Marja Hintikka
Yle
Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten?
Äitien ja isien keskusteluissa toistuvat monesti toiveet raisujen, reippaiden tyttöjen ja herkkien, empaattisten poikien kasvattamisesta. Perinteiseen sukupuolirooliin liitettyjen ominaisuuksien vastakohdat korostuvat vanhempien näkemyksissä vahvasti. Tuttu lausepari “Pojat on poikia ja olkaapas tytöt kiltisti” taitaakin olla sukupolvelleni enemmän punainen vaate kuin kasvatustilanteissa viljelty fraasi.
Aikamme kasvattajat yrittävät saada kaikin keinoin jälkeläisistään sellaisia aikuisia, jotka eivät olisi sukupuolittuneen ajattelun orjia. Silti myös perinteistä roolittamista vastustava äiti tai isä saattaa yhtäkkiä löytää itsensä vahvistamasta arkkityyppisiä malleja ja organisoivansa merirosvoleikkejä pojille ja prinsessajuhlia tytöille. Voi myös kysyä, onko siinä jotakin pahaa?
Jostakin syystä sukupuoli ja sen hahmottaminen on meille kovin tärkeää. Sukupuolen etsintä aloitetaan jo ensimmäisessä raskausultrassa, ja jos se ei heti selviä, petytään. “On helpompi sitten ostaa oikeanvärisiä vaatteita”, perustellaan tiedonhalua mustavalkoiset kuvat kädessä, hieman naureskellen.
Ihan viimeistään päiväkotiin mennessä lapsi törmää maailmaan, joka on vahvasti sukupuolittunut.
Viimeistään taaperoiässä moni huomaa kaappiin hiipineen sinisiä tai vaaleanpunaisia rivistöjä, prinsessahörhelöitä ja supersankarijuttuja. “Ei me olla ohjattu mihinkään sukupuoleen, ja silti se vaan löysi noi autot ja miekat. Ja tytölle kelpaa vain vaaleanpunainen”, on tunnistettava lause aika monen vanhemman suusta.
Ihan viimeistään päiväkotiin mennessä lapsi törmää maailmaan, joka on vahvasti sukupuolittunut. Kun muut leikkivät Frozenia, haluaa sitä helposti sekin tyttö, jonka kotona “prinsessahömppä” on ollut pannassa. Ja tässä kohtaa tytöillä saattaa olla jopa helpompaa kuin pojilla: emme ihmettele tyttöä, joka leikkii palomiestä, mutta vaaleanpunaiseen prinsessa-asuun pukeutunut poika nostattaa kulmia - ja joutuu hyvin helposti kiusatuksi. Toisaalta tyttöjen jutut leimataan helposti hömpäksi ja poikien asiat aktiivisesti tavoitteelliseksi toiminnaksi.
Millainen on oikeanlainen, sopiva tyttö tai poika?
Yleisesti tuntuu siltä, että lapsen kasvattaminen sukupuoliroolimalleista vapaaksi on mahdotonta. Maailma itsessään on överisukupuolittunut ja tyttö-poika -jaottelua on vaikea murtaa. Kannattaako jatkaa taistelua, vai olemmeko valinneet väärän taistelun? Kasvattaako siihen suuntaan, jonka itse kokee tärkeäksi vai siihen suuntaan, joka näyttäisi olevan lapselle oikea hänen omaksi itsekseen kasvamisen kannalta? Olemmeko historian, perinteen, geenien ja yhteiskuntanormien vankeja ja kuinka paljon kasvatuksemme taustalla vaikuttaa tiedostamaton mielikuvamme siitä, millainen on oikeanlainen, sopiva tyttö tai poika? Ja ennen kaikkea - onko rooli-odotuksille mahdollista tehdä yhtään mitään?
Uskon, että useimmat meistä vanhemmista toivovat kykenevänsä kasvattamaan lapsensa laveaan rooliin, jota sukupuoli määrittää mahdollisimman vähän. Ettei oma jälkeläinen ajattelisi mahdollisuuksiaan ja toimintavapauksiaan sukupuolensa perusteella pienemmiksi tai suuremmiksi kuin ne oikeasti ovat.
Uskon myös, että helpompaa olisi varmasti kaikilla, jos normaalin käsite olisi mahdollisimman laaja. Pojat voivat olla herkkiä ja tunteikkaita, tytöt villejä ja tottelemattomia - ja kaikki variaatiot tältä väliltä ovat ok.
Aiheesta keskustellaan Marja Hintikka Livessä Yle TV2:ssa maanantaina 7.3., kun suoraan lähetykseen saapuvat vapaa kirjoittaja, yhteiskunnallinen keskustelija ja äiti Rosa Meriläinen sekä muusikko ja tuottaja, neljän lapsen isä Antti "Nopsajalka" Hakala.
Jenny Lehtinen ja Heikki Soini puolestaan heittäytyvät ihmiskokeeseen ja testaavat sukupuoliroolien piintymiä käytännössä: Heikki lähtee Helsingin yöhön julkkiskaunotar Maisa Torpan kanssa ja Jenny opettelee miehisiä maneereja näyttelijä Minna Kivelän johdolla. Heidän roolikokeiluaan kannattaa seurata erityisesti MHL:n Facebook-sivulla!
Keskustelu jatkuu myös Yle Puheella ja MHL:n netissä - tervetuloa mukaan!
Rämmitkö ruuhkavuosissa? Armollinen ja syyllistämätön Marja Hintikka Liven Facebook-ryhmä rientää avuksesi - liity meihin!
Katso Marja Hintikka Liven lähetykset Yle Areenassa - nähtävissä kaikki lähetykset 1. kaudesta alkaen!
Lisää ohjelmasta
