Sonja Fogelholm
Yle
Dokumentissa Sama Jumala kaikilla (2002) tavataan muualta Euroopasta, Lähi-idästä, Afganistanista sekä Somaliasta Suomeen muuttaneita muslimeita. He ovat kaikki sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin unohtamatta omia juuriaan. Ohjelmassa käsitellään islamin uskoa myös laajemmin ja puhutaan siitä, kuinka yhteneväinen se onkaan kristinuskon kanssa.
Irakista Suomeen paennut taiteilija Abdulamir Khatib myöntää, että on vaikeaa muuttaa omasta synnyinmaastaan pois.
“Juuret aiheuttavat konfliktin. Ihminen puolustaa omia juuriaan tällä Mannerheimintiellä, mutta Suomellakin on omat juurensa”, Khatib sanoo dokumentissa.
Taiteilija kiteyttää kulttuurista toiseen muuttamisen hyvin kuvaavaan lauseeseen:
“Kuvitelkaa taatelipalmu Mannerheimintiellä.”
Khatib lähti Irakista vuonna 1986, kun maa soti Irania vastaan. Julman sodan lisäksi Irak oli Saddam Husseinin diktatuurin alla.
“Älymystö ei voinut jatkaa Irakissa normaalia elämää. Oli oltava mukana propagandakoneistossa tai lähdettävä”, taiteilija kertoo.
Joskus minusta tuntuu, että kaikki ovat täällä muslimeja.
Fehmi Bushi on muuttanut Suomeen Kosovosta.
“Siellä ei voinut elää vapaana. Serbipoliisi ahdisteli jatkuvasti”, Bushi kuvailee hänen ja perheensä elämää Kosovossa.
Bushin mielestä uskonto ei erota kansaa Suomessa, kuka tahansa voisi olla muslimi, luterilainen tai ortodoksi. Välillä hänestä tuntuu jopa siltä, että kaikki Suomessa ovat muslimeja.
Islamia tutkineen Sylvia Akarin mukaan islamissa ja kristinuskossa onkin paljon enemmän yhteistä kuin eroavaisuutta. Kristityillä ja muslimeilla on sama Jumala ja samankaltainen käsitys Luoja-Jumalasta, joka säätelee ihmisten elämää maan päällä.
“Tärkein erottava tekijä on Jeesuksen asema, eli islamin mukaan Jumalalla ei voi olla poikaa, vaan Jeesus on yksi erittäin tärkeä profeetta islaminuskossa. Muslimit korostavat nimenomaan sitä, että on vain yksi Jumala.”
Islam rakentuu hyvin pitkälle kristinuskon perinteelle.
Afganistanista Suomeen muuttanut Hamed Normand kertoo, että aikoinaan levitessään Afganistaniin islamin usko ei pakottanut ketään mihinkään – uskonnollisia fanaattikoja ei ollut. Sylvia Akar kuvaileekin islaminuskoa joustavaksi. Levitessään uusille kulttuurialueille se on sulattanut itseensä osan paikallista kulttuuria ja siksi islamin usko ilmentyy niin monin eri tavoin eri puolilla maailmaa. Siinä piilee Akarin mukaan myös uskonnon elinvoimaisuus.
Akar kertoo, ettei Muhammad luultavasti edes ajatellut perustavansa uutta monoteistista uskontoa juutalaisuuden ja kristinuskon rinnalle – hän oikeastaan ajatteli vain korjaavansa näiden uskontojen virheet.
“Islam rakentuu hyvin pitkälle kristinuskon perinteelle”, Akar sanoo.
Ja aivan kuten kristinuskossakin, on myös muslimien kirjo laaja. Toisille islam on koko elämä ja identiteetti, toisille islam näyttäytyy tärkeänä lähinnä elämän käännekohdissa ja jotkut saattavat syödä jopa porsaanlihaa tai juoda alkoholia, vaikka ne ovatkin muslimeilta kiellettyjä.
Somaliasta Suomeen muuttanut Shukri Omar vahvistaa Akarin näkemyksen. Hänen mukaansa on vain hänen ja Jumalan välinen asia, viettääkö hän esimerkiksi ramadania. Jos hän ei jaksa, sitten hän ei vietä sitä.
Akarilla on kiinnostava näkemys myös naisten asemaan islaminuskossa. Joillain seuduilla islam paransi naisten asemaa, koska islamilaiseen lakiin kirjattiin naisten oikeus periä miehensä omaisuus tämän kuoleman jälkeen sekä oikeus hallita omaa omaisuuttaan. Tutkija lisää kuitenkin, että joissain paikoissa naisten asema saattoi islamia ennen olla niin vahva, – nainen saattoi esimerkiksi ottaa useita aviomiehiä – että niillä seuduilla islam heikensi naisten oikeuksia.
Minusta suomalainen yhteiskunta on kuin jäätä. Ulkomaalaisen on rikottava se ja mentävä sisään. Silloin hän huomaa, ettei se ole kylmä. Jään alla on lämmintä vettä.
Siitä huolimatta, että Abdulamir Khatib puhuu dokumentin alussa vaikeudesta muuttaa toiseen maahan, hän on saanut Suomessa tunnustusta kyvyistään ja tekemästään taiteesta. Myös muut ohjelmassa haastatellut tuntuvat löytäneen paikkansa olla muslimi suomalaisessa yhteiskunnasta: Irakin Kurdistanista kotoisin olevan Hero ja Abid Sadiq asuvat Tammisaaressa, jossa heillä oli paljon ystäviä. Egyptistä kotoisin olevan Ahmed Khalil työskentelee kulttuurikeskus Caisassa toimittajana ja viettää ramadania, kuten harras muslimi tekee.
Hamed Normand on perustanut Helsingin Wushu Kung Fu -seuran sekä rekisteröinyt täkäläisen Afganistanin ihmisoikeusjärjestön. Hänellä on kuvaava näkemys suomalaisesta yhteiskunnasta:
“Minusta suomalainen yhteiskunta on kuin jäätä. Ulkomaalaisen on rikottava se ja mentävä sisään. Silloin hän huomaa, ettei se ole kylmä. Jään alla on lämmintä vettä."
