Hyppää pääsisältöön

Ekan leffan ABC: idea ja käsikirjoitus

Mediakompassi - abc
Mediakompassi - abc Mediakompassi

Ekan elokuvan ABC antaa sinulle hyviä käytännön ohjeita, joista saat arvokasta apua ensimmäisen elokuvasi toteuttamiseen. Opas käy läpi elokuvantekoa vaihe vaiheelta, aina ideasta elokuvan viimeistelyyn. Oppaan on laatinut elokuvaohjaaja, lehtori Tapani Lundgren.

Elokuvan tekeminen alkaa ideasta. Kun ideat alkavat saada muotoa, kannattaa siirtyä miettimään tarinan rakennetta, jonka pohjalta käsikirjoittamisen voi aloittaa.

Mistä tahansa voi tehdä elokuvan

Parhaat aiheet ovat hyvin lähellä sinua. Älä vähättele niitä. Herkistä hoksottimesi lähietäisyydelle. Kuuntele tarkasti myös muiden esittämiä ideoita. Elokuva on ryhmätyötä alusta asti. Työn voi aloittaa monella tavalla.

A
Yritä löytää aihe, joka todella kiinnostaa sinua. Ole häpeilemättömän rehellinen itsellesi, kun mietiskelet elokuvaideaa. Näin löydät aiheen, joka todennäköisesti kiinnostaa muitakin - myös katsojia.

B
Voitte päättää ensin elokuvan teeman, joka voi olla vaikkapa vääryys, ja pohtia vasta sen jälkeen, minkälaisessa tarinassa tuo teema ilmenisi ja keitä tarinan henkilöt olisivat. Käsikirjoituksessa luodaan kokonainen uusi maailma.

C
Älkää tehkö aiheen valinnasta liian vaikeaa. Joskus tietty paikka, esine, ilmiö tai tapahtuma voi innostaa elokuvantekoon. Jokaisesta vastaantulevasta ihmisestäkin voisi tehdä hyvän elokuvan. Sinun ei tarvitse yrittää olla omaperäinen. Jäljittelyssäkin näkyy usein persoonallinen ote.

D
Miettikää voimavarojanne. Paljonko tekemiseen on aikaa? Monessako kuvauspaikassa ehdittäisiin käydä kuvaamassa? Kuinka helppoa tai vaikeaa on saada työryhmä yhteen? Pienikin suunnitelma usein laajenee, harvoin supistuu. Dokumenttielokuva vie enemmän aikaa kuin tarkasti suunniteltu fiktio. Jokainen uusi kuvauspaikka lisää työmäärää.

E
Miettikää, mikä on mahdollista. Elokuvassa voidaan huijata paljon, mutta on asioita, joita ette todennäköisesti voi toteuttaa. Pyörremyrskyä ette voi tilata paikalle, ettekä varmaankaan helikopteria. Voitte kuitenkin mainiosti kuvata kohtauksen, jossa orava pudottaa kävyn päähenkilön päähän. Tarvitsette kylläkin kuvan oravasta puussa.

Harjoittele havaintojen tekemistä

Tee havaintoja maailmasta ja ihmisistä. Kerää niitä varastoon. Katsele ihmisiä bussipysäkeillä, kaupoissa, ruokasalissa. Huomaat erilaisia pieniä asioita, eleitä, ilmeitä, katseita, reaktioita, puhetapoja... Mieti, mistä teet päätelmiä.

A
Tarkkaile myös itseäsi erilaissa tilanteissa ja tunnetiloissa. Miten itse toimit ja käyttäydyt, kun olet esimerkiksi ihastunut tai vihainen? Miten puhut ja käyttäydyt, kun joudut teeskentelemään?

B
Etsi kaikenlaisia konkreettisia asioita, joita voisi joskus käyttää elokuvassa ilmaisemaan jotain. Miten esimerkiksi kaupungin kylmyys ja kodin lämpö kuvattaisiin mahdollisimman kouriintuntuvasti?

C
Kun menet ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan, yritä painaa mieleesi, mihin asioihin ja yksityiskohtiin kiinnität huomiosi. Älä luule, että nuo asiat kiinnostavat vain sinua henkilökohtaisesti. Samat asiat kiinnostavat luultavasti muitakin ihmisiä, elokuvan katsojia.

D
Eläytyminen on elokuvanteossa tärkeää. Tutustu kuvattavaasi. Yritä asettua toisen ihmisen asemaan. Mieti, mitä tietynlainen ihminen tekisi tietyssä tilanteessa. Mieti, miltä hänestä tuntuu.

E
Kun teet omia havaintoja, sinun ei tarvitse turvautua matkimiseen, kuluneisiin keinoihin ja ilmaisutapoihin. Pienistä havainnoista voi löytyä aiheita kokonaisiksi elokuviksi. Löydät paikkoja, ääniä, tilanteita, ihmistyyppejä, säätiloja...

Kerro tarinaa havainnollisesti

Elokuvalla on oma kieli. Se ei niinkään perustu sovittuihin merkkeihin tai käsitteisiin, vaan katkelmiin elämästä, joita katsojalle näytetään tietyllä tavalla, tietynlaisilla kuvilla, jotka seuraavat toisiaan kerronnan vaatimassa järjestyksessä.

A
Elokuvan kielellä voidaan helposti rakentaa henkilö, jonka tekemisiä ja kohtaloa katsoja erityisen kiinnostuneena seuraa. Päähenkilö on se, jota näytetään kokijana ja näkijänä. Päähenkilö on eniten kuvissa ja tiiviimmissä kuvissa kuin muut henkilöt.

