Ekan leffan ABC: kuvasuunnittelu ja kuvaus

Ekan elokuvan ABC antaa sinulle hyviä käytännön ohjeita, joista saat arvokasta apua ensimmäisen elokuvasi toteuttamiseen. Opas käy läpi elokuvantekoa vaihe vaiheelta, aina ideasta elokuvan viimeistelyyn. Oppaan on laatinut elokuvaohjaaja, lehtori Tapani Lundgren.

Kuvasuunnittelu on tärkeää elokuvan tekemisessä. Kuvien käsikirjoittamiseen voit kokeilla myös Kuvakäsikirjoituskonetta. Suunnitelman pohjalta saat rakennettua mielenkiintoista kuvakerrontaa ja kuvaukset sujuvat hyvin. Kuvaaminen on tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaa työtä, jossa käytettävät kuvausvälineet on syytä tuntea hyvin. Kuvasuunnittelu ja kuvaus -osioiden tekstit ovat tässä peräkkäin.

Opettele puhumaan kuvista

Pitkät, epämääräiset selittelyt voi välttää, kun käyttää yhteisesti sovittuja nimityksiä. Esimerkiksi mittakaavasarjaa käytetään suunnittelun ja kommunikoinnin apukeinona kaikkialla maailmassa. Kuvakokojen nimitykset kannattaakin opetella ulkoa.

A
Rajausnimitykset eli YK, LKK, KK, LPK, PK, PLK, LK, ELK -kuvakoot kannattaa opetella ulkoa. On opeteltava kuvakoon nimi, kirjainlyhenne sekä tietenkin se, minkälaista rajausta kukin kuvakoko tarkoittaa. Televisiota katsellessa voi leikkiä, kuka ensin ehtii sanoa oikean kuvakoon... tai arvata seuraavan!
Kuvakokokortit PDF

B
Opettele käyttämään myös kuvakerrontaan liittyviä nimityksiä, kuten perustava kuva, vastakuvat, katseesta leikkaus, näkökulmakuva, liikkeestä leikkaus, reaktiokuva ja kuvituskuva. Kuvasommitteluun liittyviä nimityksiä ovat esimerkiksi olan yli kuva, alakulma, yläkulma ja huomiopiste.

C
Kameran liikkeillä on omat nimitykset. Jos kameraa käännetään, kyseessä on panorointi (PAN). Kameraa kääntämällä voi pitää liikkuvan kohteen kuvassa. Tällöin kamera seuraa. Jos kamera oikeasti liikkuu, kyseessä on kamera-ajo (AJO). Liikkeen mukaan se voi olla sivuajo, edellä ajo, nosto, ajo kohti jne.

D
Joskus jo suunnitteluvaiheessa ehdotetaan leikkauksessa toteutettavia asioita. Näitä ovat erilaiset siirtymät: ristikuva, himmennys tai kuvanmuokkaustemput, kuten päällekkäiskuva, nopeutus, hidastus, pysäytyskuva, jaettu kuva, alkutekstit, lopputekstit, nimitekstit, tekstitys jne.

E
Sanalla kuva voidaan tarkoittaa suunniteltua, elokuvassa tarvittavaa kuvaotosta, jolle on annettu numero. Kuvaotos tarkoittaa jo kuvattua materiaalia, jolla on kesto. Jos samaa kuvaa kuvataan uudestaan, kyseessä on uusi otto. Voidaan sanoa: KUVA NELJÄ, KOLMAS OTTO.

Suunnittele turvallinen kuvarakenne

Leikkaaminen kuvasta toiseen on elokuvantekijän tulikoe. Noudattamalla muutamia yksinkertaisia sääntöjä saat aikaan hyviä kuvaliitoksia. Pystyt halutessasi liittämään kuvia peräkkäin niin, ettei katsoja huomaa leikkausta ja kerronta näyttää sujuvalta.

