Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Minä pääkuva

Keskusteluja muusikoiden kanssa.

Sami Hynninen – Metallimuusikon matka Mikä-Mikä-Maahan

Sami Hynninen - henkilökuva 1
Sami Hynninen on pyrkinyt viime vuosina katoamaan varjoihin ja piiloutuu siksi valokuvissaan maskin taakse. Sami Hynninen - henkilökuva 1 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Reverend Bizarre,Sami Hynninen

Muun muassa Reverend Bizarresta, KLV:stä, Opium Warlordsista, The Puritanista ja Tähtiportista tuttu Sami Hynninen on ollut pimeiden voimien riivaama lapsuudestaan lähtien. Siksi kaikki hänen tekemänsä musiikki on kuin psykoosi muutettuna ääneksi. Musiikin ulkopuolella Hynninen elää maailmassa, missä ei ole aikuisten asioita.

Vankila nimeltä Lohja

Sami Hynninen (s. 1976) sai ensimmäisen pakkomielteensä jo lapsena. Hän hakeutui toistuvasti lohjalaiskotinsa lähellä sijaitsevalle junaradalle ja jäi tuijottamaan Helsingin suuntaan. Helsinki symboloi hänelle vapautta, Lohja vankeutta.

80-luvun alun Lohja ei ollut helppo paikka Hynnisen kaltaiselle väliinputoajalle. Pikkukaupungin ilma oli ehkä puhtaampaa kuin Helsingissä, mutta hengittäminen oli siellä huomattavasti vaikeampaa. Hynninen oli jo nuorena kiinnostunut eri asioista kuin muut pojat ja oli heitä taiteellisesti lahjakkaampi. Ujoudestaan huolimatta hän oli myös hämmentävän intensiivinen ja avoin omasta elämästään. Se häiritsi ja jopa pelotti monia. Seurauksena oli, että Hynninen eristettiin muusta porukasta jo esikouluiässä.

Sami Hynninen - henkilökuva 2
Pikkukaupungin ilma oli Sami Hynniselle ehkä puhtaampaa kuin Helsingissä, mutta hengittäminen oli siellä huomattavasti vaikeampaa. Sami Hynninen - henkilökuva 2 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre

Yläasteiässä Hynninen oli ”hyper-koulukiusattu” ja sai usein turpaansa koulun ulkopuolella. Tilanne meni lopulta niin pahaksi, että Hynninen alkoi saada vatsakramppeja. Hän ei kuitenkaan puhunut kiusaamisesta kenellekään, koska ajatteli sen johtavan vielä pahempaan rökitykseen. Hän ei myöskään halunnut huolestuttaa äitiään, jolla oli jo tarpeeksi murheita perheen isän vakavan sairauden ja lopulta kuoleman vuoksi. Niinpä Hynninen sulkeutui omaan kuplaansa piirtelemään, lukemaan sarjakuvia ja kuuntelemaan musiikkia.

Lapsuuden ja varhaisnuoruuden kokemukset jättivät kuitenkin jäljen. Hynnisestä ei koskaan tullut konkreettisella tasolla aikuista, vaan hän jäi jumiin lapsuuden kuplaansa. Se näkyy Hynnisen kodissa Lohjalla, joka on kuin underground-versio Michael Jacksonin Neverland Ranchista. Cd-levypinojen päällä istuu pehmoeläimiä, lattialla lojuu Maailman vahvin Nalle -sarjakuvia ja sängyssä on Helinä-keiju-lakanat.

Lapsuuden ja varhaisnuoruuden kokemukset jättivät kuitenkin jäljen.
Sami Hynninen - henkilökuva 5
Sami Hynnisen koti Lohjalla on kuin underground-versio Michael Jacksonin Neverland Ranchista. Sami Hynninen - henkilökuva 5 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre
Sami Hynninen - henkilökuva 9
2000-luvun puolivälissä Hynninen kärsi pahoista vainoharhoista. Kun hän noteerasi ensimmäisen kerran katossaan olevan kumipäällysteisen reiän, hän kuvitteli jonkun asentaneen sen siihen kaasuttaakseen hänet kuoliaaksi. Sami Hynninen - henkilökuva 9 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre

