Useimmat pöllölajit, varsinkin vanhat yksilöt, pyrkivät talvehtimaan asuinseutujensa lähettyvillä. Jos ravinto kotiseuduilla loppuu, pöllöjen on pakko lähteä liikkeelle.
Ravinnon perässä paremmille myyrämaille
Huonoina myyrävuosina tunturi-, hiiri- ja lapinpöllö vaeltavat ravinnon perässä paremmille ruokailumaille. Eteläisemmät lajit viirupöllö, lehtopöllö ja huuhkaja pysyvät yleensä sinnikkäämmin kotipaikallaan ja yrittävät selvitä talven yli sillä ravinnolla, mitä on tarjolla.
Nälkä vai tuttu pesäpaikka, siinä on vaikea valinta. Sopivista pesimäkoloista ja -paikoista on pulaa, ja uuden löytäminen vieraalta seudulta on aina epävarmaa.
Lähteäkö siis muutolle vai jäädäkö kotiseudulle, kumpaankin eloonjäämisstrategiaan liittyy riskejä. Vaeltavat pöllöt joutuvat vieraissa oloissa erilaisiin onnettomuuksiin. Kuolleita vaelluspöllöjä on löytynyt ratakiskoilta ja maanteiltä tai ne ovat törmänneet sähköjohtoihin tai ikkunoihin. Ravinnon löytäminen ei uusilta seuduiltakaan ole täysin varmaa, ulkomaillakin voi kuolla nälkään.
Helmipöllön taktiikka
Helmipöllöllä on ratkaisu talven taittamiseksi. Vanhat helmipöllökoiraat ovat paikkalintuja, nuoret linnut ja osittain myös naaraat käyttäytyvät taas kuin muutto- ja vaelluslinnut.
Helmipöllökoiraiden ja -naaraiden sekä nuorien yksilöiden kotipaikkauskollisuus on tarkoituksenmukaisesti erilainen, jotta ravintoa riittäisi kaikille. Kun osa pöllöistä lähtee liikekannalle, se parantaa kaikkien mahdollisuuksia selvitä talvesta ja sillä on merkitystä myös seuraavan lisääntymiskauden kannalta.
Naaras vaihtaa vuosittain pesimäpaikkaa, koiras on pöntössään monivuotinen asukas.
Vanhojen koiraiden paikkauskollisuus takaa sen, että ne saavat pitää kolonsa myös seuraavana keväänä. Niiden ei siten tarvitse etsiä uutta reviiriä ja taistella pesäkoloista vuosittain.
Helmipöllönaaraat liikkuvat talven aikana melko laajalla alueella. Kun naaraat tuntevat pesimävireen alkavan, ne etsiytyvät lähiseudulla huhuilevan koiraan reviirille. Tämä on lähes aina eri partneri kuin edellisvuonna.
Naaraslintu siis vaihtaa vuosittain pesimäpaikkaa, koirashelmipöllö on pöntössään monivuotinen asukas. Joskus naaras saattaa pesiä vain muutaman kilometrin päässä entisestä kolosta, toisinaan se on matkannut talven aikana satojakin kilometrejä.
Huonoina myyrävuosina ei pesitä
Helmipöllö ei rakenna pesää, vaan naaras munii suoraan kolossa olevalle alustalle. Valkeahkoja, hyvinkin pyöreähkön muotoisia munia on keskimäärin viidestä kuuteen. Naaras hautoo niitä hieman alle kuukauden.
Munamäärä vaihtelee ravintotilanteen mukaan. Huippuvuonna munia voi olla yhdeksän, mutta jos ravintoa ei ole tarjolla juuri lainkaan, helmipöllö jättää pesimättä.
Erot voivat olla parinkin perättäisen vuoden välillä huimat. Eräässä ruotsalaistutkimuksessa havaittiin 217 pöntön aineistossa, että kun ravintoa ei ollut lainkaan, pöntöissä pesi vain yksi helmipöllöpari. Kaksi vuotta myöhemmin, kun myyriä oli paljon, peräti 119 pönttöä oli asuttu. Kuuluisan suomalaisen helmipöllötutkijan Erkki Korpimäen liki 500 pöntön aineistossa huonona myyrävuonna oli kaksi asuttua pesää ja hyvänä myyrävuonna 160.
Suomen pesimäkannan arvio on myyräkannoista riippuen 3000–8000 paria.
Kuuntele Minna Pyykön maailma helmipöllöistä:
Muokatessa juttuun on lisätty radio-ohjelma.