A
Peräkkäisten kuvien välillä tulee aina olla riittävän suuri muutos. Tämä on pääsääntö. Samaa kohdetta kuvattaessa yhden pykälän muutos mittakaavasarjassa on liian pieni: kuva näyttää vain hyppäävän. Vastakuvien välillä muutos on suuri, koska koko kuvasisältö ja kuvattava kohde muuttuvat. Siksi vastakuvat voivat olla samankokoiset ja tavallisimmin ovatkin.

B
Kuvittele viiva kahden tärkeimmän kohteen välille. Sen jälkeen on helppo ajatella mahdollisia kameran paikkoja. Kuvaamalla tuon suojaviivan samalta puolelta, pysyvät kohteet omalla puolellaan ja suunnat oikein. Tee kuvaustilanteesta kartta ylhäältä päin nähtynä ja piirrä siihen kuvattavat kohteet, henkilöt ja kameran paikat.

C
Etsi aina vastakuvat. Kaikista tilanteista löytyy mahdollisuus kuvata vastakkaisiin suuntiin tai eri suuntiin. Näin vältät sen, että sama kohde esiintyy peräkkäisissä kuvissa. Leikkauskohdassa katsoja nimittäin huomaa helposti pienenkin muutoksen ilmeessä tai asennossa. On turvallista kuvata vastakuvat samassa mittakaavassa. Se on tasapuolista ja neutraalia.

D
Vastakuvarakenteen avulla voit myös lyhentää tai pidentää tapahtuman kestoa, poistaa turhia osuuksia ja rakentaa kokonaisuutta eri otoksista. Dokumenttielokuvassakin voi hakea vastakuvia ja lisäksi kuvata runsain määrin erilaisia kuvituskuvia, joiden avulla pääkuvaa voidaan sitten lyhentää.

E
Jos sama kohde näkyy peräkkäisissä kuvissa, täytyy tällaiseen "vaaralliseen" tilanteeseen varautua huolella: kuvauksissa tulee ohjata, näytellä ja kuvata kuvat erityisen tarkasti. Varsinkin laajempaan kuvaan leikkaaminen on vaativaa. Henkilön voi joskus antaa mennä ulos kuvasta ja/tai antaa hänen tulla sisään uuteen kuvaan.

Kuvakäsikirjoituksen tekeminen

Kuvakäsikirjoituksen tekeminen on verraton keino hahmottaa yhteistä elokuvaa. Kuvasuunnittelua voi tehdä yhdessä vaikkapa kuvakokokorttien avulla (Kuvakokokortit PDF). Koko työryhmä näkee, mitä ollaan tekemässä. Suunnittelussa, kuvauksissa ja myöhemmin leikkauksessakin kuvakäsikirjoitus on korvaamaton rakennuspiirustus ja muistiapu.

A
Kannattaa käydä kuvauspaikoilla etukäteen katselemassa ja kuuntelemassa ja tehdä kuvauskokeiluja. Kameralla pienestä saadaan suurta, rumasta kaunista ja päinvastoin, mutta kaikki ei kuvassa näytä siltä, miltä kirjoituspöydän ääressä voisi luulla. Kamera on lahjomaton.

B
Katsoja ei näe muuta kuin sen, mitä kuvaan on rajattu. Sekä näytelmä- että dokumenttielokuvassa tehdään paljon valintoja. Tarpeen mukaan kohteesta voidaan antaa erilaisia vaikutelmia. Opettele katsomaan maailmaa kameran kautta. Se helpottaa kuvasuunnittelua.

C
Ensin katsojalle on näytettävä missä ollaan ja keitä henkilöitä on paikalla. Tämä, usein laajahko kuva, luo perustan seuraaville kuville. Johtuen siitä, että henkilöt kiinnostavat katsojaa, on melko pian leikattava tiiviimpiin kuviin ja esiteltävä heidät. Tässä voidaan jo mennä kuva-vastakuva -rakenteeseen, lähelle katselinjaa, suojaviivaa.

