Ekan elokuvan ABC antaa sinulle hyviä käytännön ohjeita, joista saat arvokasta apua ensimmäisen elokuvasi toteuttamiseen. Opas käy läpi elokuvantekoa vaihe vaiheelta, aina ideasta elokuvan viimeistelyyn. Oppaan on laatinut elokuvaohjaaja, lehtori Tapani Lundgren.
Ääni on kuvaa tehokkaampi ilmaisukeino. Äänellä voi tulkita kuvaa ja vaikuttaa katsojan tunteisiin voimakkaasti. Jos ääniraidalla on jotakin hyvin tärkeää kuultavaa, kuvakerronnan pitäisi silloin olla yksinkertaista ja ääntä tukevaa.
Ääni on kuvaa tehokkaampi ilmaisukeino
Äänellä voitte tulkita kuvaa ja vaikuttaa katsojan tunteisiin voimakkaasti. Äänellä voitte parantaa jatkuvuuden illuusiota ja tuoda tietoa kuvan ulkopuolelta. Musiikilla voitte lisätä katsojan jännitystä tai rauhoittaa häntä.
A
Elokuvan äänimaailma on yleensä erittäin harkitusti rakennettu. Parhaimmillaan se vaikuttaa yksinkertaiselta ja luontevalta. Ääni vaikuttaa meihin tahtomattamme. Nouseva äänen taajuus, sävelkorkeus tai rytmin kiihtyminen lisäävät jännitystä. Odotamme, että jotain tulee tapahtumaan. Jokin lähestyy, hiipii kohti ja ryntää kimppuun. Myös matalat, jyrisevät ja vyöryvät äänimassat pelottavat, ne ovat vaaran merkki. Toisaalta hiljaisuuskin voi olla pelottavaa. Linnut ovat lakanneet laulamasta.
B
Laskeva äänen taajuus tai sävelkorkeus rauhoittaa. Se jokin, pelottava, etääntyy, menee meistä poispäin. Vaara on ohi. Rauhallinen ja tasainen musiikki rauhoittaa, hidasrytminen, sydämenlyöntiä hitaampi, melkein unettaa. Elokuvantekijänä voit käyttää hyväksesi kaikkia mahdollisia ärsykkeitä, joihin ihminen reagoi luontaisesti. Jos koirille tehtäisiin elokuvia, niiden tehokeinona olisi varmaankin haju.
C
Hiljaisuus on voimakas tehokeino. Hiljaisuuden ilmaisemiseksi tarvitaan kuitenkin ääniä. Tyhjä kohta ääniraidalla ei ole hiljaisuutta, vaan kuoppa. Jos neulan putoaminen tai avaimen kiertyminen lukossa kuuluu hyvin, katsoja päättelee siitä, että on hiljaista. Hiljaisuudesta kertovan äänen ei elokuvassa tarvitse olla voimakkuudeltaan erityisen hiljainen.
D
Ääni pitää yllä läsnäolon tuntua ja muistuttaa tapahtumapaikasta silloinkin, kun kuvissa on vain tiiviitä yksityiskohtia. Yhtenäinen äänitausta ikään kuin liimaa kohtauksen kuvat toisiinsa ja auttaa jatkuvuuden luomisessa. Tv-sarjan poliisiaseman tai ensiapuosaston todentuntuinen touhukas maailma on luotu taitavasti rakennetulla äänitaustalla. Itse kuvauksissa kuitenkin vain päänäyttelijät saavat vuorollaan pitää ääntä. Taustan sivuhenkilöt sipsuttelevat sukkasillaan.
E
Äänellä voi jopa kertoa tarinaa: ensin kuullaan laskeutuvan lentokoneen ääni, sitten auto jarruttaa, kuullaan auton ovien äänet ja kohta kuvaan ilmestyy kolme miestä. Tuntuu kummalliselta, mutta katsoja hyväksyy tällaisenkin mahdottoman kerrontatavan. Kuunnelkaapa silmät kiinni animaatioelokuvia. Niiden ääni-ilmaisu on usein mainiota ja varmasti kokonaan keinotekoista.
F
Ääni tuo tietoa kuvarajauksen ulkopuolelta. Kaikkea ei tarvitse näyttää. Joskus pelkkä ääni on tehokkaampi kuin asian näyttäminen, sillä ääni antaa mielikuvitukselle voimaa. Joskus voitte ehkä ratkaista kerronnan ongelman sopivan äänitehosteen avulla. Joskus voitte korvata äänellä asian, jonka kuvaaminen olisi vaikeaa tai mahdotonta.
