Hyppää pääsisältöön

Modernia Beethoven-soittoa kelvollisimmillaan

Moderneillakin soittimilla voi soittaa "vanhaa musiikkia", etenkin jos kyse ei ole sen vanhemmasta kuin Beethovenista. Autenttisuus toki kärsii, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Mutta jos soitto on niin ehjää, paneutunutta ja tunnelmallista kuin sellisti Xavier Phillipsin ja pianisti François-Frédéric Guyn uudella Beethovenin sello-pianoteosten kokonaisjulkaisulla, niin eiköhän sekin autenttisesta käy!

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

“Autenttisten esitysten” käsite on jo aikaa sitten todettu niin monimerkitykselliseksi, ettei sitä juuri parane käyttää. Esityshän on juuri niin autenttinen kuin on: epäaidon tunnistaa feikiksi, käytettiin millaisia soittimia tai kurkunpäitä hyvänsä.

Hylätään siis autenttisuuden käsite hetkeksi, ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes joku tuo vaikkapa Beethovenin aikaisen äänitteen hänen sonaateistaan. Loistavilta muusikoilta juuri ulos tullut tupla-CD Ludwig van Beethovenin teoksista sellolle ja pianolle kelvatkoon esimerkkinä. Pianisti François-Frédéric Guyn kolmas äänitysprojekti Beethovenin parissa on synnyttänyt erinomaisen Beethoven-albumin, kera hienon sellistin, Xavier Phillipsin. Kaksi aiempaa projektia ovat tuottaneet Pianokonserttojen sekä -sonaattien kokonaisjulkaisut.

Pianisti siis osaa asiansa, mikä on Beethovenin sello-pianoteosten kohdalla olennaista: syntyiväthän teokset pianistin tekeminä, ne ovat hyvin pianistisia ja virtuoottisia, ja sitä paitsi ne kumpusivat säestetyn pianosonaatin perinteestä. Vasta Beethovenin aikana säestetyn sonaatin traditio alkoi kääntyä sikäli päälaelleen, että pianoa säestävistä viuluista ja selloista tuli tasaveroisia kumppaneita pianon rinnalle. Sivun mennen sanoen Beethovenilla oli varmasti esikuvanaan Mozartin viulu-pianosonaatit, mutta nuoremman wieniläisimmigrantin, Ludwigin kunniaksi täytyy laskea viulusonaattien parissa tapahtuneen kehityksen siirtäminen myös sellokirjallisuuden puolelle.

Sellisti Xavier Phillipsin ja pianisti François-Frédéric Guyn soitto on kauttaaltaan oivallista, ja paneutunutta, tenhoavaa ja innostavaa, parasta mahdollista modernia Beethoven-soittoa kaiken kaikkiaan. Se on nimenomaan modernia, erilaista kuin niin sanotut historiatietoiset esitykset.

Beethovenin aikaan vihjaavan autenttisuuden puutetta voi kuitenkin havaita pienissä asioissa, joista suurin toki on modernien soittimien käyttäminen. Mutta ei se minua haittaa.

Sen sijaan hieman kritisoisin sitä, että (nämäkin) veikkoset jättävät soittamatta osan nuottien väliin kirjoitetuista mahdollisuuksista. Erityisesti Beethovenin kaksi ensimmäistä sonaattia pianolle ja sellolle sisältävät monia kadensseja, siis paikkoja joihin säveltäjä on kirjoittanut ikään kuin musiikkiin sisään tilaisuuden muusikoille osoittaa mielikuvitustaan. Nämä kadenssipaikat ohitetaan, kuten on ollut tapana läpi 1900-luvun, olankohautuksella. Jonkinlaista pientä myönnytystä voisi jo odottaa tämänaikaisen tiedon ja osaamisen valossa. Tosin, Beethovenhan itse alkoi kirjoittaa musiikkinsa niin tarkasti, ettei soittajalle myöhemmissä sonaateissa ole tilaa tehdä moisia matkoja ulos painetusta sanasta.

Joten, jos moinen ei kaiherra, Guyn ja Phillipsin uutukaista voi suositella mitä suurimmalla lämmöllä, sen verran vaikuttavia, taidokkaan tasapainoisia ja tunnelmallisia heidän Beethoven-tulkintansa ovat! Ja jos kaihertaa, kannattaa kokeilla vaikkapa Steven Isserlisin ja Robert Levinin eittämättä värikkäitä versioita.

"Beethoven: complete works for cello and piano". - Ludwig van Beethoven: Variaatot G-duuri "See, the conqu'ring Hero Comes" Händelin oratoriosta Judas Maccabaeus, Es-duuri "Bei Männern, welche Liebe fühlen" Mozartin oopperasta Taikahuilu, sekä F-duuri "Ein Mädchen oder Weibchen" Taikahuilusta; Sonaatit sellolle ja pianolle nro 1–5. - Xavier Phillips, sello, ja François-Frédéric Guy, piano. (Evidence, EVCD015)

Kuuntele Uudet levyt 4.3.2016, toimittajana Ville Komppa.