Hyppää pääsisältöön

Kikattavia magneetteja, jäätynyt ovikoodilaite ja muita ihmeitä. Avaruusromua 6.3.2016

hämyisiä valoja, symbolikuva
hämyisiä valoja, symbolikuva Kuva: YLE Kuvapalvelu hämyisiä valoja, symbolikuva

”Missä olemmekin, kuulemme enimmäkseen hälyä. Jos me yritämme olla välittämättä siitä, se häiritsee meitä. Mutta jos me kuuntelemme sitä, huomaamme kuinka kiinnostavaa se on. Kahdeksaakymppiä ajavan kuorma-auton ääni. Kohina radioasemien välillä. Sade.” Näin kirjoitti John Cage. Hän halusi viedä meidät äänien maailmaan.


Kanadalainen säveltäjä ja äänien tutkija R. Murray Schafer sanoo, että me itsestään selvästi kuuntelemme eri asioita eri tavoin. (…) Keskittynyt kuuntelu ja muun toiminnan ohessa tapahtuva kuuntelu ovat eri asioita. Miksi me siis keskitymme tiettyihin ääniin ja tuskin kuulemme toisia?” hän miettii. Hän kysyy kuinka meidän muuttuva ääniympäristömme vaikuttaa siihen, mitä me valitsemme kuultavaksemme?

”Äänimaisema on muuttumassa kaikkialla”, kirjoittaa Schafer ja sanoo, että äänet lisääntyvät ihmisiä nopeammin, kun me ympäröimme itsemme yhä useammilla mekaanisilla vempaimilla.

Kuvittele musiikkia, jossa on enemmän ääniä, ympäristöjä ja mekaanisia vempaimia kuin instrumentteja. Kuvittele esimerkiksi ääniteosta, jossa on undulaatteja, Tesla-sähköauton takakontti, iPhonen sähkömagneettista kenttää, metallipurkkeja ja kikattavia magneetteja.

Esa Ruohon Avaruusromulle tekemä Avaruusromua Special 2016 on juuri tuollainen teos.

Tämän teoksen äänilähteiden luettelo on kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava. Edellä mainittujen lisäksi teoksessa kuullaan jäätyneen meren ulinoita, vuosaarelaisen autohallin ilmahormia, vuosaarelaisen kellarin metalliovea, vuosaarelaista hissiä, vuosaarelaista ovikelloa, kontulalaista 25 asteen pakkasessa jäätynyttä ovikoodilaitetta, Kampin autohallin kaikua, lasista vesipulloa, kolikoita, Martin Fleischmann Memorial Projectin Dogbone -kylmäfuusiokoelaitteen räjähdystä, Renaissance Chargen valmistaman Nikola Teslan Radiant Energyyn perustuvan akunlatauslaitteen Battery Rejuvenatorin sähkömagneettisia kenttiä, Ed Skillingin kehittämän Harmonic Pulserin LED-valon piippausten sähkömagneettikenttien nauhoituksia, SOTA Magnetic Pulser MP6:n varautumisääntä ja magneettipulsseja sähkömagneettisesti nauhoitettuina, Suzuki Swift -auton avaimia, punaista Clavia Nord Micromodular -modulaarisyntesoijaa, sähkömagneettisten kenttien nauhoitusta varten kehitettyä erittäin herkkää Elektrosluch 2 -induktiokäämimikrofonia sekä kannettavaa Zoom H1 -muistikorttitallenninta. Ja jos teitä ihmetyttää, mitä nuo kikattavat magneetit ovat, ne ovat soikeita magneetteja, jotka heitetään ilmaan ja jotka ilmalennon aikana kilahtelevat kiinni toisiinsa.

Näin magneetit YouTubessa:

Esa Ruoho kertoo, että esimerkiksi Renaissance Chargen paristolatureiden äänet on äänitetty Englannissa huhtikuussa 2015, Renaissance Chargen järjestämässä Vapaaenergia-symposiumissa, johon hän otti osaa. "Siellä esiteltiin nollapiste-energialla / tyhjiöenergialla toimivia kojeita, joista osa on jo rakennussarja-asteella - vähän niin kuin ensimmäiset Applet olivat 1970-luvulla ensin rakennussarjoja, kunnes ruvettiin myymään valmista konetta", hän kirjoittaa. Esimerkiksi tällaisia kuvia noista esittelyistä on koostettu:

Esa Ruoho albumilla On The Hangar of Spaceship Earth (2012):

Esa Ruoho albumilla Spaces (2001):

Musiikin tekemiseen ei aina tarvita soittimia, senhän me jo tiedämme. Äänet itsessään ovat musiikkia, ja ääniä järjestelemällä ja käsittelemällä voi tehdä yhä uudenlaista musiikkia. Asialla on pitkät perinteet ja vankka kannattajakuntansa, muistellaanpa vain esimerkiksi John Cagen ajatuksia ja hänen musiikkiaan.

