Hyppää pääsisältöön

Ekan leffan ABC: Leikkaus

Mediakompassi - abc
Mediakompassi - abc Mediakompassi

Elokuva saa lopullisen muotonsa leikkauspöydässä. Kuvan ja äänen voi halutessaan erottaa ja yhdistää uudestaan. Leikkaus on rakentelua ja yhdistelyä. Se on vaihtoehtojen kokeilemista, vaikutelmien hakemista, rytmin, ajatusten ja tunnelmien rakentamista - ja tietenkin tarinankerrontaa. Elokuva on ajan veistämistä.

Sekunnissa on 25 kuvaruutua

Kuvaotoksia on hauska katsella tietokoneen leikkausohjelmalla, ruutu kerrallaan, pysäytettynä, hidastettuna, nopeutettuna ja varsinkin takaperin. Ensimmäisen kuvaliitoksen jälkeen leikkaaja alkaa jo tajuta, että elokuvan elämä on täysin hänen vallassaan.

A
Elokuvassa ei ole liikkuvia kuvia, on vain pysähtyneitä valokuvia. Kun niitä näytetään riittävän nopeasti peräkkäin, katsoja kokee kuvan liikkuvan. Tähän ilmiöön perustuu muuten animaatiokin. Vauhtia tarvitaan ainakin 18 ruutua sekunnissa, ettei ruutujen välissä olevaa pimeyttä huomaisi.

B
Leikkaajalle on hyötyä hyvästä kuvamuistista, järjestelmällisyydestä, rytmitajusta, musikaalisuudesta, eläytymiskyvystä sekä kyvystä kuvitella erilaisia vaihtoehtoja. Leikkaaja oppii kuvat pikkuhiljaa ulkoa ja alkaa muistaa, minkälaisia kuvia ja ääniä on käytettävissä.

C
Monet silmät näkevät enemmän. Yhteistyö ohjaajan ja muun ryhmän kanssa on tärkeää, vaikka leikkaaja ehkä haluaisikin työrauhaa. Voitte sopia myös niin, että leikkaaja tai pienempi ryhmä tekee elokuvaa jonkin matkaa eteenpäin ja näyttää sitten tulosta muulle ryhmälle. Kun leikataan ryhmässä, näytön lasipinta jostain syystä täyttyy sormenjäljistä.

D
Leikkaus on elokuvateon hauskin ja jännittävin vaihe. Siinä teos syntyy - varsinkin dokumenttielokuva. Elokuvasta voi tulla toisenlainen kuin oli suunniteltu. Leikkauksesta voi nauttia, ja se voi imaista mukaansa.

E
Leikatessa on tehtävä päätöksiä. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Kaikkea voidaan muuttaa, siirrellä, yhdistellä ja vaihdella loputtomasti. Leikkausta voi jatkaa vaikka vuoteen 2056 asti, ellei joku ulkoinen tekijä toisin määrää. Onneksi jossain vaiheessa elokuva alkaa tuntua valmiilta.

Leikkaus alkaa kaappauksella

Elokuvan leikkaamiseen tarvitaan tietokone, jossa on leikkausohjelma ja runsaasti muistitilaa kovalevyllä. Tietokone liitetään kameraan johtimella, jota pitkin materiaalia kopioidaan eli kaapataan kovalevylle leikkausohjelman avulla.

A
Useimmissa leikkausohjelmissa kaappaus voidaan tehdä otos kerrallaan, määrittelemällä sen alkupaikka ja loppupaikka ja antamalla sille nimi. Kuvat voidaan kaapata myös automaattisesti. Leikkausohjelma tunnistaa kohdat, joissa kamera on käynnistetty ja jakaa koko nauhan otokset erillisiksi kuvaleikkeiksi, klipeiksi. Kovalevy tosin täyttyy tarpeettomastakin materiaalista.

B
Leikkausohjelmia on erilaisia. Kaikissa on kuitenkin samantapainen periaate ja ulkoasu. On varasto tai selain, jossa kaapatut leikkeet näkyvät pieninä kuvakkeina. On graafinen aikajana, johon näitä leikkeitä siirrellään haluttuun järjestykseen ja halutun mittaisina. On valkokangas-ikkuna, jossa aikajanan leikkeet näkyvät elokuvana. Lisäksi on erilaisia työkaluja ja muita ikkunoita.

C
Aikajanalla on kuvaraita ja ääniraitoja. Siirrettäessä leikettä aikajanalle kuva ja ääni siirtyvät omille raidoilleen. Useimmissa leikkausohjelmissa saadaan käyttöön lukuisia päällekkäisiä kuva- ja ääniraitoja. Ylemmälle kuvaraidalle laitettu kuva peittää alemmalla raidalla olevan. Kaikki ääniraidat kuuluvat päällekkäin, ellei toisin valita.

D
Klippiä voi lyhentää tai pidentää tarkasti avaamalla sen erityiseen katseluikkunaan. Saman voi hyvin tehdä myös aikajanalla tarttumalla leikkeen päähän ja vetämällä. Leikkeet napsahtavat kiinni toisiinsa kuin magneetit. Väliin ei jää tyhjiä ruutuja. Jokainen oppii leikkausohjelman perusasiat nopeasti, oli ohjelma minkälainen tahansa.

E
Kovalevylle kaapatulle materiaalille ei leikatessa tapahdu yhtään mitään. Leikkausohjelma vain salamannopeasti hakee ja näyttää kuvia ja ääniä kovalevyltä siinä järjestyksessä ja ruuduntarkasti sen pituisina, kuin olette aikajanalla määritelleet. Siksi samaa kuvaa on mahdollista näyttää vaikka kuinka monta kertaa.

Leikkaus on rakentelua ja yhdistelyä

Sana leikkaus on harhaanjohtava. Työ on pikemminkin kuvien ja äänien järjestelyä, niiden valintaa, niiden keston määrittelyä, tarkan leikkauskohdan etsimistä. Se on vaihtoehtojen kokeilemista, rytmin, ajatusten ja tunnelmien rakentamista.

A
Leikkaus on vaihtoehtojen kokeilemista, vaikutelmien hakemista, rytmin, ajatusten ja tunnelmien rakentamista - ja tietenkin tarinankerrontaa. Leikkauksella voi yhdistää asioita, jotka eivät alun perin kuuluneet yhteen tai olleet samassa paikassa. Kuvia rinnastamalla leikkaus voi synnyttää ajatuksia. Elokuva pystyy myös valehtelemaan uskottavammin kuin mikään muu väline. Selostus saa katsojan näkemään kuvassa sen, mitä halutaan.

B
Kuvia yhdistelemällä voidaan kertoa, mitä henkilöt tuntevat, ajattelevat tai näkevät, vaikka he oikeasti olisivat vain seisseet kameran edessä kuvattavina. Hampurilaismainos yhdistettynä tytön lähikuvaan kertoo tytön halusta saada ruokaa. Tytön katseesta leikataan näkökulmakuvaan, jossa on hampurilaismainos. Sitten palataan varmuuden vuoksi vielä takaisin tyttöön.

C
Kuvien järjestys voi muuttaa kaiken. On kuvattu tytön ja pojan eroaminen. Kumpikin lähtee taholleen omissa kuvissaan. Leikkaaja voi valita, kummasta tekee kokijan. Kokija on se, joka jätetään katsomaan toisen perään. Näin leikkaaja voi valita, kumman tunteisiin katsoja samastuu.

D
Muistakaa näyttää reaktioita. Näyttäkää, kuinka henkilön teko tai sanat vaikuttavat johonkin toiseen henkilöön. Sopivalla hetkellä näytetty reaktiokuva painottaa juuri nähtyä tai kuultua. Ilmeettömätkin kasvot toimivat joskus hyvin reaktiokuvana. Katsoja on hyvin kiinnostunut siitä, miten muut kokevat asian. Joskus on kiinnostavampaa katsella kuuntelijaa kuin puhujaa.

