Hyppää pääsisältöön

Pönttöpesintä: Sinitiainen

Sinitiainen oksalla.
Sinitiainen oksalla. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Sinitiainen

Koirastintin on oltava keväällä iskussa. Sen on pystyttävä esittelemään naaraalle kunnon pesäkolo, sillä naaras päättää, missä pesitään. Jos naaras kelpuuttaa kolon, alkaa pesänrakennus.

Useissa lintukirjoissa väitetään sinitiaisnaaraan rakentavan pesän yksin, mutta monien havaintojen perusteella koiras osallistuu pesäpohjan sammalmateriaalin hankintaan ja voi tuoda pönttöön muitakin pesätarpeita.

Naaras on kuitenkin pesän pääarkkitehti. Se vastaa varsinaisista rakennuspuuhista yksin eli sisustaa pesämaljan. Koiraan tehtävä on enemmänkin vartioida pönttöä, karkottaa tunkeilijoita ja seurata homman edistymistä.

Jos naaras on ahkera, pesä voi valmistua muutamassa päivässä, mutta keskimäärin se kestää viikon verran ja hieman ylikin, riippuen rakennustaidoista. Maallikkojärjellä voi ajatella, että mitä viileämmät säät ovat, sen tuhdimpi pesä on syytä rakentaa, ja siihen kuluu enemmän aikaa, joten rakennusaikataulut hieman vaihtelevat. Tätä ei ole kuitenkaan tieteellisesti todistettu. Ehkä naaraiden ikä ja kokemus, sekä myös yksilölliset mieltymykset ovat ratkaisevia tekijöitä.

Erilaisia pesämateriaaleja

Sinitiaisen pesä on taitavasti rakennettu. Pesän aluskerros koostuu sammalista, kuten monilla muillakin tiaisilla. Sammalkerroksen päällä on yleensä vanhoja heiniä, muutamia puun lehtiä, jonkin verran jouhia tai karvoja ja runsaasti erilaisia pehmeitä villatukkoja.

Osa tinteistä käyttää pesäkupin vuorauksessa höyheniä ja sulkia, mutta joissain pesissä niitä ei ole lainkaan. Höyheniä naaras löytää ympäristöstä, mutta se voi ilmeisesti nyppiä niitä itseltäänkin.

Sinitiainen turvautuu myös aromaterapiaan.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että sinitiainen turvautuu myös aromaterapiaan. Se sijoittaa pesän rakenteiden sekaan tuoksuvia yrttejä, jotka vähentävät bakteerien määrää. Pesissä voi olla laventelia ja minttua.

Metsissä pesivät tintit keräävät pesiinsä hirven, metsäjäniksen tai muiden nisäkkäiden karvoja. Kaupunkialueilla koirien ja rusakoiden karvat ovat suosittuja. Kaupunkitintit käyttävät myös ihmisten tarjoamia pehmikkeitä tehokkaasti hyväkseen.

Olen löytänyt erivärisillä langoilla, keinokuiduilla ja ihmisten hiuksilla sisustettuja pesiä. On ollut mustia, ruskeita tai valkoisia pesämaljoja. Kaunein pesä oli tehty erivärisistä villalangoista ja sitä oli koristeltu muutamalla sinisorsan untuvalla. Se oli väreiltään kuin sateenkaari, siinä kelpasi poikasten varttua, oli varmasti lämmin!

Muninta

Sinitiaisen pönttöä seuraamalla pääsee jyvälle, miten pesintä edistyy. Kun pesä on valmis, alkaa muninta. Naaras munii yhden valkean punertavapilkkuisen munan (15.6 x 12.0 mm) joka aamu, kunnes pesye on täysi. Hyväkuntoinen tintti voi pyöräyttää jopa 16 munaa, mutta keskimäärin niitä on 8–12.

Munintavaiheessa, ennen haudonnan aloittamista naaras peittelee munat poistuessaan pesältä. Haudonnan aloitus vaihtelee. Aikaisissa pesinnöissä se alkaa vasta kun viimeinen muna on munittu, tai jopa pari päivää sen jälkeen. Myöhäisissä pesinnöissä hautominen alkaa jo ennen viimeisen munan munintaa.

Haudonta

Naaraan haudontaurakka kestää 12–15 vuorokautta. Se ei ole vain munien päällä möllöttämistä, vaan naaras vaihtaa asentoaan jatkuvasti, ja kääntelee munia ja vaihtaa niiden paikkoja, jotta kaikki munat saisivat tasaisesti lämpöä.

Naaraan ihon alla on vilkas verenkierto ja vatsaan muodostuu paljas punertava hautomalaikku vatsahöyhenten irrottua. Joidenkin tutkimusten mukaan naaras hautoo aktiivisesti vartin ja pitää sitten muutaman minuutin tauon, jona aikana koiras tuo sille ravintoa tai naaras voi itsekin poistua pesästä. Ilmeisesti tämä on tehokkain tapa hautoa, mutta hautomisessa on varmasti yksilöllisiä eroja.

Pöntöstä maailmalle

Kummatkin emot ruokkivat poikasia. Poikaset jättävät turvallisen kotikolonsa kahden ja puolen viikon ikäisinä, ja emot jatkavat niiden ruokintaa vielä toiset pari viikkoa pöntön lähiympäristössä.

Keskimäärin joka viides naaras munii tämän jälkeen vielä toisen pesyeen, mutta vuosittainen vaihtelu on suuri.


Kuuntele Minna Pyykön maailma sinitiaisesta:

Muokatessa juttuun on lisätty radio-ohjelma.

  • Kuka pöntössäni asuu?: Uuttukyyhky

    Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

    Kesykyyhkyn kokoinen uuttukyyhky on sinertäväharmaa. Rinta on viininpunertava, ja siivellä on kaksi mustaa poikkijuovaa. Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

  • Lintumaailman vähenevä "aatelisto": Käki

    Kukkuva soidinääni ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

    Käki on naakan kokoinen mutta paljon hoikempi, haukkamaisen pitkäpyrstöinen mutta lyhytjalkainen. Selkä on siniharmaa (naaraalla joskus punaruskea), vatsa tummaraitaisen valkoinen. Piilottelevan ja varovaisen käen huomaa helpoiten koiraan kukkuvasta soidinäänestä ”kuk-kuu, kuk-kuu”.

  • Äänestä parhaat nimet viirupöllökaksosille!

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä sunnuntaina 21.5.

    Ranuan viirupöllönpoikaset saavat nimensä suorassa lähetyksessä sunnuntaina 21.5. Pöllönpoikasille tuli yli 500 nimipariehdotusta, joiden joukosta raati valitsi viisi suosikkiaan. Nyt te pääsette äänestämään lopullisesta valinnasta!

Uusimmat sisällöt - Miljoona linnunpönttöä