Fossil Aerosol Mining Project on outo yhteenliittymä. Se on sekalainen ryhmä musiikintekijöitä, jotka kaikki ovat kiinnostuneita äänestä ja kaikesta ääneen liittyvästä. Ryhmä aloitti toimintansa jo vuonna 1983, keräilemällä niin kutsuttuja löydettyjä ääniä: hylättyjä kasetteja, ääninauhoja ja filmirullia. Myös itse ääniteltiin äänimaisemia sieltä täältä.

Ryhmä on toiminut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuosikymmenien mittaan, viime vuosina entistä aktiivisemmin. Nopealla laskulla ryhmältä löytyy tätä nykyä 25 julkaisua, joista tuorein on nimeltään The Day 1982 Contaminated 1971. Materiaalin kerrotaan olevan peräisin jo unohdettujen 1970-luvun marginaali-elokuvien ääniraidoilta.

Kolumbialaissyntyinen, Barcelonassa pitkään asustanut ja tätä nykyä Berliinissä vaikuttava Lucrecia Dalt on siviiliammatiltaan geologi, jos kaikkeen hänestä kerrottuun on uskominen. Ja jos tämä nuori nainen on geologi, se ehkä auttaa ymmärtämään hänen musiikkiaan ja äänitaidettaan paremmin. Jossakin sanottiin, että vaikka hänen musiikkinsa on viime aikoina muuttunut yhä elektronisemmaksi, siinä on edelleen jäljellä hänen musiikistaan tuttu luonnollinen ja analoginen sävy. Netissä julkaistavalla Pitchfork-sivustolla sanottiin, että Lucrecia Dalt on parhaimmillaan tutkiessaan epävarmuutta. Sivulla sanottiin, että sen hän osaa kaikkein parhaiten.

Ross Manningista sanotaan, että hän on Australian parhaiten varjeltu salaisuus. Musiikin ja äänitaiteen lisäksi hänen yhteydessään puhutaan myös valosta ja liikkeestä. Ne ovat myös asioita, joita hän tutkii töissään, erilaisissa installaatioissaan. Hänen instrumenteistaan voi pohtia, ovatko ne soittimia lainkaan, noin perinteisessä mielessä. Hän käyttää mielellään rikkinäistä elektroniikkaa ja itse rakentamiaan epätavallisia laitteita, joista lähtee kummia ääniä.

Brittiläinen Simon Whetham liikkuu myös jossakin musiikin ja äänitaiteen rajamaastossa. Hän äänittää paljon omaa ympäristöään ja kaukaisempiakin kohteita. Hän kertoo kiinnostuneensa ääniympäristöistä uudella tavalla oltuaan vuonna 2005 Islannissa. Hän käyttää tuosta Islannin matkasta ilmaisua awakening, herääminen.

Hän kertoo ymmärtäneensä Islannissa ääniympäristöjen tallentamisen ja niiden kuuntelemisen tärkeyden. Hän kuitenkin korostaa, että tietyn paikan äänien tallentaminen ei hänelle tarkoita tuon paikan äänien dokumentointia, vaan hän lähestyy äänimaailmaa eri tavoin. Monesti hänen tarkoituksensa on herättää meidät kuuntelemaan tuttujakin ääniympäristöjä uudella tavalla, saada meidät kuulemaan jotakin jota me emme normaalisti kuuntele, vaikka kuulemmekin sen joka päivä.


AVARUUSROMUA 6.3.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:

ESA RUOHO: Avaruusromua Special 2016 (Avaruusromulle tehty speciaali)
FOSSIL AEROSOL MINING PROJECT: Damage to the Following Day (The Day 1982 Contaminated 1971)
LUCRECIA DALT: IOT (OU)
ROSS MANNING: Expand Scatter (Interlacing)
SIMON WHETHAM: Against Nature 2 (Against Nature)

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua