satsattiin todella myös siihen ääneen, ja se on kannattanut näin myöhemminkin", sanoo Qvickström. J. Karjalainen ja Electric Sauna esiintyivät ohjelmassa komean kuuloisena vuonna 1996.

Hän kertoo myös olleensa tyytyväinen siihen, kuinka ohjelman konsepti näytti toimivan yleisön keskuudessa. "Se on äärimmäisen vaikeaa tehdä sellaista ohjelmaa, jossa on musiikkia, asiaa ja viihdettä. Jos jollekkin näistä elementeistä antaa liikaa tilaa, niin se alkaa kallistumaan väärään suuntaan. Noin 300 000 katsojaa oli ihan ok, mutta kun lukemat alkoivat olla 400 000–500 000 siinä sai olla jo melko tyytyväinen. Ohjelman tekeminen oli hyvä oppikoulu minullekin, koska tässä oppi todella tuntemaan kotimaisen populaarimusiikin helvetin hyvin", kiteyttää Qvickström.

Lähetystoiminnan päällikkö Olof Qvickström Pasilan lähetyskeskuksessa vuonna 2012
Olof Qvickström työn ääressä vuonna 2012. Lähetystoiminnan päällikkö Olof Qvickström Pasilan lähetyskeskuksessa vuonna 2012 Kuva: Jari Flinck/ Yle kuvanauha lista top 40,tuottajat,ohjaajat

Lista-ohjelmien jälkeen Olof Qvickström on ollut monissa tehtävissä kuten muun muassa Yle Viihteen esimiehenä. Haastattelun ajankohtana vuonna 2016 Qvickström toimii Ylen TV-lähetystoiminnan päällikkönä.

Artikkelin lähteenä on käytetty Jake Nymanin toimittamaa Suomi soi 4, Suuri suomalainen listakirja -teosta (Tammi 2002) ja Timo Pennasen Sisältää hitin -teosta (Otava 2006)

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa