Hyppää pääsisältöön

Kukaan ei auta, jos raiskattu ei valita

Tätä mieltä - Tiina Lundell
Tätä mieltä - Tiina Lundell Kuva: Yle, Mot tiina lundell

Mikään ei ole muuttunut. Tällainen käsitys syntyy, kun vertailee hovioikeuden raiskaustuomioita kuuden vuoden takaisiin aineistoihin. Vuoden 2010 ja 2016 aineistot osoittavat, että kolmasosa raiskaustuomioista on ehdollisia eli käytännössä raiskaaja pääsee vapaalle jalalle.

Viiden viime vuoden aikana on tehty kaksi lakimuutosta. Olisi luullut, että tällä olisi ollut vaikutusta myös rangaistustasoon.

Rikosoikeuden professori, emerita Terttu Utriainen vahvistaa, että lakimuutokset ovat jääneet kosmeettisiksi. ”Näistä entisistä lievistä raiskauksista tuomittiin aina ehdollista vankeutta. Niin tuomitaan nytkin. Ei siinä ole tapahtunut mitään muutosta”, Utriainen sanoo.

Ohjelmaa tehdessä tuli useampaan otteeseen tunne, että tämä on kuultu ennenkin. Tekijät valittavat lähes aina, uhrit tai syyttäjät harvemmin. Jo kuusi vuotta sitten vastuuta lievästä tuomiolinjasta vieritettiin syyttäjille. Syyttäjien tulisi valittaa tuomioista korkeimpiin oikeusasteisiin ja yrittää sillä lailla saada lieviin rangaistuksiin muutosta.

Vuosina 2011-2015 korkeimpaan oikeuteen tuli raiskausrikoksista tai niiden yrityksistä 125 valituslupahakemusta. Valituslupia myönnettiin vain kolme.

Yhdessä tapauksessa oli kyse joukkoraiskauksesta, jossa uhria pidettiin vankina 8-9 tunnin ajan. Päätekijät tuomittiin käräjillä 5 vuoden ja 10 kuukauden vankeusrangaistuksiin. Hovioikeus ei muuttanut rangaistuksia.

Syyttäjät tyytyivät tässäkin tapauksessa alempiin tuomioihin, mutta uhri haki muutosta korkeimmasta oikeudesta. KO korotti rangaistuksia 8 vuoteen ja 7 vuoteen 8 kuukauteen. Viesti alemmille oikeusasteille oli, että tällaisia törkeiden tapausten rangaistusten tulisi olla.

Myöskään korkein oikeus ei ole ottanut kantaa niin sanottuihin tyyppitapauksiin, ”deittiraiskauksiin”. Niistä tuomitaan useimmiten noin puolentoista vuoden pituinen ehdollinen tuomio. KO voisi tehdä ennakkopäätöksiä myös lievemmistä tapauksista.

Ehdollinen tuomio eli raiskaajan päästäminen vapaalle jalalle tuntuu uhrin näkökulmasta pilkanteolta.

Kyse on järjestelmäviasta. Syyttäjät ja korkein oikeus voisivat ottaa aktiivisemmin kantaa siihen, ovatko ehdolliset tuomiot oikeudenmukaisia raiskauksen uhrin kannalta.

Oikeusprosessi on uhrille henkisesti raskas koettelemus. Tuntuu kohtuuttomalta, jos uhrin on otettava vielä taloudellinenkin riski, mikäli hän lähtee yksin valittamaan päätöksestä korkeampaan oikeusasteeseen.

Kommentit