Hyppää pääsisältöön

Punaviherhipsteri nukkuu huonosti

KOM-teatterin uutuusnäytelmässä Hipsterihemmo ei halua kuplansa puhkeavan
KOM-teatterin uutuusnäytelmässä Hipsterihemmo ei halua kuplansa puhkeavan KOM-teatterin uutuusnäytelmässä Hipsterihemmo ei halua kuplansa puhkeavan Kuva: KOM-teatteri/ Tanja Ahola / Yle / Tomi Paijo kom-teatteri

KOM-teatterin uutuusnäytelmä Pasi was here kuvaa sitä, miten elitistinen kupla syntyy ja miten sen turvasta ei edes halua astua ulos.

Pasi was here on hehkutettu lähes kaikissa siitä kertovissa jutuissa kasarinostalgiaksi. On se sitäkin, mutta joensuulaisen käsikirjoittaja Veikko Nuutisen näytelmässä on niin osuvaa ironiaa punavihereliittiä kohtaan, että on harmi, että sitä puolta ei ole noteerattu laajemmin. Varsinkin, kun nostalginen komedia muuttuu kipeäksi tragediaksi viimeistään silloin, kun suvaitsevainen punavihereliitti on valmis tekemään julmiakin tekoja. Ja kun alakynteen jäänyt lapsuudenystävä tekee itsemurhan.

Näytelmässä on Shakespeare-draaman ainekset: kuinka lapsuudenystävät kasvavat erilleen ja yhdestä tulee kuninkaan hovin jäsen, toinen jää kyläpahaiseen työläiseksi. Ja kuinka valtaan päässyt on valmis pettämään lapsuudenystävänsä, jotta ei joutuisi muuttamaan omaa saavutettua asemaansa. Ja juuri tämän havainnon takia Pasi was here on tärkeä näytelmä.

Punainen KOM-teatteri vie punaviherkuplassa elävän katsojan matkalle kohti itseä. Ja kolkuttaa omaatuntoa. Pasi was here voisikin olla vuoden 2016 Porvari nukkuu huonosti.

Punainen KOM-teatteri vie punaviherkuplassa elävän katsojan matkalle kohti itseä. Ja kolkuttaa omaatuntoa. Pasi was here voisikin olla vuoden 2016 Porvari nukkuu huonosti

Näytelmän jälkeen tajusin, että Suomessa on melko vähän keskustelua siitä, miten tähän kupla-asetelmaan on jouduttu. Ja miten vähän kulloisessakin kuplassa oleva on harjoittanut itseanalyysiä, saatikka itseironiaa. Tässä järjettömässä sisällisodan partalle ajatuneessa keskustelukulttuurissa on helpottavaa nähdä näytelmä, joka antaa ainakin yhden selityksen sille, miksi syyttelystä ja oikeassaolemisen todistelusta ei ole päästy eteenpäin.

Miten Hipsterihemmon ja putkimies-Pasin erkaantuminen toisistaan on selitettävissä? Eikö yhteinen lapsuus Savonlinnan lähiössä liimannutkaan heitä yhteen? Eikö peruskoulun pitänyt nimenomaan estää luokkajakojen syntymisen?

Miksi pikkupaikkakunnilta itsensä kulttuurieliittiin ponnistaneet hipsterit, ja paikkakunnille jääneet odinit eivät enää puhu samaa kieltä?

Aivan Macbethia Pasi was here ei ole, mutta hemmetin viihdyttävää ja purevaa teatteria. Johannes Holopainen on ilmiömäinen villinä Pasina, ja Juho Milonoff estyneeksi low-key Hemmoksi täydellinen valinta. Loppu on vaikuttava. Hipsterihemmo kärvistelee syyllisyydessään ja keskinkertaisuudenpelossaan, ja kaipaa putkimies-Pasin luovuutta ja anarkistisuutta. Hemmo tajuaa pettäneensä ystävänsä tavoitellessaan hyväksyntää valtaeliitiltä.

On sääli, jos Pasi was here sivuutetaan pelkkänä nostalgiapätkänä. Tämän näytelmän myötä on nimittäin tuhannen taalan paikka keskustella siitä, mikä Suomessa on mennyt pieleen. Miksi pikkupaikkakunnilta itsensä kulttuurieliittiin ponnistaneet hipsterit, ja paikkakunnille jääneet odinit eivät enää puhu samaa kieltä?

Kommentit