Hyppää pääsisältöön

KOM-teatterin Pasi was here vie matkalle lapsuudesta aikuisuuteen

Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff ja Johannes Holopainen.
Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff ja Johannes Holopainen. Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola veikko nuutinen,Juho Milonoff,Johannes Holopainen

Ihminen voi lähteä pienestä kaupungista, mutta pieni kaupunki ei lähde ihmisestä. Ne ihmiset, joiden kanssa vartumme ja löydämme itsemme, ovat kanssamme aina.

Tunnistin vaivatta sen maailman, josta Veikko Nuutisen KOM-teatterille kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here kertoo. Näytelmä sijoittuu Savonlinnaan, mutta samat tarinat löytyvät kaikkialta. Itse olen kotoisin Ylä-Savosta Vieremältä, ja 1970-1980-lukujen Vieremä ihmisineen ja maisemineen pysyy tiukasti minussa.

Kertomus lähtee 1980-luvun Savonlinnasta ja päättyy nykypäivän Helsinkiin, Pursimiehenkadulle. Juho Milonoffin tarkasti ja herkästi näyttelemä Hemmo on punavuorelaishipsterin perikuva, jonka hallittu ja tyylikäs elämä räjähtää kappaleiksi, kun kotikyliltä tulee uutinen: hänen lapsuuden paras kaverinsa on ampunut itsensä.

Johannes Holopainen on tuo paras kaveri nimeltä Pasi, rasavilli lapsi, uhmakas mutta hauska teini, lopulta alakuloinen aikuinen mies. Holopainen tuo todesti ja jotenkin vaivattomasti lavalle Pasin hilpeyden ja innon, nolouden ja pähkähulluuden, vihan, surun, lamaannuksen. Lauri Maijalan ohjauksesta henkii se, että hän käsikirjoittaja Nuutisen lailla tuntee läpikotaisin sen maailman, josta nyt kerrotaan. Kaikki täsmää.

Hemmo muutti lapsena Helsingistä pikkukaupunkiin päiväkoti-iässä. Pasin avulla hän löysi paikkansa. Hän oppi olemaan ja puhumaan niinkuin sillä seuduin on viisainta, jottei erotu joukosta. Olennaista ovat oikeat sanat ja oikeat lenkkarit, oikeat halut.

Olennaista ovat oikeat sanat ja oikeat lenkkarit.
Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Johannes Holopainen.
1980-lukulaisen teinihelvetin syövereissä Johannes Holopainen, Robert Enckell, Juho Milonoff ja Vilma Melasniemi. Veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Rooleissa Juho Milonoff, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Johannes Holopainen. Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola Kom-teatteri,robert enckell,Juho Milonoff,Vilma Melasniemi

Veikko Nuutinen kirjoittaa taitavasti auki kaksi tarinaa siitä, millaista on kasvaa pojasta mieheksi. Hemmon ja Pasin polut kohtaavat, kulkevat tiiviisti rinnan, mutta teiden lähtiessä eri suuntiin jäljelle jää vain kaipuu entiseen. Hemmon onnistuneessa nykyelämässä Pasille ei ole paikkaa. Kuollut ystävä sanookin Hemmolle tylyt sanat: sinä haluat vain osan minusta, käytät minua omiin tarpeisiisi. Mutta et sinä sitä masentunutta LVI-asentajaa halua nähdä.

Näyttämöllä kajahtava laukaus katkaisee toistuvasti tilanteet. Muistuttaa tylysti, mihin tarina on menossa.

Robert Enckell tekee mahtavia sivurooleja! Hänen lapsia vihaava kerhotätinsä ja Laktoosi-Lerssiksi kutsuttu wanna-be-karatetähtensä ja kaikki muutkin hahmot ovat törkeän hauskoja. KOM-teatterin ensemble on hyvä, mutta uusien kasvojen rinnalla vakinäyttelijätkin tuntuvat raikkaammilta. Vilma Melasniemen vapautunut yliopistohumanistiäiti on mahtava tyyppi myös!

Pasi was here vie katsojansa aikamatkalle omaan lapsuuteen ja nuoruuteen.

Pasi was here vie katsojansa aikamatkalle omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Ystäväni ja minä ajauduimme kumpikin kelaamaan läpi muistojamme. Mielessä vilisi kasvoja kaukaa. Koulukavereita, ihastuksia, opettajia, koulun kiusattuja ja kiusaajia. Tilanteita, joissa itse kohtelin muita huonosti, tilanteita, joissa uskalsin olla kiusatun puolella. Samalla lävitse kulki tunteiden vyöry. Häpeää, nostalgiaa, surua, huvittuneisuutta, kivun pistoja. Aloin miettiä, mitä nuo ihanatkamalat kouluvuodet lopulta minuun ovat jättäneet, mitä opettaneet. Tekisi mieli jäsennellä tuota hahmotonta muistojen hetteikköä.

- Jokainen tuntee jonkun Pasin kaltaisen tyypin. Ainakin minun oli helppo samastua tarinaan, totesi edelläni kulkenut mies seuralaiselleen esityksen jälkeen.

Niin totta.

Esityksen loppukuva kirpaisee. Pieniä omakotitaloja on siroteltu pitkin näyttämöä, valot tuikkivat. Onnellisia ja onnettomia koteja ei ulkoapäin erota. Yhdessä niistä kasvaa pieni poika, jonka elämä päättyy tragediaan.

veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Kuvassa Juho Milonoff.
Juho Milonoffin Hemmo ei löydä sanoja surulleen. veikko Nuutisen näytelmä Pasi was here KOM-teatterissa. Kuvassa Juho Milonoff. Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola pasi was here,Kom-teatteri,Juho Milonoff

KOM-teatteri: Pasi was here. Kirjoittanut Veikko Nuutinen. Ohjaus Lauri Maijala. Ohjaajan assistentti. Jussi Sorjanen. Lavastus Janne Vasama, maskeeraus Leila Mäkynen, pukusuunnittelu Niina Pasanen, valosuunnittelu Anniina Veijalainen, äänisuunnittelu Jani Rapo. Rooleissa ​Robert Enckell, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff.

Kulttuuricocktail: Punaviherhipsteri nukkuu huonosti

Lauri Maijalan ja Veikko Nuutisen haastattelu Kultakuumeessa.

Päivitys 2.3.2016: Linkki lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.

  • Nukketeatteritaiteilija Aapo Repo: Nuket tekevät tarinasta uskottavan

    Nukenrakentaja ajattelee aina kolmiulotteisesti.

    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija Aapo Repo tekee perustamansa nukketeatteri Reaktorin kanssa parhaillaan kansainvälistä uraa. Viime vuosina yhteistyö tanskalais-irlantilaisen Teater Refleksionin kanssa on avannut ovia maailmalla. Aapo Revolle tarinan kertominen nukeilla antaa esitykselle lisää uskottavuutta.