E
Leikkaamalla voi vuorotella kahden rinnakkaisen, samaan aikaan tapahtuvan asian välillä. Jännitys tiivistyy ja kerronta tiivistyy: sinä aikana, kun ollaan yhdessä tilanteessa, toinen tilanne voi edetä pitkällekin. Leikkaamalla voi myös väläyttää tulevaa tai takaumana katsoa jotakin aikaisemmin tapahtunutta. Valkokankaan aika on aina tiivistettyä aikaa.

F
Elokuva on herkkä laji. Pieni katseen värähdys voi sopivassa paikassa kertoa henkilön mielentilasta ja olla tärkeä osa tarinaa. Kuvauksissa tuo katseen värähdys on voinut olla pelkkä sattuma. Leikkaajan on tajuttava, miten ja mihin kuvia voi käyttää. Ja kaiken aikaa on ajateltava katsojaa.

Katoamistemppu ja kuinka se tehdään

Jatkuvuusleikkaus on nimitys vallitsevalle leikkaustyylille. Siinä pyritään kaikin keinoin ehjään aikajatkumoon ja siihen, ettei leikkausta huomaa. Suurin osa elokuvista pyrkii tällaiseen jatkuvuuden illuusioon. Missä on vika, jos temppu ei onnistu?

A
Jatkuvuusleikkauksessa tapahtumat näyttävät jatkuvan leikkauskohtien yli niin luontevasti, että on vaikea uskoa kohtauksen koostuvan yhdellä kameralla eri aikaan kuvatuista otoksista. Toimiva temppu on sijoittaa leikkauskohta liikkeen keskelle: edellisessä kuvassa alkanut liike jatkuu seuraavassa. Liikkeeseen leikkaaminen on tarkkaa. Yhdenkin ruudun muutos vaikuttaa siihen, näyttääkö liikkeen jatkuminen luontevalta. On huomattu, että muutama leikkauskohdasta pois nipsaistu ruutu tuottaa sujuvamman tuloksen kuin täysin tarkka jatkuvuus. Paras leikkauskohta löytyy vain kokeilemalla, trimmaamalla.

B
Jos leikkauskohta näyttää hypähtävän, kuvien välillä voi olla liian pieni muutos. Ehkä mahdollinen liike ei jatku hyvin kuvasta toiseen. Tai liike kahdentuu, toistuu. Ehkä huomiopisteen paikka siirtyy liikaa (huomiopiste on se kohta kuvassa, jota katsoja todennäköisesti katsoo). Vastakuvien sommittelu tai mittakaava saattaa myös olla liian erilainen. Suuri tumma tai vaalea pinta voi leikkauskohdassa ikävästi välähtää, vaikka muut asiat olisivat kunnossa. Syitä voi olla monia. Jokainen kuvaliitos on ainutlaatuinen, samoin sen ongelmat.

C
Silmä havaitsee helposti jatkuvuuden puutteet kuvien leikkauskohdassa: ilme vaihtuu, asento vaihtuu, paikka vaihtuu, etäisyys muuttuu, liikkeen suunta vaihtuu, nopeus muuttuu, nesteen pinta lasissa nousee ja laskee, valo muuttuu jne. Varsinaiset klaffivirheet ovat luku sinänsä: takki vaihtuu, hattu häviää päästä, haarukka hyppää toiseen käteen. Leikkaamalla vastakkaisiin suuntiin moni ongelma pienenee - ellei jopa häviä kokonaan.

D
Kameranliikkeitä ei saisi katkaista kesken liikkeen. Se särähtää katsojan silmissä. Jos kuvissa on paljon pitkiä kameranliikkeitä, kerronta saattaa muuttua raskaaksi ja hitaaksi. Suora leikkaus on ihmiselle luontevaa, liukuva katse ei. Tutkikaa, kuinka usein kameranliikkeitä elokuvissa käytetään ja minkälaisia ne ovat.