D
Opettele tarkkailemaan kuvassa suuntia oikea-vasen. Muista suojaviivasääntö. Jalkapallo-ottelussakin kaikki kamerat ovat samalla puolella kenttää. Muutoin katsojalta menevät joukkueet ja pelisuunnat sekaisin.

E
Karsikaa suunnitelmasta pois kaikki kuvat, joita ei välttämättä tarvita. Jokaisen kuvan tulee olla perusteltu. Jos päätöksenteko on vaikeaa, voitte varmuuden vuoksi kuvata muutamia versioita. Palaaminen kuvauspaikalle myöhemmin voi olla vaikeaa - ellei mahdotonta. Katsojalle näytetään ja katsoja haluaa nähdä. Eläydy katsojan asemaan. Hän on utelias ja haluaa tietää. Hän päättelee asioita kaikesta, mitä hänelle näytetään. Hän uskoo, että kaikella on tarkoitus. Hän haluaa myös nähdä tärkeät asiat kunnolla ja harmistuu, jos niitä ei näytetä.

A
Elokuvan kuvarakenne voi olla kysymysten ja vastausten sarja. Onko tuo poika päähenkilö? On, koska häntä seurataan kukkakauppaan. Hän ostaa kukkia, kenelle? Nyt ollaan jonkun tytön kotona. Miksi tyttö itkee? Tuleeko poika hänen luokseen? Ovikello soi... Kysymys, vastaus ja uusi kysymys, uusi vastaus ja uusi kysymys jne.

B
Mieti, mitä katsojalle pitää näyttää ja missä järjestyksessä. Mieti jokaisen kuvan kohdalla, mitä katsoja oletettavasti haluaa seuraavaksi nähdä. Muista, että sinulla on kuitenkin valta ohjata katsojan katsetta ja ajatuksia. Sinulla on myös valta yllättää. Katselkaa yhdessä jotain elokuvaa ja yrittäkää arvata seuraava kuva.

C
Usein katsojalle täytyy näyttää lähempää, näyttää toisesta suunnasta, näyttää reaktio, näyttää kokonaisuus, näyttää laajemmassa kuvassa, näyttää muutos ja uusi asia, äänilähde jne. Näyttäminen ajoitetaan vasta leikkausvaiheessa, mutta tarvittavat kuvat täytyy olla olemassa jo kuvakäsikirjoituksessa.

D
Elokuvassa leikkaus eri kamerakulmaan tai kuvaussuuntaan, lähemmäksi tai kauemmaksi, vie katsojan aina parhaalle mahdolliselle paikalle. Keskustelutilanteessa katsoja vuoron perään näkee molempien puhujien puhuvan melkein kuin hänelle itselleen. Katsoja voidaan yhden kameran tekniikalla viedä aina aitiopaikalle.

Elokuvan kuvasommittelu

Elokuvan kuvasommittelu ja -suunnittelu on omalaatuista. Kaikkea ei yritetä saada samaan kuvaan, vaan tapahtuma rikotaan harkitusti palasiksi ja näistä epätäydellisistä palasista, kuvaotoksista, kootaan leikkausvaiheessa ehjältä tuntuva kokonaisuus.

A
Kuvakerronnan tavoitteena on yleensä huomaamattomuus, niin että katsoja ei ajattele kuvaa, eikä huomaa leikkauksia. Katsojan huomio keskittyy tapahtumiin ja elokuvan kokemiseen. Ehjän aikajatkumon voi luoda esimerkiksi leikkaamalla niin, että sama liike - vaikkapa käden nostaminen - jatkuu leikkauskohdan yli seuraavassa kuvassa.

B
Tietyssä kohtaa kuvapintaa on aina jokin alue, johon katsojan huomio kohdistuu. Se voi olla ihmisen kasvot, silmät, kädet, maisemassa liikkuva auto jne. Jos tämä huomiopiste pysyy peräkkäisissä kuvissa suurin piirtein samassa kohdassa, leikkaus näyttää sujuvalta. Katsokaa yhdessä pätkä elokuvaa ja näyttäkää, missä huomiopiste kulloinkin on.

C
Kameranliikkeitä voidaan käyttää, kun halutaan kuvailla ympäristöä, paljastaa, seurata liikkuvaa kohdetta tai todistaa, että kaksi kohdetta ovat samassa tilassa. Kameranliikkeet ovat leikkauksessa hankalia, koska niitä ei ole helppo katkaista kesken liikkeen. Kannattaa suosia paikallaan pysyvää kameraa: maailma liikkuu, kameran ei tarvitse.

D
Kuvakerronnasta voidaan tehdä myös korostetun näkyvää käyttämällä yllättäviä kuvakulmia ja sommitelmia, kuvaamalla käsivaralta, olemalla välittämättä jatkuvuudesta, suuntien, puolien ja mittakaavojen logiikasta, leikkaamalla kesken kameranliikkeen. Parhaimmillaan se voi näyttää hienolta ja rehelliseltä.

E
Dokumenttielokuvan kuvasuunnittelu voi olla suurpiirteisempää. Voidaan päättää, kuvataanko jalustalta vai käsivaralta, minkälaisia kameranliikkeitä tehdään, kuvataanko läheltä laajakulmalla vai kauempaa teleobjektiivilla. Joskus dokumenttielokuvankin kuvat voidaan ennakkosuunnittelun perusteella piirtää.

Sopikaa työnjaosta kuvauksissa

Kuka tekee mitäkin? Työtehtäviä voidaan kuvausten aikana vaihdella, mutta on hyvä, että joku vuorollaan vastaa tietystä työstä. Oppia voi kierrättää seuraavalle. Ryhmätyössä oppii kuuntelemaan muita ja joutuu joskus luopumaan hyvistäkin ideoista.

A
Kun toimit ohjaajana, olet työnjohtaja. Ohjaajan kuvauskomennot kertovat, koska harjoitellaan ja koska kuvataan. Kun kuvataan, ohjaaja sanoo: HILJAISUUS – KUVAUS – KAMERA. Kuvaaja vastaa: KÄY. Ohjaaja: OLKAA HYVÄ! (aloituskomento esiintyjille) Ja lopuksi ohjaaja sanoo: KIITOS (lopetuskomento kuvausryhmälle ja esiintyjille). POIKKI sanotaan vain, jos kesken kuvauksen joku asia menee pahasti pieleen.

B
Kun toimit kuvaajana, vastuullasi on kamera, kuvan rajaus ja sommittelu - joskus myös valaisu. Yhdessä ohjaajan kanssa etsit kameran paikat ja harjoittelet mahdolliset kameranliikkeet. Kuvaaminen on tarkkuustyötä. Kuvaushetkellä sinun täytyy sataprosenttisesti keskittyä katsomaan kuvaa. Oton jälkeen raportoit ohjaajalle, menikö kaikki hyvin.

C
Kun toimit äänittäjänä, vastuullasi on mikrofoni kaapeleineen ja äänen laatu. Viallinen ääni pilaa kuvaotoksen. Kuuntele rasahduksia tai tuulen pauketta. Kuvauksissa keskitytään vain tärkeään ääneen. Muut äänet taustalta pyritään pitämään vaimeina. Tämä onnistuu viemällä mikrofoni aina mahdollisimman lähelle äänilähdettä. Usein käytetään suuntaavaa mikrofonia kiinnitettynä varren eli puomin päähän.

D
Kun pääset esiintymään näytelmäelokuvassa, keskity silmiisi. Amatööriesiintyjäkin voi olla loistava elokuvanäyttelijä. Elokuvakameran edessä voi olla ja vain tehdä asioita, ei tarvitse näytellä niin kuin teatterissa... mutta silmistä näkee kaiken. Varaudu siihen, että joudut toistamaan samat asiat täsmälleen samalla tavalla monta kertaa.

E
Kun olet kuvaussihteeri/tuotantoassistentti, tehtäväsi on ohjaajan apuna huolehtia esimerkiksi siitä, että kaikki kuvakäsikirjoituksen kuvat muistetaan kuvata ja että kuvat klaffaavat yhteen. Kuvaustilanteessa on paljon käytännön asioita huolehdittavana. Lisäksi hommissa voi olla lavastaja, puvustaja, maskeeraaja, apulaisohjaaja, valaisija, erikoistehostemies jne.

Tutustukaa käyttämäänne kameraan hyvin

Kamera pitää ottaa syliin ja tutkia rauhassa sen tärkeimpiä nappuloita ja säätöjä. On tärkeää varmistaa etukäteen, että tekniikka on kunnossa ja akut ladattuina. Jos ette osaa tehdä manuaalisia eli käsisäätöjä, asettakaa kamera kokonaan automaattiseksi.

A
Opetelkaa käyttämään jalustaa eli kolmijalkaa, tripodia. Avatkaa aina pyörivän kinopään kiristysruuvit, ennen kuin yritätte kääntää sitä. Jos aiotte tehdä kameranliikkeitä, tutkikaa, onko kinopää kunnossa. Se ei saisi lonksua käännettäessä. Kamerajalusta rauhoittaa kuvaustilannetta ja kuvaa on helpompi katsoa, kun se ei heilu.

B
Kameran tärkeimmät säädöt ovat valotus (EXPOSURE), valkotasapaino (WHITE BALANCE), tarkennus (FOCUS) ja äänentaso (MIC LEVEL). Myös suljinaikaa (SHUTTER SPEED) voidaan säätää, mutta se on yleensä 50 eli yksittäiselle kuvaruudulle pääsee valoa sekunnin viideskymmenesosan ajan. Myös kuvasuhde (esim. 16:9 laajakuva) on valittava ja siinä sitten pysyttävä, ettei leikkausvaiheessa tule ongelmia.

C
Elokuvakameran valotusta säädetään pääasiassa aukolla (APERTURE). Suureneva ja pienenevä aukko päästää valon herkälle kuvakennolle. Kuva voi alivalottua liian tummaksi tai ylivalottua liian vaaleaksi, mennä jostain kohdasta jopa puhki. Aukkoarvoja ilmaistaan numeroilla ja sopiva aukko voidaan manuaalisesti lukita paikalleen parhaillaan kuvattavaa kuvaa varten. Jos kohteessa on paljon mustaa tai kirkasta valkoista, aukko kannattaa lukita manuaalisesti kuvauskohteen mukaan. Seepra-raidoitus näyttää etsimessä ylivalottuvat kohdat.

D
Valon väri vaihtelee valonlähteestä riippuen. Keinovalon väri on keltaisempaa kuin auringon. Pilvisenä päivänä maisema on sininen. Valkotasapaino tarkoittaa sitä, että kuvan värit ovat oikein. Se, minkä pitäisi olla valkoista, on valkoista, ei kellertävää, eikä sinertävää. Kameran automaattinen valkotasapainon säätö toimii yleensä hyvin, mutta kokeilkaa myös käsisäätöjä.

E
Kameran automaattitarkennus toimii, mutta saattaa joskus pumpata. Silloin kuva menee hetkeksi epäteräväksi, mikä näyttää ikävältä. Kameran lähettämä säde heijastuu tällöin lasista, liikkuvasta kohteesta tai muusta väärästä pinnasta ja aiheuttaa hetkellisen epäterävyyden. Mitä vähemmän on valoa, sitä enemmän on tarkennukseen kiinnitettävä huomiota. Manuaalinen tarkennus tehdään näin: zoomataan kohteeseen ja käännetään objektiivin tarkennusrengasta, kunnes kohde on terävä - lopuksi zoom avataan.

Elokuvan tekeminen on tarkkaa työtä

Kaikenlaista voi tapahtua. On hyvä, jos virheet huomataan jo kuvatessa, sillä palaaminen kuvauspaikalle voi olla vaikeaa. Hyvän äänen tekeminen vaatii yhtä paljon huomiota kuin hyvän kuvan tekeminen. Häiriöt äänessä voivat tehdä kuvasta käyttökelvottoman.

A
Käyttäkää ulkoista, erillistä mikrofonia aina kun voitte ja ujuttakaa se mahdollisimman lähelle äänilähdettä. Kuunnelkaa ääntä aina kuulokkeilla. Umpinaiset kuulokkeet auttavat kuulemaan ääntä hyvin. Kameran oma mikrofoni tallentaa usein häiritsevästi kameran sirisevän käyntiäänen. Jos tallennettava ääni on riittävän voimakas, sirinää ei kuule. Liian voimakas ääni taasen aiheuttaa äänen katkeilua.

B
Hiljentäkää kuvauspaikka niin hyvin kuin voitte. Sammuttakaa radio ja kääntäkää television ääni pois. Ja kuunnelkaa: loisteputkivalaisimet sirisevät. Jääkaappi pitää pahaa ääntä. Ilmastointi humisee. Hissin äänet kuuluvat koko rakennukseen. Kupit kilisevät. Mopo pärisee Sipoossa. Ääniä voi lisätä leikkauksessa, harvoin poistaa.

C
Kuvan sommittelun perussääntöjä on viisasta noudattaa. Elokuvan kuvissa on tapana rajata tyhjä tila pois pään yläpuolelta. Keskustelijoiden vastakuvat pyritään tekemään samanlaisiksi. Horisontti pyritään pitämään suorassa. Mutta toisaalta sommittelu voi olla minkälaista vain. Riippuu kohteesta ja vaikutelmasta, johon pyritään.

D
Kuvaaja tarvitsee koko ajan kahdenlaista silmää: toisella hän katsoo, mitä kuvauskohteessa tapahtuu, ja toisella silmällä hän katsoo, miten asiat sijoittuvat suorakulmaiseen kuvakehykseen. Kameran käydessä voi joutua tekemään pieniä korjailuja. Kuvaajan pitää katsoa kuvaa koko ajan.

E
Jokaisen kuvatun otoksen jälkeen ohjaajan tulisi nopeasti pystyä arvioimaan onnistumista. Hänen pitää hoksata, mitä uusintaotossa tehdään eri tavalla, mikä oli ongelma ja miten se ratkaistaan. Ohjeistuksen on hyvä olla käytännöllinen ja selkeä. Kuvaajan ja äänittäjän on myös heti kerrottava, jos he huomaavat vastuualueellaan jonkin puutteen.

Kuvauksissa tarvitaan kärsivällisyyttä

Kuvaaminen ei useinkaan ole vauhdikasta. Tätä ei usko valmista elokuvaa katsoessa. Jotkut luulevat elokuvien valmistuvan lähes yhtä nopeasti kuin asiat niissä tapahtuvat. Hui hai. Kuvauksissa tarvitaan ennen kaikkea huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.

A
Kuvatessanne vastakuvarakennetta toistakaa vuorosanat ja toiminta kokonaisuudessaan kaikissa kuvasuunnitelmanne kuvissa. Muistakaa toistaa esimerkiksi tulemiset ja lähtemiset kaikissa kuvissa. Sama toiminta ja samat repliikit kuvataan siis vähintään yhtä monta kertaa, kuin mitä teillä on eri suuntia ja mittakaavoja kuvakäsikirjoituksessanne, plus harjoitukset ja epäonnistuneet otot vielä päälle. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, mutta palkinto odottaa.