”Se maailma missä mä haluan elää on se, missä nämä pehmoeläimet elävät”, Hynninen sanoo. ”Tämä näyttää varmaan tosi sairaalta, että nelikymppinen äijä on tällaisessa maailmassa, mutta mulle suurin tai vahvin asia maailmassa on se, että joku haluaa tehdä jonkin asian, joka on jollain tavalla kiltti tai kiva. Kun mä näen tällaisia tyyppejä (pehmoeläimiä) kirppiksillä ja näen, että ketään nykymaailmassa ei kiinnosta... Mä haluan pelastaa ne. Mä ajattelen, että ne on siellä yksin... Mun maailma on loppujen lopuksi tällaisten hahmojen maailma. Haluan paeta sellaiseen paikkaan, missä ei ole aikuisten asioita, vaan ainoastaan se tila, ennen kuin vaikeat asiat alkavat.”

Sami Hynninen - henkilökuva 3
Lapsuuden rankat kokemukset jättivät Hynniseen jäljen, jonka seurauksena hän ei koskaan kasvanut konkreettisesti aikuiseksi vaan jäi jumiin satumaailmaan. Sami Hynninen - henkilökuva 3 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre

Pehmoeläinmaailmasta mustan magian maailmaan

7-vuotiaana Hynninen hurahti hevimetalliin ja erityisesti KISS:iin. Sitä ennen hän oli kuunnellut pääasiassa The Human Leagueta, Duran Durania ja Kim Wildea, johon hän oli salaa ihastunut. Hevin vahvuus verrattuna uusromantiikan tyyliteltyyn maailmaan oli sen yksinkertaisuus. Lisäksi hevissä kiehtoivat suusta suuhun kulkeneet rajut tarinat muun muassa Venomin rumpalin vihreästä kielestä, Dee Sniderin viilatuista hampaista ja Gene Simmonsin pidennetystä kielestä.

Ensimmäisen kerran Hynninen tajusi haluavansa ryhtyä muusikoksi kuultuaan W.A.S.P.:in debyyttilevyä vuonna 1984. Bändissä lumosivat sen röyhkeys, paljaat pakarat ja yleisöön heitellyt lihanpalaset. W.A.S.P.-päissään Hynninen ilmoitti isälleen haluavansa polttaa kovalla vaivalla askartelemansa KISS-fanikortin, jota hän oli siihen saakka kantanut taskussaan joka päivä. Kortti poltettiin saunanpesässä ja sen jälkeen Hynninen oli irti KISS:istä.

Samana vuonna Hynninen perusti kaverinsa Mikko Rouhiaisen kanssa Stop Pop -nimisen yhtyeen. Bändissä ei ollut sähkösoittimia, vaan Hynninen kiljui ja rämpytti Landolan vapaita kieliä samalla kun Rouhiainen hakkasi shamanistisesti ämpäreitä, kurkkupurkkeja ja oikeitakin rumpuja. Stop Pop teki 30 (!) kasettia, joiden kansiin Hynninen piirteli kuvia kauhujen maailmoista. Koska W.A.S.P.:in kuvissa oli ollut pakaroita, Stop Popin imagoon suunniteltiin astetta rajumpia kikkeleitä. W.A.S.P. vaikutti myös siihen, että Stop Pop vaihtoi nimensä muotoon SOPO. Yhtye kuitenkin häpesi nimeä, eikä suostunut paljastamaan sitä asiasta kiinnostuneille koviksille edes väkivallan uhan alla.

Jo SOPO:n aikoihin alkoi tulla selväksi, ettei Hynninen elänyt ihan tavallisessa pikkupojan maailmassa. Kun Lohjalla kohistiin 80-luvun puolivälissä ruumishuonemurrosta ja pihalta löytyneestä ruumiista, Hynninen oli vastoin lehdistön väitteitä vakuuttunut siitä, että kyse oli nekrofiliasta. Hän oli 9-vuotias.