Elokuvan ääni koostuu puheesta, äänitehosteista ja musiikista
Luonnollinen ääni, joka on äänitetty kuvaustilanteessa ja joka on 100 % yhtä kuvan kanssa, vaikuttaa usein vaisulta ja etäiseltä. Elokuvien elämää suuremmat ääniraidat ovat johtaneet siihen, että olemme tyytymättömiä todellisuuteen.
A
Puhe voi elokuvassa olla todellisen ihmisen oikeaa puhetta tai näyttelijöille kirjoitettua puhetta. Se voi olla kuvan ulkopuolelta tulevaa kertojan ääntä tai selostusta. Elokuvassa voidaan kuulla myös ajatuksia. Lähikuvassa katsoja näkee, ettei päähenkilö puhu, mutta hänen äänensä alkaa kuulua. Ajatusääni äänitetään lähellä suuta olevaan mikrofoniin ja puhutaan melko hiljaisella äänellä - kuin itsekseen.
B
Taustatehosteella tarkoitetaan koko kohtauksen ajan kuvaleikkausten yli jatkuvaa pitkää yhtenäistä taustaääntä. Se yhdistää kuvia ja tasoittaa eri otosten mahdollisesti vaihtelevia äänitaustoja. On hienoa, jos olette muistaneet tallentaa erikseen kuvauspaikalla vallinnutta ääniympäristöä. Lyhytkin ääni kelpaa, jos se on tasainen ja sopii kopioitavaksi peräkkäin koko kohtauksen mittaiseksi.
C
Pistetehosteet ovat lyhyempiä äänitehosteita, joiden lähde yleensä näkyy kuvassa. Tappelussa leukaluu ei murru, koska näyttelijä lyö toista aina hiukan ohi. Katsoja uskoo kuitenkin nyrkin osuneen, koska kuulee selvästi äänen. Ääni tekee tapahtumasta "totta". Perunajauhoa sisältävän pakastepussin puristelu tuottaa hyviä pakkaslumen askelääniä. Paidanhelmaa nykimällä voi tehdä sydänääniä. Paperia rypistelemällä saa aikaan tulen ritinää, muovipussilla meren kohinaa.
D
Elokuvan äänisuunnittelun tavoitteena on keskittyä tärkeisiin ääniin, antaa niille luonnetta ja vaikuttavuutta. Harvinaisempia äänitehosteita löydätte verkosta tai äänitehostelevyiltä. Monet äänet voitte tehdä itse mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tallentaa ne kameralla tai erillisellä nauhurilla. Kaapatkaa tehosteäänet tietokoneen kovalevylle ja leikatkaa sitten aikajanalla tarkasti paikalleen. Useissa leikkausohjelmissa voi jälkiäänittää suoraan aikajanalle tietokoneeseen liitetyllä mikrofonilla.
E
Ihmisen kuulo on valikoiva. Sinä voit keskittyä kuuntelemaan tiettyä ääntä. Mikrofoni ei siihen pysty, vaan tallentaa kaiken yhtenä hälynä, josta tärkeä ääni ei erotu. Siksi mikrofoni on vietävä lähelle tärkeää äänilähdettä. Tai sitten elokuva on jälkiäänitettävä, jolloin äänet ja niiden suhteet saadaan miellyttäviksi. Dokumenttielokuvan aitoa puhetta ei voi jälkiäänittää.
F
Jos kuvassa on useita kiinnostavia asioita, joihin katsoja voi tarkentaa katseensa, hän todennäköisesti valitsee sen, josta kuuluu ääntä. Äänen avulla voitte vaikuttaa huomiopisteeseen ja ohjata katsojan kiinnostusta johonkin asiaan - ja päinvastoin pois jostakin toisesta asiasta. Kuvassa olevaa koiraa ei ehkä huomaa, ellei se murahda.
Musiikki voi muuttaa kaiken
Musiikki muuttaa kuvan kokemista. Kuvaa jaksaa katsoa pidempään musiikin kanssa. Vaihtamalla musiikkia huomaatte, kuinka vaikutelma muuttuu. Erilaisten musiikkien kokeilu on mielenkiintoista.
A
Musiikki voi olla tarinassa sisällä: keittiössä on radio, jonka joku aukaisee, juhlissa soittaa orkesteri. Tavallisempaa on, että musiikki tulee tarinamaailman ulkopuolelta. Elokuvan tekijä on valinnut tai sävellyttänyt musiikin ja laittanut sen alkamaan tietyssä tärkeässä kohdassa. Musiikki on elokuvassa merkittävä mielipiteen ilmaus. Siitä voi päätellä, mitä tekijä haluaa katsojan ajattelevan ja tuntevan. Liikakäyttö vie musiikilta tehon.