B
Kuvata voi muullakin tavalla. Vastakuvarakenteen sijasta voi käyttää pitkiä yhtenäisiä kuvia, joissa kamera ja esiintyjät pyörivät ja liikkuvat harjoitellusti. Kaksi ihmistä voidaan myös sijoittaa kuvaan niin, että molempien kasvot näkyvät. Molemmissa tapauksissa leikkaamismahdollisuudet vähenevät. Jos fiktioelokuvaan halutaan dokumentinomainen tyyli, kuvataan käsivaralla, joskus jopa suunnista välittämättä, pyrkimättäkään jatkuvuuteen. Kamera saattaa heilua, leikkaukset olla sähäköitä, mutta ääni on kuitenkin ehjä.

C
Kuvauksissa joudutaan usein odottelemaan. Ohjaajan täytyy olla selvillä viivytyksestä ja kertoa kaikille, mitä on tapahtumassa. Ohjaajan ei pidä hoputtaa, mutta olla tarkkana, ettei odottelu johdu hänestä itsestään. Ohjaaja päättää, mutta on viisasta kuunnella muidenkin mielipiteitä ja huomioita. Ja jos joku hermostuu... Mitä on tehtävä?

D
Työturvallisuus täytyy kaikessa tohinassa muistaa. Varokaa kuumia lamppuja. Varokaa kaapeleita ja johtoja. Kompastuminen mikrofonikaapeliin voi rikkoa kameran liittimen tai kaataa koko jalustan kameroineen. On tärkeää, että kaapelin veto ei kohdistu liittimeen: löysä solmu tai teippaus johonkin kestävämpään osaan kamerasta suojaa liitintä.

E
Laitteista täytyy pitää hyvää huolta. Ne ovat usein kalliita ja herkkiä tärinälle, pölylle, kosteudelle ja kylmälle. Kameraa ei saisi päästää kylmenemään, vaikka pienessä pakkasessa se vielä toimiikin. Jos kylmä kamera tuodaan lämpimään, kosteus tiivistyy sen kuvarumpuun, ja silloin se ei suostu toimimaan, ennen kuin kosteusvaroitus (DEW) on sammunut.

Hienoja kuvia ja kameranliikkeitä

Jos teillä on aikaa ja kekseliäisyyttä, voitte esimerkiksi valaisemalla ja kameranliikkeillä ylittää katsojien odotukset. Taskulampunkin valo riittää tuomaan valoa pimeyteen, sillä nykyiset kamerat ovat herkkiä. Valaista voi ilman lamppujakin.

A
Opetelkaa katsomaan valoa. Ilman valoa ei ole mitään. Ei kuviakaan. Vastavalossa tai myötävalossa maailma näyttää aivan erilaiselta. Valolla voi nostaa esiin tärkeitä asioita, häivyttää muita, luoda tunnelmaa, luoda vuorokauden aikoja, määritellä henkilön mielentilaa. Valaisu vie aikaa, mutta kuvista voidaan saada hienompia. On muuten tutkittu, että ihmisen katse hakeutuu ensin kuvan vaaleille alueille.

B
Päävalo on voimakkain valo. Sen suunta ja luonne muotoilee kohteen. Pehmeä sivuvalo muotoilee kohdetta erityisen hyvin. Suorassa ja kovassa auringonvalossa kasvojen mustalle varjopuolelle voi kätevästi heijastaa tasoitusvaloa vaalealla pahvilla. Sama toimii sisällä, kun kuvataan ikkunan lähellä luonnonvalossa. Kokeilkaa vaikka.

C
Sisätiloissa voitte voimakkaalla lampulla valaista epäsuorasti vaalean katon tai seinän kautta. Tavallisilla kotilampuillakin voi valaista pienehköjä alueita ja kohteita. Varokaa kuitenkin loisteputkilamppuja, sillä niiden valo on usein kelmeän vihertävää. Valaisun jatkuvuuden säilyttäminen eri kuvissa saattaa olla vaikeaa. Valaisun tulisi olla huomaamatonta!