W.A.S.P.:in jälkeen yhä pimeämpi musiikki alkoi vetää Hynnistä puoleensa, ja hän löysi muun muassa Venomin ja Witchfinder Generalin. Mustasta magiasta tuli hänelle pakkomielle, ja hän alkoi käydä hautausmaalla kävelyllä, koska toivoi mustan voiman imeytyvän itseensä. Erään kävelyretken jäkeen hän kirjoitti SOPO:lle kappaleen Jesus Christ, Son of Satan. Myöhemmin hän pyysi kappaletta iltarukouksessaan anteeksi, koska pelkäsi menneensä liian pitkälle.

Sun sisällä on joku muu. Niin on luultavasti ollut aina.

Hynnisen kiinnostus pimeyteen kumpusi osittain kiusaamisesta, osittain hänen silmiensä edessä tapahtuneesta isän hitaasta kuolemasta. Tuo pimeys oli kuin sisäinen ääni, joka piinasi Hynnistä päivittäin täyttäen hänen mielensä kauhulla. Ääni ei jäänyt huomaamatta myöskään SOPO-bänditoverilta Mikko Rouhiaiselta, joka on tuntenut Hynnisen 4-vuotiaasta lähtien. Kun Hynninen ja Rouhiainen olivat viitisen vuotta sitten ryyppäämässä ja aikoivat illan päätteeksi oikaista lähipubiin pimeän metsän kautta, Rouhiainen kieltäytyi yhtäkkiä astumasta metsään Hynnisen seurassa.

”Mikko sanoi, että en mä kyllä sun kanssa lähde tuonne. Että sä olet mun helvetin hyvä ystävä, mutta mä aistin, että sun sisällä on jotain muutakin. Sun sisällä on joku muu. Niin on luultavasti ollut aina. Se jokin muu aiheuttaa sen, että mulle tulee suunnilleen joka päivä sellaisia ajatuksia, että hyppää alas parvekkeelta, koska sä olet niin paska. Mä tajuan, että se puhuja ei ole minä vaan joku toinen, joka haluaa tappaa mut. Haluan ottaa sen äänen ulos, ja sen takia kaikki musa mitä mä teen on silkkaa kauhua. Yritän ammentaa sitä pimeyttä ulos, mutta sitä tulee vaan lisää.”

Hynninen sanoo suoraan, ettei tiedä, miksi kukaan haluaisi kuunnella hänen levyjään. Osassa niistä vallitsee niin syvä ja sairaus pimeys, että ne ovat kuin psykoosi muutettuna ääneksi.

Psykoosin muuttaminen ääneksi

Vuonna 1990 Hynninen kuuli ensimmäistä kertaa Deicideä. Siinä vaiheessa death metalin maailmankuva oli hänelle jo tuttu, ja hän päätyi laulamaan Punisment-nimiseen ”isompien ja kovempien” jätkien bändiin. Samaan aikaan Hynnisen suhde synkkään musiikkiin oli niin pakkomielteinen, että esimerkiksi Sepultura oli hänen mielestään paska bändi, koska se tuli aurinkoisesta Brasiliasta eikä esimerkiksi Norjasta.

Punismentin jälkeen Hynninen perusti primitiivisen punkbändin Dead Christianin ja Godflesh-vaikutteisen Heidi ja Valaat -yhtyeen. Vuoden 1992 lopulla sai puolestaan alkunsa KLV (Kehitysvammaisten Lasten Vanhemmat), jonka musiikki oli hämmentävä yhdistelmä noisecorea, folkia, black metalia, progea ja taidekoulumytologiaa. KLV:n perustamiseen vaikuttivat suuresti Sore Throat ja Brutal Truth, jotka tuhosivat Hynnisen mielestä musiikin koko idean. Hynninen ei vielä tuolloin osannut soittaa bassoa tai mitään muutakaan instrumenttia, joten hän halusi viedä ei-soittamisen niin pitkälle kuin mahdollista. Näin tapahtuikin KLV:n ensimmäisellä kasetilla, joka koostui yli 1400:sta noin sekunnin mittaisesta örähdyksestä.

Kun bändi äänitteli yksi ilta meluaan kasetille, viereisessä salissa pidetyn Einö Grönin juhlakonsertin järjestävä taho tuli koputtelemaan ovelle, koska luuli melun johtuvan sähkö- tai putkiviasta.

