Hyppää pääsisältöön

Kirkon tutkija Jussi Sohlberg: Suomi maallistuu, moninaistuu uskonnollisesti, mutta myös luterilaisuus säilyy

Pääkallo pöydällä.
Pääkallo pöydällä. Kuva: Jarkko Mikkonen uskonto (uskominen),kuolema,kallo,battle

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg jatkaa maanantaina 29.2.2016 Yle Puheella aloitettua uskontokeskustelua artikkelillaan uskontojen roolista maailmassa.

Viikon teeman mukaista Battle-keskustelua moniäänistetään torstaisin live-Battlessa Yle TV2:lla klo 22 aina 31.3.2016 saakka.

Uskonnot eivät ole katoamassa

Erilaisten kansainvälisten uskontotilastojen perusteella ei näytä, että uskonnot olisivat globaalisti katsoen menettämässä kannatustaan. Sekularisaatio ei näytä olevan selkeästi uskonnot voittava suuntaus kaikkialla maailmassa.
Uskontojen maantieteellisessä painopisteessä ja kannattajamäärissä muutoksissa on havaittavissa sen sijaan selkeitä muutoksia yli neljänkymmenen vuoden aikana.

Kristinuskon painopiste on 1900-luvun aikana siirtynyt selkeästi etäiselle pallonpuoliskolle ja kehitys näyttää edelleen jatkuvan samaan suuntaan. Vuonna 1970 noin 41 % maailman kristityistä asui eteläisellä pallonpuoliskolla (Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa). On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä noin 64 % maailman kristityistä asuu eteläisen pallonpuoliskon alueella. Katolisen kirkon jälkeen seuraavaksi suurin kristinuskon suuntaus on tällä hetkellä helluntailaiskarismaattinen kristillisyys. Maailmassa arvioitiin vuonna 1970 olevan noin 63 miljoonaa helluntailaiskarismaattista kristittyä. Vuoteen 2015 mennessä lukumäärä on kymmenkertaistunut, ja kannattajien määrän on arvoitu olevan noin 643 miljoonaa

Globaali uskontotilanne heijastuu osaltaan myös Suomeen maahanmuuttajien myötä.

Pue Research Center (http://www.pewresearch.org) on tehnyt arvioita laajojen tilastojen pohjalta siitä, miten maailman uskontojen tilanne tulee muuttumaan 2050-luvulle mennessä. Erityisen selkeästi nousee esille islamin voimakas kasvu. Vuonna 2010 muslimien määrä oli 1,6 miljardia; vuoteen 2050 mennessä määrän on arvioitu olevan noin 2,8 miljardia eli kutakuinkin saman verran kuin kristittyjä.

Pitkälti väestönkehitykseen liittyvistä syistä näyttää siltä, että lähivuosikymmeninä maailmanlaajuisesti uskonnottomien määrä puolestaan vähenee. Globaali uskontotilanne heijastuu osaltaan myös Suomeen maahanmuuttajien myötä.

Muutosten keskellä

Suomi on evankelis-luterilainen Suomi, sekulaari Suomi ja moniuskontoinen Suomi. Jokainen väittämä sisältää osatotuuden. Suomalaisista 72,9 % (2015) kuuluu evankelisen-luterilaiseen kirkkoon ja runsas 1 % ortodoksiseen kirkkoon. Alle kaksi prosenttia kuuluu muihin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin (2014). Edelleenkin noin 2/3 suomalaisista on jäsen jossakin näistä yhteisöistä.

Suomessakin maallistuminen on vahvistunut, kuten yleisesti on tapahtunut läntisessä Euroopassa. Maallistumisen rinnalla vaikuttaa toisaalta myös uskonnollisuuden muuttuminen ja moninaistuminen, joten maallistuminen ei kerro tilanteen koko kuvaa. Sosiologiassa havahduttiin 1900-luvun jälkipuoliskolla siihen, että uskonnollisuus ei ollutkaan länsimaissa poispyyhkiytymässä vaan se sai uusia muotoja ja kanavoitui myös perinteisten kirkkojen ulkopuolelle.

Viimeisin evankelis-luterilaisen nelivuotiskertomus Haastettu kirkko (2011) osoittaa, että suomalaisten uskonnollisuudessa ja suhteessa kirkkoon ja kirkon opetuksiin on tapahtunut varsin isoja muutoksia, joista monet varsin lyhyen ajan sisällä. Kirkon taholta on dokumentoitu, miten jumalauskon suhteen on tapahtunut muutoksia, samoin kuin laajemmin suhteessa kristillisiin oppeihin. Esimerkiksi suomalaisten jumalausko on laskenut 10 prosenttia vuosien 2007–2011 välillä.

