Janne Huttunen
Yle
Kirjailija Juhani Ahoa (1861–1921) voidaan pitää suomalaisen urheilukalastuksen isänä. Ikänsä kalavesillä liikkuneen Ahon rakas harrastus muuttui intohimoksi hänen päästyään ensimmäistä kertaa “mullosten ongintaan” Huopanankoskelle Keski-Suomeen.
Juhani Aho oli jo 44-vuotias, kun hänet kutsuttiin ensimmäisen kerran Huopanankoskelle vuonna 1906. Perhokalastus tempaisi kirjailijan kerralla mukaansa ja sen jälkeen hän vierailikin Huopanankoskella joka kesä vuoteen 1920 saakka. Ahon rakkaus taimenen – tai mullosen, kuten Aho niitä kutsui – pyyntiin ja Huopanaan välittyy parhaiten hänen kirjastaan Lohilastuja ja kalakaskuja, joka yhä edelleen on hienoin kotimainen kalastusta käsittelevä novellikokoelma.
Ensimmäinen mulloseni ampuu kiven takaa ensin ylös ilmaan, sitten siitä perhoon ja siima oikiaa ja vapa tutisee ja rulla räikyy. Voi taivahan tekijä! Minulla on siinä silmänräpäyksessä se tietoinen tunne, että nyt ei ole kala kiinni, vaan minä. En minä ole ottanut kalaa, vaan kala on ottanut minut. Olen lumottu, huumattu.
Aho kävi Huopanankoskella kahdesti kesän aikana: ensimmäinen retki ajoittui yleensä juhannuksen seutuun, toinen elo-syyskuun vaihteeseen. Reissut kestivät parista viikosta kuukauteen, muutaman päivän takia ei Helsingistä Huopanalle kannattanut lähteäkään heikkojen kulkuyhteyksien vuoksi. Vuonna 1961 valmistuneessa Mauri Soikkasen radio-ohjelmassa Juhani Aho kalamiehenä kirjailijan haavipoikana toiminut Eemeli Kokko sekä kalakaveri Eivind Ahonius muistelevat yhteisiä hetkiään Ahon kanssa.
Juhani Aho ja insinööri Georg Holm esittelevät päivän saalista Huopanankoskella 1920. Kuva: Museovirasto
Kansanomainen ja vaatimaton Aho oli pidetty vieras kyläläisten keskuudessa. Hän vieraili alueen taloissa, rupatteli ihmisten kanssa, tarjoili lapsille makeisia ja isännille tupakkia sekä saamiaan kaloja. Kirjailijan – tai tohtorin, kuten häntä kyläläisten parissa tituleerattiin – täyttäessä 50 vuotta kylän lapset herättivät kamarissaan nukkuvan päivänsankarin lauluesityksellä heti aamuviideltä.
Ahon haavipoikana lapsena kulkenut myllärin poika Eemeli Kokko koki kirjailijan kanssa monet seikkailut Huopanankoskella. Kokolla oli kalareissuilla mukanaan muistikirja, johon merkittiin jokaisen kalan mitat, vallitseva säätila, kellonaika ja muita mahdollisia huomiota. Parhaimpana kesänä vuonna 1912 Aho narrasi koskesta peräti 388 taimenta.
Toisessa, vuonna 1967 valmistuneessa radio-ohjelmassa Juhani Ahon haavipoika muistelee Eemeli Kokko kertoo, että Ahon kanssa kalalla ollessa noudatettiin tarkkoja sääntöjä ja tapoja. Mukaan otettavat kalat piti tainnuttaa ja verestää aina samalla tavalla. Mikäli kalareppu ei ollut mukana, kalaa kannettiin oksanhaarassa, mutta vihta piti käydä taittamassa kauempaa rannasta. Koskeen varjoa antaviin oksiin ei saanut koskea.
Aho antoi mielellään neuvojaan myös muille kalamiehille. Suolahden asemapäällikön Rudolf Ahoniuksen poika Eivind Ahonius oli vuonna 1919 heittämässä perhoa Huopanalla, kun Aho tuli nuhtelemaan miestä. Kirjailija ei ollut tyytyväinen nuoren jääkärivänrikin piiskaavaan heittotyyliin, vaan muistutti tätä aikaisemmin antamistaan ohjeista.
Perho pitää saada putoamaan veteen aivan niin kuin luonnonperho. Se jää veden pintaan siivet harillaan ikään kuin hätäisen näköisenä. Pahin vika heitossa on se, että siiima putoaa veteen ennen perhoa. Silloin siima etukäteen varoittaa kalaa ja tekee mutkan alaspäin, joka vetää nykäistessään perhon väärään asentoon. Perhon on ikään kuin leijailtava ilmassa ja sitten tasaisesti ja nätisti pudottava veteen ennen siimaa.
Sairasvuoteellaan, ymmärtäessään ettei hän enää koskaan pääsisi rakkaalle koskelleen, Aho kirjoitti kirjeen kalakaverilleen Conrad Rosenlewille. Kirjeessä hän testamenttasi kalastusvälineensä Rosenlewille, mutta pyysi tältä vastapalvelusta tuleviin hautajaisiinsa. Rosenlew luonnollisesti toteutti ystävänsä viimeisen toiveen, ja niin Ahon mukaan arkkuun aseteltiin hänen tärkeimmät perhonsa sekä englantilainen Hardy-perhovapansa.
Aho puhui ensimmäisten joukossa Suomessa kalavesien hoidon ja kalakantojen vaalimisen puolesta, ja hänen opetuksensa ovat sittemmin jääneet suomalaisen urheilukalastuksen kulmakiviksi. Aholla oli suuri rooli Suomen Urheilukalastajain liiton perustamisessa ja hän oli mukana järjestön perustamiskokouksessa vuonna 1919. Liiton tarkoituksena on työskennellä urheilukalastuksen edistämiseksi Suomessa ja saada kalastuksen harrastajat myös aktiivisesti hoitamaan kalavesiään. Tänä päivänä Ahon perintöä kalakantojen puolestapuhujana kantaa näkyvimmin näyttelijä ja vannoutunut kalamies Jasper Pääkkönen.
Artikkelissä on käytetty lähteenä Jarmo Kovasen, Erkki Markkasen ja Osmo Rintalan kirjaa "Huopana – Juhani Ahon koski" sekä Juhani Ahon novellikokoelmaa "Lohilastuja ja kalakaskuja".