KLV oli monella tapaa äärimmäinen yhtye, mikä johtui Hynnisen mukaan Lohjan ankeudesta. Bändi soitti niin lujaa, että se aiheutti Hynniselle vielä tänäkin päivänä jatkuvan tinnituksen, koska nuoret lohjalaisteinit eivät olleet kuulletkaan asiasta nimeltä säröpedaali. Jo pelkästään KLV:n nauhoitussessiot olivat tapaus. Kun bändi äänitteli yksi ilta meluaan kasetille, viereisessä salissa pidetyn Einö Grönin juhlakonsertin järjestävä taho tuli koputtelemaan ovelle, koska luuli melun johtuvan sähkö- tai putkiviasta.

90-luvun puoliväliin mennessä KLV oli hajonnut, koska Hynninen oli loukkaantunut Stupido Twinsille siitä, että levy-yhtiö oli halunnut kuulla heiltä lisää demobiisejä. Tässä vaiheessa Hynnisellä oli kuitenkin jo sata uutta bändiä vireillä. Niistä tärkein oli Reverend Bizarre, jonka konsepti oli alkanut kypsyä Hynnisen päässä jo vuonna 1993–1994. Hynninen halusi Reverend Bizarren olevan tyylipuhdas doom metal -bändi, joka olisi äärimmäisen raskas mutta samalla old school -estetiikalle uskollinen. Bändin polttoaineena toimi KLV:n tavoin Lohjan kauheus, koska Hynnisen lisäksi myös kitaristi Kimi Kärki ja rumpali Jari Pohjonen olivat hyljeksittyjä outsidereita. (Ennen Pohjosta Reverend Bizarressa soitti rumpuja Juha-Petteri ”Juippi” Lundqvist.)

Reverend Bizarre soitti ensimmäisen keikkansa vuonna 1999, jolloin kaikki bändin jäsenet olivat jo onnistuneet pakenemaan Lohjalta Turkuun. Samana vuonna bändiltä ilmestyi Slice of doom -demo ja kolme vuotta myöhemmin In the Rectory of the Bizarre Reverend -debyytti. Yhtyeen keskinäinen kemia ei missään vaiheessa ollut erityisen mairitteleva, puhumattakaan soittajien henkilökohtaisista demoneista. Jännitteen aistii etenkin Harbinger of Metal -ep:ltä (2003), joka huokuu niin intensiivistä ja negatiivista voimaa, ettei Hynninen itse pysty kuuntelemaan koko levyä.

Vuonna 2005 Hynninen käväisi senhetkisen suosionsa huipulla, kun Reverend Bizarren single Slave of Satan nousi Suomen virallisen singlelistan sijalle 2. Erityisen hämmentäväksi listasijoituksen teki se, että sinkulla oli mittaa 20:59 minuuttia. Kaksi vuotta myöhemmin Reverend Bizarre pääsi singlelistan kärkeen 16 minuuttisella biisillä Teutonic Witch. Hynnistä kasvanut suosio ahdisti, vaikka hänen ”ylentymisensä” hylkiöstä hyväksi jätkäksi olikin alkanut jo 16-vuotiaana, jolloin hän soitti ensimmäisen oikean keikkansa instrumentaalisen Wehrmacht-yhtyeen kanssa. Kännissä vedetty keikka oli menestys, eikä vähiten Hynnisen arrogantin asenteen vuoksi.

Samaan aikaan Reverend Bizarren kanssa Hynninen lauloi goottibändi The Candles Burning Bluessa. Bändien yhteensovittaminen tuotti toisinaan ongelmia, koska sääntökirjan mukaan Reverend Bizarressa piti olla pitkä tukka ja The Candles Burning Bluessa lyhyt tukka. RB ja TCBB vaikeuttivat Hynnisen elämää myös siksi, että ne ruokkivat tietyntyyppisten ihmisten syvää uppoutumista. Toisin sanoen osa faneista meni epäterveisiin tiloihin paitsi RB:n ja TCBB:n musiikista, myös Hynnisen läsnäolosta. Hynninen ei tätä kestänyt vaan lähti Reverend Bizarresta vuonna 2007.