Vuosia 2010 ja 2014 lukuun ottamatta kirkosta eroajien määrä on ollut noin yhden prosentin luokkaa kokonaisjäsenmäärästä.

Vuosia 2010 ja 2014 lukuun ottamatta kirkosta eroajien määrä on ollut noin yhden prosentin luokkaa kokonaisjäsenmäärästä. Toisaalta myös kirkkoon liittyjien määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Kirkon jäsenyys ei ole enää itsestäänselvyys ja jäsenyydeltä kaivataan myös omakohtaista merkitystä.

Kysyttäessä syitä kirkon jäsenyydelle tärkeiksi syiksi nousevat kirkon tekemä sosiaalinen ja diakoninen työ apua tarvitsevien parissa ja kirkon esillä pitämät arvot ja ihmiskäsitys. Niin ikään kirkon tekemää työtä lasten ja nuorten parissa arvostetaan. Tärkeitä jäsenyyden syitä ovat myös mahdollisuus kirkollisiin toimituksiin ja se, että kirkko vaalii kulttuurisia perinteitä.

Kirkon arkinen ja jokapäiväinen työ suomalaisten parissa ei useinkaan näy uutisotsikoissa tai somen vuolaassa virrassa. Kuitenkin vuonna 2014 esimerkiksi kirkon diakoniatyöllä oli noin 634 000 asiakaskontaktia, perheneuvonnan palveluja käytti noin 17 000 suomalaista. Seurakunnan päiväkerhoissa käy noin 30 % suomalaisista 3–6-vuotiaista.

Usein unohtuu, että Suomen 3 400 sosiaalityöntekijän työtä on täydentämässä myös 1 400 diakoniatyöntekijää. Vuonna 2013 valmistuneessa Sanna Lehtisen kirkkososiologian väitöskirjassa Julkisen sektorin apulaiset, kansalaisyhteiskunnan talkoolaiset - Suomen evankelisen-luterilaiset seurakunnat Euroopan sosiaalirahaston projekteissa tuli ilmi, että evankelisen-luterilaiset seurakunnat ovat olleet mukana toteuttamassa 20 vuoden ajan laajoja Euroopan sosiaalirahaston ESR:n hankkeita. Näiden hankkeiden tarkoituksena on ollut estää muun muassa nuorten syrjäytymistä.

Suomalaisten luottamus kirkkoon (T-Media, 2015) on jonkin verran kasvanut: kysyttäessä suomalaisten luottamusta eri yhteiskunnallisiin instituutioihin, oli kirkko kasvattanut vuoden aikana eniten luottamusta – muutos oli 40 prosentista 46 prosenttiin.

Kaiken kaikkiaan uskonnollisten yhteisöjen määrä on Suomessa kasvanut tasaisesti parinkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2014 rekisteröityjä itsenäisiä uskonnollisia yhdyskuntia oli 106. Kokonaisjäsenmäärä näissä yhdyskunnissa oli noin 86 000. Suurimpia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia olivat Jehovan todistajat (18 467), Suomen Vapaakirkko (14 941), Katolinen kirkko Suomessa (12 554), Suomen Helluntaikirkko (8168), Suomen Adventtikirkko (3238) ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (3284). Yhdyskunnilla on oikeus valtionapuun, joka annetaan jäsenmääräperusteisesti. Suomalaisista noin 1,2 miljoonaa (2014) ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa suurin osa muslimeista, helluntailaisia, karismaattisia kristittyjä, buddhalaisia ja katolisia. Uskontokuntaan kuulumattomiksi tilastoidaan kaikki, jotka eivät kuulu kumpaankaan kansankirkoista tai mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskontokuntaan kuulumattomien joukkoon kuuluu ihmisiä monenlaisista vakaumuksista.

Uskonnollisten yhteisöjen määrä on paljon laajempi kuin virallisten rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien määrä. Valtaosa uskonnollisista yhteisöistä ei ole järjestäytynyt uskonnollisiksi yhdyskunniksi, vaan ne toimivat tavallisina yhdistyksinä. Kirkon tutkimuskeskuksen Uskonnot Suomessa -hanke on vuodesta 2006 lähtien kartoittanut Suomessa toimivia uskonnollisia yhteisöjä (www.uskonnot.fi). Tällä hetkellä tietokantaan on listattu noin 1000 uskonnollista tai uskonnollistaustaista organisaatiota ja ryhmää.