D
Kamera-ajoja voitte varovasti yrittää kotikonstein. Kameran voi laittaa skeittilaudalle ja tehdä tasaisella alustalla pienen sivuajon. Mattoa jalustoineen voi vetää lattialla jonkin matkaa. Tyynyä tai hernepussia voi käyttää jalustan sijaan. Pyörätuolilla saa tehtyä pitkänkin ajon käsivaralla kuvaten. Ennen kuin päätätte yrittää ajoa, miettikää, mitä se elokuvassanne ilmaisee.

E
Kameranliikkeen tulee alkaa pehmeästi, edetä nykimättä ja harhailematta, pysähtyä pehmeästi ja täsmällisesti tiettyyn kohteeseen. Liikkeen voi ajoittaa henkilön liikkeeseen, jos sellainen on tarjolla. Liikettä kannattaa harjoitella monta kertaa juuri ennen kuvausta. Välttäkää kameranliikkeitä, jos aikaa on vähän. Leikkaus on usein kaunein kameranliike.

Dokumentin kuvaaminen on erilaista

Todellisia tapahtumia ei voi aina ottaa uusiksi, joten ohjaajan ja kuvaajan on reagoitava kaikkeen nopeasti, mieluiten jo ennen kuin se tapahtuu. Tapahtumien alkuja ei useinkaan saada kuvattua.

A
Dokumenteille tyypillinen käsivarakuvaus on vaativaa ja kuvaajalle raskaampaa. Dokumenttikuvaaja joutuu reagoimaan vaihtuviin tilanteisiin nopeasti. Käsivarakuvausta kannattaa harjoitella ja opetella tukemaan kameraa eri tavoin. Objektiivi on paras pitää laajakulma-asennossa, välttää zoomailua, mennä mieluummin lähemmäksi lähikuvaa varten. Joissakin kameroissa on tärinänvaimennus-ominaisuus, jonka voi kytkeä päälle. Suuntamikrofonin voi kiinnittää joustavaan telineeseen kameran päälle.

B
Dokumentissa usein ääni ratkaisee kuvaotoksen pituuden. Kameraa ei saisi pysäyttää kesken lauseen. Ylipäätään kameraa ei kannata pysäyttää liian hätäisesti. Kun kohde lopettaa, silloin juuri saattaa tapahtua jotakin jännää, ilme kertoo jotain uutta, joku muu reagoi - ehkä haastateltava sanookin vielä kaikkein hienoimman lauseen. Ja sitten tärkein: kuvatkaa paljon kuvituskuvia. Niitä on leikkausvaiheessa aina liian vähän.

C
Dokumenttikuvaajan on katsottava, mitä kuvarajauksen ulkopuolella tapahtuu, niin että hän voi tarvittaessa kääntyä kuvaamaan siihen suuntaan. On hyvä tapa aloittaa kuva jostain muusta kuin varsinaisesta kohteesta. Tällainen kameranliike voidaan leikata pois, mutta sitä voidaan hyvin käyttää koko kohtauksen aloituksena. Otoksen loppuun voi tehdä saman, kääntää kameran muualle.

D
Jokainen elokuvan teossa mukana ollut alkaa nopeasti ymmärtää elokuvan ja todellisuuden suhdetta. Dokumenttielokuvakin sisältää aina valtavan määrän valintoja. Niinpä se voi helposti antaa asioista halutun vaikutelman. Elokuvaa katsoessa ja sitä tehdessä on aina hyvä muistaa, että se on keinotekoinen tuote. Mutta se voi olla myös taidetta.

E
Ottakaa selvää, tarvitsetteko kuvausluvan. Monissa julkisissakaan paikoissa, kuten ostoskeskuksissa, rautatieasemilla tai kahviloissa, ei saa kuvata ilman omistajan lupaa. Ihmisiä ei saa kuvata kotioloissaan ilman lupaa - eikä kadullakaan, jos he joutuvat epäedulliseen valoon. Pyytäkää opettajaltanne mukaan lappunen, jossa kerrotaan keitä olette ja mitä olette tekemässä.

Katso koko viisiosainen sarja Mediakomapassin kuvakoulu