Sami Hynninen - henkilökuva 4
Sami Hynninen ei pelkää katsoa itseään silmästä silmään ja puhua elämästään lähes pelottavan avoimesti. Sami Hynninen - henkilökuva 4 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre

Paluu Lohjalle, pohjakosketus ja synninpäästö

Vuonna 2005 Hynninen joutui olosuhteiden pakosta palaamaan Turusta Lohjalle. Hän jatkoi musiikin tekemistä, mutta alkoi feidailla keikkoja, koska ajatus huomion keskipisteenä olemisesta tuntui liian ahdistavalta. Pelko ulkomaailmaa kohtaan kasvoi lopulta siihen pisteeseen, ettei Hynninen enää poistunut asunnostaan muualle kuin kauppaan tai kirjastoon. Hänen itsetuntonsa oli romuna, hän vihasi kaikkea ja koki, että koiranpaskakin oli häntä arvokkaampi.

Samoihin aikoihin alkoivat vainoharhat. Nukkumaan mennessään Hynninen pelkäsi, että joku tulisi murhaamaan hänet. Kun hän noteerasi ensimmäisen kerran katossaan olevan kumipäällysteisen reiän, hän kuvitteli jonkun asentaneen sen siihen kaasuttaakseen hänet kuoliaaksi. Asioiden miettiminen syvensi pelkoa, mutta silti Hynninen tuhlasi kaikki liikenevät rahansa tunneliverkostoja ja maanalaisia sivilisaatioita käsittelevään kirjallisuuteen. Hän oli vakuuttunut siitä, että Tiibetin Lhasan temppelin alla on käytävä, josta pääsee toiseen maailmaan.

Vainoistaan huolimatta Hynninen teki taukoamatta töitä ja nukkui ainoastaan unilääkkeiden voimalla. Hän kärsi burnoutista kolmen vuoden ajan, mutta ei silti osannut hellittää. Burnoutia syvensivät Hynnisen perfektionismi ja pakkoneuroosit, joiden vuoksi esimerkiksi miksaaminen ja levynkansien piirtäminen muuttuivat ikuisuustaisteluiksi Hynnisen löytäessä virheitä kaikkialta.

Sami Hynninen - henkilökuva 6
Lapsuudessaan Hynninen meni usein seisomaan lohjalaiskotinsa lähellä sijaitsevalle junaradalle ja haaveili paosta Helsinkiin. Sami Hynninen - henkilökuva 6 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre

Viime aikoina Hynninen on yrittänyt alkaa kieltäytyä liiasta työnteosta, joskin huonolla menestyksellä. Tällä hetkellä hänellä on työn alla Dingo- ja Kylmä Sota -tribuuttibiisit, Spiritus Mortisin ja Azrael Risingin levyt, Tähtiportin kaksi albumia sekä Opium Warlords, jonka tuleva materiaali on jo pitkään kummitellut Hynnisen päässä. Samanaikaisesti hän yrittää viimeistellä vuosia roikkunutta graduaan, joka käsittelee saatananpalvontaa.

Jokin on kuitenkin muuttunut. Viime vuonna Hynninen tajusi, ettei Lohja ole ansainnut hänen vihaansa. Yhtäkkiä Lohja sai sielun ja Hynninen alkoi sääliä kaupungin rakennuksia, teitä ja pöheikköjä, jotka hän tunsi läpikotoisin. Samoihin aikoihin hän alkoi varovasti palata keikkalavoille ja käydä Lohjan baareissa. Vuosia jatkunut eristäytyminen oli ollut niin tehokasta, että osa Hynnisen kohtaamista ihmisistä hämmästyi nähtyään hänet elossa.

Tulevaisuuden haaveekseen Hynninen mainitsee lastenkirjan, jonka tekemisestä hän on uneksinut jo yli 10 vuotta. Kirjan maailma olisi hidas ja rauhallinen, eikä siinä olisi nykyajan lastenkirjoille tyypillistä actionia saati kolmipäisiä neonvärisiä keijuja. Haaveen toteuttamista on kuitenkin toistaiseksi lykännyt se, että Hynninen on tajunnut kaikkien ideoidensa olevan ”ihan hirveitä”.