Uskonnot Suomessa -tietokanta 2015

Uskontokunnista. Yle Battle.
Uskontokunnista. Yle Battle. yle battle,uskonto (uskominen)

Vuosina 2007–2010 toteutetussa hankkeessa keskityttiin erityisesti Helsingin alueen uskontojen ja henkisten ryhmien kartoitukseen. Kaupungit ovat usein uskonnollisen muutoksen edelläkävijöitä. Helsingin alueen uskonnollisen tarjonnan kartoitus antaa viitteitä kehityksen suunnasta myös muualla Suomessa. Kaikki uskonnolliset suuntaukset, jotka Suomessa ylipäätään toimivat, toimivat lähes aina myös Helsingissä. Kartoituksen tuloksista kävi ilmi, että tutkimusvuonna 2008 Helsingissä toimi kaikkiaan 234 uskonnollista yhteisöä, joista 155 oli kristillisiä ja 79 edusti muita uskontoperinteitä.

Uskonnon rajat muuttuvat, ”notkistuvat”, erilaiset elementit sekoittuvat toisiinsa, niin uskonnolliset kuin sekulaarit.

Uskontotieteilijä Teemu Taira on puhunut uskonnon notkistumisesta (taustalla modernin notkistumisen käsite). Uskonnon rajat muuttuvat, ”notkistuvat”, erilaiset elementit sekoittuvat toisiinsa, niin uskonnolliset kuin sekulaarit. Notkeassa uskonnollisuudessa tärkeää eivät ole poissulkevat opilliset näkemykset tai selvärajainen usko. Sen sijaan eri elämäntilanteisiin sopivilla kokemukset on tärkeä merkitys. Kysymys ei ole sinänsä selkeärajaisesta perinteen vaihtamisesta toiseen, vaan sellaisesta uskonnollisuuden rakentamisesta, jossa ammennetaan aineksia erilaisista perinteistä ja käytännöistä. Tähän kuuluu myös ”naulakkoilmiö” ts. lyhyt ja väliaikainen kiinnittyminen yhteisöön sekä tunnekokemusten merkitys.

Vaikka Suomeen on rantautunut erilaisia henkisen kasvun liikkeitä ja new age -virtauksia, aasialaisperäisiä liikkeitä ja esoteerisia perinteitä, ei voida kuitenkaan sanoa, että mikään näistä suuntauksista olisi yksin ”valtaamassa” Suomea. Sen sijaan näyttää siltä, että uskonnollisten suomalaisten uskonnollisuus suuntautuu erilaisiin perinteisiin. Sellaista ”henkisyyden vallankumousta”, jossa uudeksi tai vaihtoehtoiseksi henkisyydeksi kutsutut liikkeet olisivat selkeästi syrjäyttämässä perinteiset kirkot, ei kuitenkaan näytä tapahtuneen.

Kirkon ja valtion välinen suhde

Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja siitä, mikä on evankelisluterilaisen kirkon ja valtion välinen suhde tarkkaan ottaen. On niitä, jotka tulkitsevat, että Suomessa ei ole enää sanan varsinaisessa merkityksessä valtionkirkkoa. Jotkut katsovat, että Suomessa on jonkinlainen välimuoto, joka ei merkitse valtionkirkkoa, mutta ei myöskään selvää eroa valtiosta. Kirkko on kuitenkin itsenäinen yhteisö, jolla on oma hallinto ja lainsäädäntö.

Valtiovallan ja kirkon välinen selkeä yhteys purettiin vuonna 1870 Schaumanin kirkkolaista lähtien, mutta keskustelu valtion ja kirkon suhteista nousee esille aika ajoin. Erityisesti Vapaa-ajattelijaliitto on pitänyt esillä näkemystä, että Suomessa on käytännössä valtionkirkko.

Kirkolla on julkisoikeudellinen asema (perustuslain 76. pykälä). Tähän liittyy kaksi asiaa, jotka muodostavat erityisen siteen valtioon: lainsäädäntö ja verotus.

Neutraliteettia ei tulkita sellaiseksi, joka tarkoittaisi kirkon ja valtion ehdotonta eroa, vaan erillisyydeksi, jossa ei suljeta pois yhteistyötä.

