Hyppää pääsisältöön

Kohtuuttomuuksien kimpussa

Vuosi sitten helmikuussa vietin hauskaa iltaa Solar Films -tuottamon kaksikymppisjuhlissa (ja taisin olla hieman maistissa). Jossain vaiheessa Tiina Lymi (myös pikkuisen maistissa?) tuli kertomaan kirjoittamastaan Kohtuuttomuuksia-minisarjasta, jolla ei vielä ollut ohjaajaa. Tiina kysyi, haluaisinko lukea tekstit. Tottakai. Tiina lähetti ne saman tien kännykästään sähköpostiini. Lupasin tutustua ja lukea viikon sisällä.

Ohjaaja Petri Kotwica Kohtuuttomuuksia -sarjan osassa 4.
Ohjaaja Petri Kotwica Kohtuuttomuuksia -sarjan osassa 4. Kuva: Yle Kuvapalvelu kotikatsomo: kohtuuttomuuksia,Petri Kotwica

Ohjaajana en totisesti ole tunnettu hauskoista komedioista. Olen kuitenkin vuosia toivonut saavani ohjata ”vakavan komedian”, kunhan kirjoittaja olisi joku muu kuin minä. Omat tekstini kääntyvät aina viimeistään loppupeleissä yybervakaviksi.

Päästyäni juhlista kotiin (edelleen pienesti maistissa) päätin vilkaista pari sivua Tiinan tekstiä. Luinkin kaikki jaksot yhdeltä istumalta.

Mainiota, huikeaa, outoakin mustaa komediaa, jolla oli aivan oma äänensä. Neljä erillistä tarinaa, toinen toistaan hillittömämpiä. Ei ääneen naurettavaa ränttätänttää, vaan tarkkoja havaintoja ja näkyjä nykypäivästä. Jokaista jaksoa yhdisti se, että lopputulema on – todellakin – keskeisille henkilöille aivan kohtuuton.

Aamulla (en enää maistissa) ilmoitin Tiinalle ja Solarille, että haluaisin kovasti ohjata sarjan.

Kohtuuttomuuksia osa 4.
Kohtuuttomuuksia osa 4. Kuva: Yle Kuvapalvelu kotikatsomo: kohtuuttomuuksia,Tiina Lymi,Petri Kotwica

Loppuvuosi menikin sitten Kohtuuttomuuksissa. Sarjan ennakkosuunnittelu alkoi melkein heti, tarkoitushan oli kuvata jo muutaman kuukauden päästä kesäkuussa! Pyysin ystäväni Harri Rädyn kuvaajaksi, sillä tiesin, että aikataulusta tulee varsin tiukka, joten lähellä kannattaa olla ihminen, joka osaa lukea ajatuksiani. Tuottajana oli Rimbo Salomaa, jonka tunsin, vaikka emme olleet aiemmin tehneet töitä yhdessä. Mainio mies.

Tiina oli ideoinut sarjaa aikoinaan muutaman näyttelijäkollegansa kanssa, ja he muodostivat luontevasti ensemblen, jonka ympärille kukin jakso rakentui. Tiina itse, Elina "Ellu" Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman, Ville Tiihonen sekä Lotta Kaihua, Sara Soulié ja kaikki muut – älykkäitä, hurmaavia, työmoraaliltaan huikeita taiteilijoita. Ilman tätä ilmapiiriä ja luksus-työryhmää emme olisi pystyneet tekemään sarjasta näinkin kunnianhimoista kokonaisuutta.

Halusin jokaiselle jaksolle selvästi erottuvan tyylin. Kuvakerronta valittiin tukemaan kunkin jakson ominaispiirteitä
.

Myös näyttelemisen tapaa varioitiin jaksosta toiseen ääripäinä Jääkiekkovaimon ööveriksi vedetty tuuttaaminen ja viimeisen jakson naturalismi. Timo Hietala teki upeaa työtä taikomalla kullekin jaksolle ominaisen musiikin. Ylipäätään jälkityöt olivat ohjaajan näkökulmasta nautinnolliset. Markus Leppälä jaksoi leikkaajana tehdä enemmän kuin pyydettiin. Kössi Väntäsen äänityö ja Marko Terävän värimääritys viimeistelivät kunkin jakson ulkonäön. Suurkiitos koko mahtavalle bändille!!

Kohtuuttomuuksia osa 4.
Kohtuuttomuuksia osa 4. Kuva: Yle Kuvapalvelu kotikatsomo: kohtuuttomuuksia,Petri Kotwica,Tiina Lymi,Elina Knihtilä,Hannu-Pekka Björkman,Ville Tiihonen

Kohtuuttomuuksien viimeinen jakso on ”mukadokumentti”, joka kertoo siitä, mitä oli tapahtunut toisten jaksojen kuvauksissa. Solarin pippaloissa Tiina oli kyllä maininnut, että jos sä tuut tähän mukaan, niin sä joudut sitte vähän näyttelemään. Tuossa vaiheessa (vähän maistissa) ajattelin, että kyse on tyypillisestä cameo-vilahduksesta. Kässäristä sitten luin, että kyseessä olikin jakson päärooli. Hmm. Aikoinaan Taikin leffaopiskelijana koin, etten saanut riittävästi opetusta henkilöohjauksesta, joten kirjauduin Teatterikouluun tätä opiskelemaan. Atro Kahiluoto pisti meidät ohjaajaoppilaat näyttelemään ja ohjaamaan toisiamme. Nyt pääsisin näyttelemään ja ohjaamaan itseäni.

Tiinan sarja oli niin vastustamaton, että päätin ottaa riskin ja yrittää parhaani. Kameran väärälle puolelle joutumisessa oli se suunnaton etu, että pääsi istumaan loistavan Mari Vaalasrannan maskibussissa. Toki sekunnit maskeerattavana tuntuvat todella pitkiltä, kun yhtä aikaa pitäisi olla ohjaamassa, säätämässä tuhatta asiaa. Onneksi on keksitty radiopuhelimet.

Amatööriyteni korostui kohtauksessa, johon Tiina oli kirjoittanut minut lyömään nyrkillä vessan oveen. Normaali vessan ovi joustaa ja paukahtaa. Olimme viime hetkellä vaihtaneet kuvauspaikkaa, ja tässä vessassa olikin oven materiaali jotain kalliota muistuttavaa. Olin lietsonut itseni ”mielentilaan” ja täräytin ovea oikein kunnolla. Kyynärpää siinä hajosi, mutta kohtaus tehtiin H-P:n kanssa loppuun.

Tackar och bockar!

Petri Kotwica

Kommentit