”Siihen liittyy myös sellainen juttu, että monet ihmiset joita mä tunnen vaikka Helsingistä ei ikinä näe mua sellaisena kun mä olen yksin himassa. Hyvin harvat ihmiset on nähneet sen. Sitten ne aina hämmästyy, kun mä mainitsen näistä jutuista. Toki ne tietää, että mulla on myös toinen puoli, mutta ne ei tunne sitä ihan täysin. Ja sitten jos mä alan kyynel silmässä puhua tuollaisista jutuista, ne on että vittu sä olet sekaisin. Mutta ehkä mä vielä teen sen kirjan. Haluaisin edes joskus pystyä tekemään jotain, jonka ainoa merkitys on tuottaa jotain hyvää.”

Sami Hynninen - henkilökuva 7
Sami Hynninen - henkilökuva 7 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre
Sami Hynninen - henkilökuva 8
Sami Hynninen - henkilökuva 8 Kuva: Joonas Josefsson/Yle Sami Hynninen,Reverend Bizarre

Haastattelun lopuksi Hynninen pyytää puolitosissaan, että kirjoittaisin jutun, jonka hänen äitinsäkin pystyy lukemaan. Hymyilen vaivautuneesti, koska tiedän pyynnön olevan mahdoton. Hynnisen maailma ei varsinaisesti ole maailma, jota äidit toivovat pojalleen. Se on kuitenkin maailma, joka on synnyttänyt hirvittävästi kiehtovaa musiikkia ja levynkansitaidetta sekä ihmisen, jonka seura ei unohdu. Vastoin Hynnisen luuloja se on myös kiltteyden maailma. Siinä maailmassa on pelastettu oravia, ryhdytty kasvissyöjäksi, viivytetty dokaamisen aloittamista äidin tunteiden vuoksi ja autettu bändikavereita omien voimien äärirajoilla. Ne ovat kaikki tekoja, joiden ainoa merkitys on ollut tuottaa jotain hyvää.

  • Tommi Läntinen: Rauhasta pitää laulaa aina!

    Tommi Läntinen arvosteli uutuuskappaleet Levylautakunnassa

    Raadissa istuivat Tommi Läntinen, toimittaja Minna Joenniemi ja musiikkituottaja Juha-Pekka Sillanpää. Tulos ja kommentteja 1. Lohkare: Rauhaa 25 pistettä (Kartsa Huovinen - Pauli Hanhiniemi) Tommi: Kovasti tykkäsin. Tumma ja luomuinen soundi. Hienoja kuvia tekstissä. Puhuttiin isoista asioista, siitä millaisia ristiriitoja kannamme mukanamme.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miljoonasade ja Sam Smith kuuntelussa Levylautakunnassa

    Mikki Kauste arvioi uutuuslevyjä

    Viikon leyuutuuksista löytyy pop-musiikin perusasioita - tunteellisia tarinoita, ajattomia soundeja ja lauluharmonioita. Soppaan heitetään myös etnisiä rytmejä ja kamarimusiikkia. Oman arvioinsa näistä antoivat Mikki Kauste Egotripistä sekä musiikkitoimittajat Tuuli Saksala ja Pekka Laine. Tulokset ja kommentteja 1. The Staves feat.

  • Ovatko koneet jo älykkäitä? Avaruusromua 12.11.2017

    Onko digitalisaatiossa ja tekoälyssä tulevaisuus?

    ”Viimeaikaisista uutisista voisi päätellä, että tekoäly olisi jo vauhdilla valtaamassa maailmaa”, kirjoittaa tekniikan tohtori Pentti O. A. Haikonen kirjassaan Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Vievätkö robotit ja tekoäly ihmisten työt? Onko digitalisaatiossa ja tekoälyssä tulevaisuus? Milloin koneesta tulee viisaampi kuin ihminen? Pian kaikki on kytketty kaikkeen. Tekoäly kehittyy ympärillämme nopeammin kuin ymmärrämme. Mitä on tapahtumassa? Toimittajana Jukka Mikkola.