Tylsyyttä on tärkeää oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.
”Mulla on tylsää” tai ”Ei ole mitään tekemistä” ovat monissa kodeissa tuttuja lauseita. Lapsi voi tarkoittaa tylsyydellä monia eri asioita, vaikka aikuinen ei välttämättä arjen kiireissä sitä huomaa.
– Lapset ovat toiminnallisempia kuin aikuiset ja he nauttivat enemmän tekemisestä. Lapset eivät ole tässä suhteessa ”pieniä aikuisia”, eikä heille paikoillaan pysyminen ole yhtä helppoa, sanoo Tikkanen.
Pysähtyminen lapsen kokemuksen äärelle rakentaa turvallista ja toimivaa vuorovaikutusta. Aikaisemmin on saatettu ajatella, että vanhemmuus rakentuu yksisuuntaisen vuorovaikutuksen varaan, jossa lapsi ottaa ensisijaisesti vastaan vanhemman ohjeita ja neuvoja. Lapselle on kuitenkin tärkeää antaa tilaa aktiivisena osapuolena, joka kertoo tunteistaan ja kokemuksistaan.
– Tärkeintä olisi, että aikuisella olisi herkkyyttä kuunnella lastaan. Yleismaailmallista ohjetta tylsää oloa kokevan lapsen kanssa toimimiseen ei voi antaa, koska lapset ovat erilaisia ja kokevat olosuhteet eri tavoilla. Pohdiskeleva introvertti voi suhtautua tylsyyteen eri tavalla kuin vilkas ekstrovertti.
Tylsyyden sietämistä opetellaan
Mitä tylsyys lapselle merkitsee?
– Yleensä lapsi tarkoittaa, että hänellä ei ole kiinnostavaa tekemistä. Tutut arjen tekemiset eivät nyt jostain syystä innosta. Lapsella saa ja kuuluukin olla joskus tylsää, mutta ei missään nimessä jatkuvasti, sanoo Tikkanen.
Lapsen kanssa on hyvä pohtia, miksi nyt on tylsää ja mitä asialle voisi tehdä. Tylsyyden sietäminen on lapselle tärkeä taito, jonka oppimisessa hän tarvitsee tukea. Pettymykset ja turhautumiset kuuluvat aikuiseksi kasvamiseen.
– Vanhempi rakastaa ja haluaa lapselleen parasta, jolloin voi olla vaikeaa antaa lapsen kokea tylsää oloa. Se saattaa herättää syyllisyydentunteita: olenko nyt välinpitämätön tai huono vanhempi, kun lapseni kokee näin.
Vanhempi rakastaa ja haluaa lapselleen parasta, jolloin voi olla vaikeaa antaa lapsen kokea tylsää oloa.
Epävarmuus ja syyllisyys heräävät usein helpommin, jos vanhempi on itse kasvanut perheessä, jossa lapsia on laiminlyöty. Päättäväinen halu olla parempi huolenpitäjä kuin omat vanhemmat luo suorituspaineita. Vanhemmuuteen kuuluva normaali epävarmuus herättää pelkoa, kun epäonnistumista halutaan vältellä kaikin keinoin.
Vanhemman on helpompi kuunnella lastaan, jos hän uskaltaa epäonnistua ja tehdä myös virhearvioita. Silloin lapsen kertomat asiat eivät uhkaa vanhemman itsearvostusta ja hän voi antaa lapselle tilaa kertoa tylsästä olosta. Lapsi oppii tulemaan toimeen tylsyyden tunteen kanssa, kunhan ei jää tunteen kanssa yksin.
Tylsyyttä vai jotakin muuta?
Lapsen kokema tylsyys ei aina liity tekemisen puutteeseen. Tylsyys voi johtua myös väsymyksestä, kun lapsi on liian uupunut keskittyäkseen mihinkään.
Perheen arki voi olla pienempien näkökulmasta kiireistä, jos illat kuluvat harrastuksissa ja läksyjen teossa.
– Joskus lapsi haluaa kiinnittää vanhemman huomion kertomalla, että hänellä on tylsää. Arki-iltoina voi olla vähän yhteistä aikaa ja päivisin aikuiset ovat töissä ja lapset päiväkodissa tai koulussa. Lapsi ei aina suoraan kerro, että kaipaa huomiota, vaan saattaa viestiä siitä epäsuorasti. Jos aikaa on vaikea löytää, niin esimerkiksi ruuanlaittoa tai muita alkuillan askareita voidaan tehdä yhdessä. Samalla käydään läpi kulunutta päivää ja sen herättämiä ajatuksia.
Keksitään uutta!
Tylsyyden tunne voi kannustaa löytämään uusia asioita. Mielikuvituksen toimiminen vaatii pysähtymistä ja ympäristön rauhallista tarkastelua, jotta arkiset ilmiöt voivat näyttäytyä uudessa valossa. Myös luonnon lumo avautuu pysähtymällä ja älypuhelimen sulkemalla.
– Mielikuvitus on valtava voimavara elämässä. Vaikeistakin elämäntilanteista on helpompi selvitä, jos on uskallusta heittäytyä ja nauttia hetkistä. On hienoa, että tunne- ja tietoisuustaidot ovat alkaneet kiinnostaa suomalaisia. Ne helpottavat hetkessä elämistä ja aistien avaamista nykyhetkelle, toteaa Tikkanen.
Myös lasta kannattaa suojella liialliselta ärsyketulvalta. Tylsyyttä ei tarvitse aina katkaista älylaitteilla ja ruuduilla, vaan lasta voi kannustaa etsimään uusia tapoja katsoa ja kokea.
On terveellistä, että huomio ei välillä keskity mihinkään.
– Levottomuus tulee esiin lapsi- ja nuorisopsykiatrian asiakkailla, joilta on kadonnut unirytmi ja arjen tasapaino. On terveellistä, että huomio ei välillä keskity mihinkään. Jos lapsen mieli pyrkii jatkuvasti etsimään jotain mihin uppoutua, niin hänestä tulee rauhaton ja kärsimätön.
Aikuisen on hyvä piirtää lapselle selkeitä rajoja, jotka suojelevat hyvinvointia. Joskus voi olla tarpeellista sanoa, että nyt on keksittävä laitteiden sijaan muita ajanvietteitä. Tämä voi herättää lapsessa kiukuttelua ja halun kyseenalaistaa vanhemman auktoriteetti. Kaikkia päätöksiä ei tarvitse lapselle perustella loputtomasti, vaan vanhemmalla on lupa lopettaa keskustelu sanomalla ”Nyt tehdään näin”.
Näistä päätöksistä saattaa lapsi vielä kiittää myöhemmin. Tylsyydestä voi kummuta leikkejä, uusia harrastuksia sekä pitkälle aikuisuuteen kantavia tunne- ja tietoisuustaitoja.
Teksti: Samuel Salovuori, Suomen Mielenterveysseura
Lisää ohjelmasta