B
Elokuvan alussa katsoja ei ole vielä valmis eläytymään henkilöhahmojen tunteisiin tai ottamaan vastaan tekijän mielipiteitä musiikin muodossa. Varokaa siis tuputtamasta tunteita tai asenteita liian aikaisin. Tuokaa musiikki mukaan voimistamaan tunnelmaa vasta sitten, kun katsoja jo valmiiksi tuntee jotain samansuuntaista. Silloin sopivaa musiikkia ei koeta häiritseväksi, sen alkamista tuskin huomaa.
C
Jos tiedätte, että tiettyyn kohtaan elokuvaa on tulossa tietty musiikki, leikatkaa kyseinen kohta alusta alkaen tuon musiikin kanssa. Muistattehan, ettei valmista musiikkia saa käyttää ilman lupaa. Musiikin käytöstä kuvatallenteessa on maksettava korvausta kappaleen säveltäjälle. Säveltäjien tekijänoikeuksia valvoo Teosto. Jos musiikki aiotaan kopioida äänitallenteelta, myös tallenteen tuottajalle on maksettava korvaus. Levytuottajia edustaa Gramex. Vaikka oppilaitosten tariffit ovat edullisia, summa voi nousta korkeaksi. Vain hyvin vanhat sävellykset ja äänitteet ovat vapaita ilmaiseen käyttöön.
D
Tehkää elokuvanne musiikki itse. Tietokoneella tai sähköisellä kosketinsoittimella voi tuottaa hienoja musiikillisia tehosteita. Lyömäsoittimilla saa aikaan jännitystä, jousilla romantiikkaa, kaukainen käyrätorvi on vaikuttava. Tehosteenomaisia instrumenttiääniä voi tehdä, vaikka ei ymmärtäisi musiikista paljoakaan. Jos koulussa tai kavereilla on bändi, niin pyytäkää heitä apuun.
E
Elokuvan vuoropuhelukin on taustaäänineen ja kuvaleikkauksineen eräänlaista musiikkia. Voitte rytmittää vuoropuhelun monella tavalla. Usein puhujaan leikataan juuri hänen repliikkinsä alusta tai sen jo alettua. Kuuntelijaa ja hänen reaktioitaan näytetään tarvittaessa. Leikkaamalla saatte keskustelijat puhumaan kiihkeästi toistensa päälle tai sitten voitte korostaa epäröintiä tai tärkeitä repliikkejä pidentämällä niitä edeltäviä taukoja. Joskus hieno näyttelijäsuoritus on tehty leikkaamalla.
Äänen viimeistely tekee ihmeitä
Katsoja kuuntelee ja katselee samaan aikaan. Se on vaativa suoritus. Jos ääniraidalla on jotakin hyvin tärkeää kuultavaa, kuvakerronnan pitäisi silloin olla yksinkertaista ja ääntä tukevaa.
A
Äänileikkaus tarkoittaa ääniraitojen muokkausta, joidenkin äänien poistamista ja uusien äänien tuomista aikajanalle. Äkkinäinen muutos äänitaustassa leikkeiden välillä paljastaa leikkauskohdan. Siispä pyöristäkää äänileikkeiden alkuja ja loppuja, nostakaa äänenvoimakkuus pehmeästi ylös ja lopussa häivyttäkää pehmeästi pois. Näin leikkauskohdista tulee huomaamattomia. Samalla raidalla olevien peräkkäisten äänileikkeiden välille voitte helposti tehdä pehmeän siirtymän. Äänet sulautuvat yhteen: ensimmäinen häipyy, toinen alkaa kuulua.
B
On outoa, jos kuva alkaa ennen ääntä. Sen sijaan on hyvin luontevaa, että ääni nousee kuuluviin ennen kuvaa. Kun kohtauksen alussa kuullaan ensin ääni, katsoja haluaa nähdä mistä ääni tulee, ja pian kuva vastaakin kysymykseen. Leikkeen ääni on helppo irrottaa kuvasta, siirtää tarvittaessa alemmalle ääniraidalle, ja venyttää pidemmäksi kuin kuva.
C
Äänen kaikuminen luo tilavaikutelman. Ollaanko kolkossa, suuressa hallissa, jossa ääni kaikuu? Ollaanko tavallisessa huoneessa vai pehmeässä paikassa, jossa kaikua ei ole lainkaan? Kaiku lisätään ääniin jälkeenpäin, jotta päästään oikeaan vaikutelmaan. Useissa leikkausohjelmissa on valmiita kaikutehosteita. Avaruuskaiku on muuten outo tehoste: oikeasti avaruudessa ei ole kaikua, koska siellä ei ole edes ääniä.
