Hyppää pääsisältöön

KOM-teatterin Pasi was here vie matkalle lapsuudesta aikuisuuteen

Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff ja Johannes Holopainen.
Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff ja Johannes Holopainen. Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola veikko nuutinen,Juho Milonoff,Johannes Holopainen

Ihminen voi lähteä pienestä kaupungista, mutta pieni kaupunki ei lähde ihmisestä. Ne ihmiset, joiden kanssa vartumme ja löydämme itsemme, ovat kanssamme aina.

Tunnistin vaivatta sen maailman, josta Veikko Nuutisen KOM-teatterille kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here kertoo. Näytelmä sijoittuu Savonlinnaan, mutta samat tarinat löytyvät kaikkialta. Itse olen kotoisin Ylä-Savosta Vieremältä, ja 1970-1980-lukujen Vieremä ihmisineen ja maisemineen pysyy tiukasti minussa.

Kertomus lähtee 1980-luvun Savonlinnasta ja päättyy nykypäivän Helsinkiin, Pursimiehenkadulle. Juho Milonoffin tarkasti ja herkästi näyttelemä Hemmo on punavuorelaishipsterin perikuva, jonka hallittu ja tyylikäs elämä räjähtää kappaleiksi, kun kotikyliltä tulee uutinen: hänen lapsuuden paras kaverinsa on ampunut itsensä.

Johannes Holopainen on tuo paras kaveri nimeltä Pasi, rasavilli lapsi, uhmakas mutta hauska teini, lopulta alakuloinen aikuinen mies. Holopainen tuo todesti ja jotenkin vaivattomasti lavalle Pasin hilpeyden ja innon, nolouden ja pähkähulluuden, vihan, surun, lamaannuksen. Lauri Maijalan ohjauksesta henkii se, että hän käsikirjoittaja Nuutisen lailla tuntee läpikotaisin sen maailman, josta nyt kerrotaan. Kaikki täsmää.

Hemmo muutti lapsena Helsingistä pikkukaupunkiin päiväkoti-iässä. Pasin avulla hän löysi paikkansa. Hän oppi olemaan ja puhumaan niinkuin sillä seuduin on viisainta, jottei erotu joukosta. Olennaista ovat oikeat sanat ja oikeat lenkkarit, oikeat halut.

Olennaista ovat oikeat sanat ja oikeat lenkkarit.
Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Johannes Holopainen.
1980-lukulaisen teinihelvetin syövereissä Johannes Holopainen, Robert Enckell, Juho Milonoff ja Vilma Melasniemi. Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Johannes Holopainen. Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola Kom-teatteri,robert enckell,Juho Milonoff,Vilma Melasniemi

Veikko Nuutinen kirjoittaa taitavasti auki kaksi tarinaa siitä, millaista on kasvaa pojasta mieheksi. Hemmon ja Pasin polut kohtaavat, kulkevat tiiviisti rinnan, mutta teiden lähtiessä eri suuntiin jäljelle jää vain kaipuu entiseen. Hemmon onnistuneessa nykyelämässä Pasille ei ole paikkaa. Kuollut ystävä sanookin Hemmolle tylyt sanat: sinä haluat vain osan minusta, käytät minua omiin tarpeisiisi. Mutta et sinä sitä masentunutta LVI-asentajaa halua nähdä.

Näyttämöllä kajahtava laukaus katkaisee toistuvasti tilanteet. Muistuttaa tylysti, mihin tarina on menossa.

Robert Enckell tekee mahtavia sivurooleja! Hänen lapsia vihaava kerhotätinsä ja Laktoosi-Lerssiksi kutsuttu wanna-be-karatetähtensä ja kaikki muutkin hahmot ovat törkeän hauskoja. KOM-teatterin ensemble on hyvä, mutta uusien kasvojen rinnalla vakinäyttelijätkin tuntuvat raikkaammilta. Vilma Melasniemen vapautunut yliopistohumanistiäiti on mahtava tyyppi myös!

Pasi was here vie katsojansa aikamatkalle omaan lapsuuteen ja nuoruuteen.

Pasi was here vie katsojansa aikamatkalle omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Ystäväni ja minä ajauduimme kumpikin kelaamaan läpi muistojamme. Mielessä vilisi kasvoja kaukaa. Koulukavereita, ihastuksia, opettajia, koulun kiusattuja ja kiusaajia. Tilanteita, joissa itse kohtelin muita huonosti, tilanteita, joissa uskalsin olla kiusatun puolella. Samalla lävitse kulki tunteiden vyöry. Häpeää, nostalgiaa, surua, huvittuneisuutta, kivun pistoja. Aloin miettiä, mitä nuo ihanatkamalat kouluvuodet lopulta minuun ovat jättäneet, mitä opettaneet. Tekisi mieli jäsennellä tuota hahmotonta muistojen hetteikköä.

- Jokainen tuntee jonkun Pasin kaltaisen tyypin. Ainakin minun oli helppo samastua tarinaan, totesi edelläni kulkenut mies seuralaiselleen esityksen jälkeen.

Niin totta.

Esityksen loppukuva kirpaisee. Pieniä omakotitaloja on siroteltu pitkin näyttämöä, valot tuikkivat. Onnellisia ja onnettomia koteja ei ulkoapäin erota. Yhdessä niistä kasvaa pieni poika, jonka elämä päättyy tragediaan.

veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Kuvassa Juho Milonoff.
Juho Milonoffin Hemmo ei löydä sanoja surulleen. veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Kuvassa Juho Milonoff. Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola pasi was here,Kom-teatteri,Juho Milonoff

KOM-teatteri: Pasi was here. Kirjoittanut Veikko Nuutinen. Ohjaus Lauri Maijala. Ohjaajan assistentti. Jussi Sorjanen. Lavastus Janne Vasama, maskeeraus Leila Mäkynen, pukusuunnittelu Niina Pasanen, valosuunnittelu Anniina Veijalainen, äänisuunnittelu Jani Rapo. Rooleissa ​Robert Enckell, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff.

Kulttuuricocktail: Punaviherhipsteri nukkuu huonosti

Lauri Maijalan ja Veikko Nuutisen haastattelu Kultakuumeessa.

Päivitys 2.3.2016: Linkki lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.