Italialaisen uskonnonvapauden tutkijan Silvio Ferrarin mukaan Euroopassa kehitys on kulkenut ja kulkee pois niin valtionkirkollista malleista kuin ateistisista malleista kohti sellaista mallia, jossa valtion ja kirkon välille ei haluta tiukkaa eroa, eikä valtio suhtaudu välinpitämättömästi uskonnonvapauteen. Neutraliteettia ei tulkita sellaiseksi, joka tarkoittaisi ehdotonta eroa, vaan erillisyydeksi, jossa ei suljeta pois yhteistyötä. Esimerkiksi Ranskassa, jossa kirkon ja valtion ero toteutettiin vuonna 1905, se ei ole merkinnyt sitä, että julkisen vallan ja kirkon välillä ei olisi mitään yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

Voidaan myös sanoa, että uskonnonvapauden kannalta on ongelmallista toteuttaa äärimmäisen tiukkaa linjaa, jossa uskonnot tulisi jättää kokonaan pois valtion tuen piiristä tai siirtää täysin ainoastaan yksityiseen elämänpiiriin, vain siksi että ne ovat uskontoja. Moniarvoiseen yhteiskuntaan kuuluvat niin sekulaarit katsomukset kuin uskonnolliset katsomukset. Valtio voi olla uskonnollisesti neutraali, mutta yhteiskunta ei voi olla uskonnoton, ellei sitten ideologista syistä pidetä ihanteena sekulaaria yhtenäiskulttuuria.

Suomalaiset näyttävät suhtautuvan varsin myönteisesti siihen, että niin vankiloissa, sairaaloissa kuin armeijassakin kirkko on läsnä. Valtio maksaa myös vankiloissa ja armeijassa toimivien pappien palkat. Perusteena on se, että kun valtio irrottaa ihmisen normaalista elämänpiiristä, tulee silloinkin huolehtia uskonnonvapauden toteutumisesta. Kirkollisvero kerätään valtion- ja kunnallisveron yhteydessä. Kirkko puolestaan korvaa verohallinnolle valtiolle verojen keräämisestä aiheutuvat kulut. Kirkollisverossa on kysymys käytännössä jäsenmaksusta.

Yhteisöveron korvaava valtionosuus mahdollistaa edelleen, että kirkko hoitaa lakisääteisiä hautaustoimeen liittyviä asioita, osaltaan väestökirjanpitoa ja vaalii kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita. Kirkko tekee myös laajalti sosiaalista ja diakonista työtä ja toimii yhteistyössä kolmannen sektorin ja sekä julkisen sektorin kanssa. On selvää, että jos verotuksen osalta tilanne muuttuu, kirkko ei pysty tarjoamaan samassa laajuudessa palveluja. Lähitulevaisuudessa kirkon ja valtion suhteissa tuskin tulee kuitenkaan tapahtumaan suuria muutoksia, vaikka keskustelu jatkuu.

Maahanmuuttajat ja uskonnot Suomessa

Maahanmuuttajien kasvava määrä tulee lisäämään myös uskonnollista moninaisuutta. Valtaosa maahanmuuttajista on tilastoitu uskontokuntiin kuulumattomiksi, vaikka monet harjoittavatkin uskontoa. Luterilaisella kirkolla on määrällisesti eniten maahanmuuttajataustaista jäsenistöä verrattuna muihin yhdyskuntiin.

Uskontotieteilijä Tuomas Martikainen on arvioinut (2009), että Suomessa asuvista ulkomailla syntyneistä 53–61 % oli kristittyjä, 17–19 % muslimeja, 11–21 % uskonnottomia sekä 1-4 % muita (buddhalaisia, hinduja, sikhejä, kansanuskon harjoittajia). Maahanmuuttajien joukossa on siis paljon myös kristittyjä, vaikka kristittyjen osuus kokonaismäärästä on laskenut.

Helsingin seurakuntayhtymän työmuotoina ovat arabian-, kiinan-, venäjän- ja vironkieliset jumalanpalvelukset. Tällä hetkellä Helsingissä on muun muassa arabiankielinen, espanjankielinen, etiopialainen, ghanalainen, indonesialainen, intialainen, japanilainen, kiinalainen, kongolainen, nigerialainen, nepalilainen, portugalinkielinen ja thaimaalainen yhteisö tai seurakunta. Pelkästään pääkaupunkiseudulle on runsaan kymmenen vuoden aikana syntynyt useita afrikkalaistaustaisia kristillisiä yhteisöjä.