D
Katsoja kuuntelee ja katselee samaan aikaan. Se on vaativa suoritus. Jos ääniraidalla on jotakin hyvin tärkeää kuultavaa, kuvakerronnan pitäisi silloin olla yksinkertaista ja ääntä tukevaa. Jos taas kuvassa on tärkeää huomioitavaa, on äänen siinä kohdassa annettava kuvalle tilaa. On muuten tutkittu, että hyvin voimakas ääni häiritsee näköaistia.
E
Jos ääniraidalla kuullaan sana hevonen, ei ole hyvä juuri sen kohdalla leikata kuvaan, jossa tepastelee kana, paitsi jos halutaan huvittaa katsojaa. Katsoja muuten tajuaa kuulemansa sanan pienellä viiveellä, siksi leikkaus hevoseen on hyvä tehdä hivenen myöhässä, ei juuri sanan kohdalla. Joskus äänen ja kuvan ristiriidalla voi olla mielenkiintoinen vaikutus.
F
Säätäkää lopuksi eri äänien voimakkuudet sopiviksi suhteessa toisiinsa ja suhteessa kuvaan. Esimerkiksi puheen tulisi läpi koko elokuvan kuulua yhtä hyvin. Tarkkailkaa äänenvoimakkuuden mittaria ja kuunnelkaa ääntä omin korvin hyvillä kuulokkeilla. Puheen taustalle laitettu musiikki täytyy säätää hyvin hiljaiseksi, muuten puheesta ei saa selvää.
Kuvallekin viimeinen silaus
Elokuvan alkuun ja loppuun tehdään yleensä himmennykset. Usein myös kohtausten väliin tehdään jonkinlainen siirtymäefekti kertomaan ajan ja paikan vaihdoksesta. Värien ja valoisuuden korjailu parantaa huomattavasti kuvien yhteensopivuutta.
A
Nyt se alkaa. Kuva nousee hitaasti mustasta. Se on FADE IN, himmennys sisään. Elokuvan lopussa on FADE OUT, himmennys ulos. Joskus kohtausten väliin voi laittaa molemmat, kuva käy nopeasti mustassa. Katsoja ymmärtää, että on siirrytty ajassa tai paikassa tai molemmissa. Nopeampi versio edellisestä on suora leikkaus mustaan ja siitä FADE IN uuteen kohtaukseen.
B
Suora kuvaleikkaus voidaan korvata monenlaisilla siirtymätehosteilla. Kaikkein yleisin on muutaman sekunnin mittainen ristikuva. Siinä kuva muuttuu pehmeästi toiseksi. Ristikuvalla kerrotaan ajan ja paikan vaihtumisesta, vaipumisesta uneen tai muistoihin - tai takautumasta. Leikkausohjelmissa on tarjolla suuri määrä erilaisia efektejä, siirtymä- ja kuvanmuokkaustehosteita, joista voi olla iloa esimerkiksi musiikkivideota tehtäessä.
C
Jokaisen kuvaleikkeen väriä, valoisuutta, kontrastia voi ja kannattaa säätää. Jos kuva on kuvauksissa alivalottunut ja jäänyt tummaksi, voitte vaalentaa sitä huomattavasti. Ylivalottuneita kuvia on sen sijaan hankalampi korjata. Kuvan puhkipalaneisiin kohtiin ei ilmesty sävyjä, vaikka kuvaa tummennetaan. Värinmäärittelyn tavoitteena on, että kohtauksen kaikki kuvat olisivat saman oloisia.
D
Elokuvassa on myös tekstejä, ainakin elokuvan nimi ja lopputekstit. Pitäkää huolta, että teksti on luettavaa ja erottuu taustasta. Valitkaa kirjasintyyppi, jossa ei ole liian ohuita viivoja. Tekstin kesto on sopiva, kun sen ehtii lukea ääneen. Jos lopussa on paljon nimiä, voitte valita rullaavat tekstit. Grafiikka on osa elokuvan kokonaisilmettä. Tässä on haaste ryhmänne visualistille.
E
Katsokaa elokuvanne vielä kerran kriittisesti. Onko sisältö varmasti ymmärrettävä, onko joku kohta liian pitkä, tuntuuko jossakin kohtaa olevan sekamelskaa, liikaa kuvia, liikaa ääniä, tuntuuko jokin kohta kiusalliselta katsella? Jos haluatte näyttää sitä pian muille, se on varmaankin valmis. Onneksi olkoon! Teos kannattaa tallentaa paitsi ensi-esitystä, niin myös arkistointia varten.
Katso koko viisiosainen sarja Mediakomapassin kuvakoulu