E
Haastattelua on usein pakko lyhentää. Jos välistä vain otetaan pätkä pois, kuva hypähtää ja henkilön ilme muuttuu. On tavallista peittää leikkauskohta jollakin muulla kuvalla. On hyvä, jos tuo kuva kuvittaa asiaa tai edes jollakin tavalla liittyy asiaan, josta puhutaan. Usein välikuvana on jälkeenpäin kuvattu nyökyttelevä haastattelija. Katsokaa uutisten haastatteluja, niitä on usein keskeltä lyhennetty. Miten asia on ratkaistu?

F
Tarkoituksellinen hyppyleikkaus on tyylikeinona hauska. Siinä hypähdetään ajassa eteenpäin. Kuvakin hypähtää. Turha on otettu pois. Jatkuvuuden illuusio katoaa, katsoja tiedostaa katsovansa elokuvaa ja saattaa nauttia pirteästä ilmaisusta. Tarinankerronta ei siinä välttämättä kärsi. Hyppyleikkaaminen vaatii tyylitajua.

Leikkaaja voi sokeutua

Älkää pelästykö. Ei leikkaaja menetä näköään. Hän vain oppii tuntemaan elokuvan kuvat liian hyvin, eikä osaa enää eläytyä katsojan asemaan, joka näkee kuvat ensimmäistä kertaa eli "leikkaaja sokeutuu". Tavallisempaa kuitenkin on, että ohjaaja sokeutuu.

A
Kun katsojalle näytetään uusi kuva, kestää jonkin aikaa, että hän on nähnyt kaiken tärkeän. Kun kuva on näin kypsynyt, voidaan leikata uuteen kuvaan. Paljon yksityiskohtia sisältävän laajan kuvan kypsyminen kestää kauemmin kuin lähikuvan, jonka sisällön katsoja vastaanottaa nopeasti. Leikkaajan tulisi tunnistaa hetki, jolloin kuva on antanut kaikkensa.

B
Jos kuvaa näytetään kypsymisen jälkeenkin, elokuvan rytmi alkaa vaikuttaa hitaalta ja katsoja voi kyllästyä. Kuvaleikkauksen rytmitys onnistuu, jos leikkaaja pystyy eläytymään katsojan havainnon nopeuteen. Jos uuteen kuvaan mennään ennen kuin kuva on kypsynyt, elokuva tuntuu nopealta.

C
Leikkaaja voi leikata kuvat liian lyhyiksi, jos hän ns. tietää, mitä kuvassa on. Tällainen liika tietäminen voi johtaa myös siihen, että leikkaaja näkee kuvassa sisällön, jota katsoja ei lainkaan näe tai ymmärrä. Tavallisesti leikkaaja kuitenkin on tietoinen tästä asiasta ja osaa toimia hyvin materiaalin ehdoilla.

D
Leikkaus on ajan veistämistä. Luontevia lyhentämispaikkoja löytyy enemmän kuin uskottekaan. Turhat tulemiset ja menemiset kannattaa karsia. Poistakaa kokonaan kuvat, joita ei välttämättä tarvita. Poistakaa rakkaat suosikkikuvatkin, jos ne eivät tue elokuvan etenemistä. Katsoja ei osaa niitä kaivata. Toisaalta, tärkeissä käännekohdissa tarvitaan joskus pitkitystä. Sekin on hienoa ilmaisua.

E
Katsokaa teosta uudestaan alusta alkaen. Kuvien rytmi ja kokonaisvaikutelma saattaa kesken työn muuttua. Muutenkin on hyvä ottaa etäisyyttä juuri siihen kohtaan, mitä ollaan työstämässä. Kunnon tauko leikkaustyössä virkistää ja puhdistaa katseen ja korvat hyvin.

F
Leikkaaja voi kyllä oikeastikin sairastua. Jos tekee kaiken työn hiirellä, hiirikäsi kipeytyy helposti. Opetelkaa sen takia näppäinkomentoja niin paljon kuin mahdollista. Liian pitkää leikkauspäivää kannattaa myös välttää, samoin liian lyhyttä. Väsyneenä tai kiireessä tulee tehdyksi huonoja ratkaisuja.