Lopuksi

Uskonnontutkijana näen uskonnollisuuden muutokset muussakin valossa kuin vain kirkon jäsenmäärän muutoksina. Katsomuksellinen moninaisuus on todellisuutta ja perinteiset kirkot ovat monien haasteiden edessä. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että myös uskonnot ja uskonnollisuus eri muodoissaan tulevat olemaan osa suomalaista kulttuuria ja yhteiskunta. Vaikka kirkon paikka ei ole enää keskellä kylää, se tulee olemaan edelleen osa kylää. Nyt tämä kylä tulee olemaan myös globaalikylä. Myös uskontojen ja katsomusten välinen dialogi ja vuorovaikutus tulevat olemaan entistä tärkeämpiä. Eroista huolimatta on mahdollista löytää yhteisiä tavoitteita vaikkapa ympäristöön ja ihmisarvoon liittyvistä asioista. Suvaitsevaisuus on eräs tämän ajan iskusanoja. Suvaitsevaisuus voi ohuimmillaan olla väkinäistä ”juuri ja juuri sietämistä”, jopa hiukan alentuvaa. Keskinäinen kunnioitus ja arvonanto ovat mielestäni vielä tavoiteltavimpia arvoja.

Teksti: Jussi Sohlberg

Kirjoittaja on tutkimuskoordinaattori Kirkon tutkimuskeskuksessa.

Kuuntele Jussi Sohlbergin ja Juhani Kenttämaan keskustelu Yle Puheella

Osallistu keskusteluun somessa aihetunnisteella #ylebattle ja liity joukkoihimme Facebookissa!

facebook.com/ylebattle
instagram.com/ylebattle
twitter.com/JKenttamaa
Snapchat: juhanikenttamaa

yle.fi/battle 24/7

Yle Puhe maanantaisin 29.2.–28.3. klo 16.03

Yle TV2 torstaisin 3.–31.3. klo 22.00

Kommentit

Battle

USKONTO

RUOKA

PÄIHTEET

NATIONALISMI

TALOUS

Lue lisää:

Battle

Battle kyseenalaistaa nykyisen maailmanjärjestyksen ja haastaa keskustelemaan viidestä tulevaisuutemme kannalta tärkeästä aiheesta: uskonto, ruoantuotanto, päihteet, nationalismi ja talous. Sinut on haastettu mukaan. Millaisessa maailmassa sinä ja jälkipolvesi haluatte elää? Ota kantaa! –Juhani

Battlen uskontokonaisuuden teemakuva. Kuvassa rukousnauha.
Battlen uskontokonaisuuden teemakuva. Kuvassa rukousnauha. Kuva: Jarkko Mikkonen battle,uskonto (uskominen)

USKONTO

 
1 1 2 2 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 8 9 9 10 10 11 OK
Battlen ruoantuotantokokonaisuuden teemakuva. Kuvassa verinestettä valuva paisti.
Battlen ruoantuotantokokonaisuuden teemakuva. Kuvassa verinestettä valuva paisti. Kuva: Jarkko Mikkonen battle,Ruoantuotanto,ruoat (ruokalajit)

RUOANTUOTANTO

 
1 1 2 2 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 8 9 9 10 10 11 OK
Battlen päihdekokonaisuuden teemakuva. Kuvassa huumetabletteja.
Battlen päihdekokonaisuuden teemakuva. Kuvassa huumetabletteja. Kuva: Jarkko Mikkonen battle

PÄIHTEET

 
1 1 2 2 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 8 9 9 10 10 11 OK
Battlen nationalismikokonaisuuden teemakuva. Kuvassa polttopullo.
Battlen nationalismikokonaisuuden teemakuva. Kuvassa polttopullo. Kuva: Jarkko Mikkonen battle,kansallisuusaate

NATIONALISMI

 
1 1 2 2 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 8 9 9 10 10 11 OK
Battlen talouskokonaisuuden teemakuva. Kuvassa rypistynyt US dollarin seteli.
Battlen talouskokonaisuuden teemakuva. Kuvassa rypistynyt US dollarin seteli. Kuva: Jarkko Mikkonen talous

TALOUS

 
1 1 2 2 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 8 9 9 10 10 11 OK