B
Mieti, kuinka luot päähenkilön muutenkin kuin tiiviimmillä kuvilla. Kuinka teet hänestä sympaattisen, niin että katsoja voi samastua häneen?

C
Elokuvassa ihminen kertoo itsestään parhaiten toimimalla. Jos voit, valitse ilmeen, puheen tai selityksen sijasta toiminta. Noora on nälkäinen. Katsoja tuskin ymmärtää, jos Noora yrittää kuvassa vain näyttää nälkäiseltä? Toiminnallinen ratkaisu on esimerkiksi katsominen: Noora katsoo lasin takaa herkullisia hampurilaisten kuvia juuri kun ravintolan mainosvalot sammutetaan.

D
Mieti, mitä voit kertoa esineillä, vaatetuksella, valolla, äänellä tai kuvauspaikan valinnalla. Käsikirjoitukseen ei yleensä vielä kirjoiteta, kuinka elokuva kuvataan, mutta monia selvästi havaittavia asioita voi mainita.

E
Dokumenttielokuvaakin voi suunnitella tutustumalla kuvauskohteisiin, käymällä kuvauspaikoilla katsomassa ja kuuntelemassa sekä luetteloimalla, mitä asioita valitaan kuvattavaksi. Myös elokuvan tyylistä voi kuvausryhmän kesken puhua etukäteen.

Ajattele katsojaa

Pidä huolta siitä, että katsoja pysyy kiinnostuneena. Aina ei voi olla varma, että katsoja näkee kuvassa saman sisällön kuin sinä. Aamu voidaan tulkita illaksi tai kevät syksyksi. Tai katsoja kiinnostuu jostain, mitä sinä et ole huomannutkaan.

A
Jos kirjoitat "Jepsu on epävarma", mieti, miten käytännössä ilmaiset epävarmuuden, vieläpä niin, ettei sitä sotke esimerkiksi turhamaisuuteen. Mitä epävarma Jepsu tekee? Suunnittele tilanne tai kohtaus niin yksiselitteiseksi, että haluamasi asia välittyy katsojalle oikein.

B
Tarinassa on hyvä olla ristiriita. Siitä syntyy jännite. Katsoja haluaa tietää, miten ristiriita ratkeaa - kuinka tarinassa käy. Ristiriitatilanteessa oleva henkilö haluaa jotakin, pyrkii johonkin, mutta hänen tiellään on esteitä. Päähenkilöllä voi olla tasavahva, aktiivinen vastustaja. On hyvä, jos tarina on uskottava.

C
Kirjallisuudessa päästään helposti ihmisen pään sisälle. Elokuva taas on parhaimmillaan kuvatessaan toimivia ihmisiä. Ajatukset ja tunteet ilmenevät tekoina ja kuuluvat puheena. Katsojalle ei kerrota, mitä tapahtuu, vaan hän on mukana juuri silloin, kun asiat tapahtuvat.

D
Teatterissa katsoja tietää seuraavansa näytelmän esitystä. Näytelmäelokuvan katsoja on pikemminkin salakatselija, tirkistelijä, joka on päässyt mukaan seuraamaan oikeita tapahtumia. Tätä seikkaa voit elokuvantekijänä käyttää hyväksesi.

E
Laittakaa katsoja päättelemään. Älkää kertoko liian suoraan. On kiinnostavaa, kun henkilö yrittää vuorosanoillaan peittää jotain. Antakaa katsojan tietää enemmän kuin mitä elokuvan henkilö tietää.

F
Näytelmäelokuvassa ei välttämättä tarvitse osata näytellä niin kuin teatterissa. Tärkeämpää on kyky olla kameran edessä ja katseen uskottavuus. Tunteita ilmaistaan kuvilla, leikkauksella, maskeerauksella, musiikilla, teoilla - ei niinkään ilmehtimällä.

Rakenne on tärkeä

Rakenteen tärkeitä osia ovat alku ja loppu. Katsoja tarvitsee ensin tietoa ymmärtääkseen, mistä on kyse. Sitten mielenkiintoinen juoni kuljettaa hänet käänteisiin ja ehkä yllättäväänkin loppuratkaisuun.

A
Elokuvan alkaessa katsoja ei tiedä vielä mitään, siksi hän on utelias. Alussa on annettava informaatiota, tietoa: Missä ollaan? Keitä ovat henkilöt? Minkälaisia he ovat ja mitä he haluavat? Kuka on päähenkilö? Onko hänellä vastustaja? Mikä on ristiriita? Mitä on jo tapahtunut?

B
Henkilöiden ja lähtökohtatilanteen esittelyn jälkeen päästään kuljettamaan juonta. Juoni tarkoittaa tapahtumia siinä järjestyksessä, kun ne tapahtuvat. Sattuma voi mainiosti aloittaa tapahtumasarjan.

C
Yrittäkää kertoa taloudellisesti. Etsikää aina keino, joka ei vie liikaa aikaa. Henkilön luonteen kuvaamiseksi ei aina tarvitse kehitellä kokonaista kohtausta. Kioskille menoon riittää kaksi kuvaa: nousu sohvalta ja saapuminen kioskin tiskille.

D
Alusta pitäen tarvitaan jännitettä. Jännite pitää katsojan kiinnostuneena. Jännite on epätietoisuutta, odottamista, pelkoa ja toivoa... Joka tapauksessa se on mieltäkiehtovaa epävarmuutta siitä, mitä elokuvassa tulee tapahtumaan.

Media- ja digitaidot