Marja Hintikka
Yle
Vuoden 2016 äitiyspakkaukselle voi antaa kouluarvosanan 9½. Pakkauksen kirkkaat värit miellyttävät ainakin omaa silmääni ja olen varma, että pupusta tulee lempilelu moneen kotiin. Pakkauksessa on vain yksi miinus: jumppapallo puuttuu!
Äitiyspakkaus on kansakunnan ylpeydenaihe, joka on 78-vuotisen historiansa aikana rakentanut Suomi-kuvaa paremmalla menestyksellä kuin vastaavaan pyrkineet matkailunedistämis- ja innovaatiohankkeet yhteensä. Viimeksi äitiyspakkauksesta on innostuttu Kanadassa, missä on tämän vuoden alusta alkaen alettu seurata suomalaista menestystarinaa.
BBC kirjoitti vuonna 2013 babyboxistamme ylistävään sävyyn ja kertoi sen myös auttaneen vähentämään lapsikuolleisuutta Suomessa. Äitiyspakkauksen myötä naiset alkoivat nimittäin käydä enemmän raskausajan terveystarkastuksissa, koska pakkauksen saadakseen oli mentävä sellaiseen. Alkuun pakkaus jaettiin vain köyhimmille perheille, mutta vuonna 1949 se muuttui jokaisen odottavan äidin oikeudeksi.
Äitiyspakkauksen voi vaihtaa myös rahaan, mutta 95 prosenttia haluaa edelleen mieluummin boksin. En ihmettele tätä. Muistan, kun sain oman ensimmäisen äityspakkaukseni keväällä 2013. Sitä tultiin ihastelemaan ystävien ja suvun voimin.
Pakkauksen sisältö vuoti julkisuuteen ennen aikojaan - skandaali!
Kela esitteli vuoden 2016 äitiyspakkauksen Designmuseossa perjantaina 4.3. Ilmassa oli todellakin kansainvälisen merkkitapahtuman tuntua ja medioita paikalla vaikka kuinka. Pakkauksen sisällön julkistamisen ohella kerrottiin, että Kela julkaisee toukokuussa oman äitiyspakkaus-emojin.
Kelan sivuilta voi myös printata itselleen aikuisten värityskirjojen henkeen tehdyn kuvan, johon voi värittää unelmiensa äitiyspakkaussisällön. Värit ovat nimittäin asia, josta Kela saa eniten palautetta pakkauksen tuotteisiin liittyen.
Sanoisin, että varsin modernia ja raikasta palvelua! Lanseeraustilaisuuden vetonaula olivat myös oikeat vauvamallit, jotka esittelivät uusia vaatteita päällänsä. Suloista!
Aiheen painavuudesta kertoi myös pakkauksen sisällön vuotaminen julkisuuteen kahta päivää ennen aikojaan. Kela myönsi lipsahduksen tapahtuneen vahingossa, vaikka maailmalla suurten brändien lanseerauksissa vastaavia lipsahduksia tapahtuu tarkoituksella mahdollisimman suuren markkinointinäkyvyyden saavuttamiseksi.
Äitiyspakkauksen tilanne on toinen: täydellinen tuote ja huippubrändi ei vilunkimarkkinointia tarvitse. Pakkauksen ympärillä väreilee niin suuri vilpittömyyden aura, etten juuri nyt keksi mitään vastaavaa brändiä.
Entäpä sitten se sisältö?
Minä en ole koskaan ymmärtänyt äitiyspakkauksen arvostelijoita. Kun sain oman pakkaukseni vuonna 2013, se oli jotain niin ihanaa, että minulta pääsi itku. Soittelin sukulaisille ja hehkutin hyvinvointivaltion ihmeellisyyttä. Aloittelevana äitinä olin sydämestäni kiitollinen kokonaisvaltaisesta starttipaketista äitiyden ja vauvanhoidon ihmeelliseen maailmaan.
Kun nyt katson kuvaa sen vuoden tuotteista, tunteet nousevat pintaan. Oikesti äitiyspakkaus on IHANA. Se on puhdasta hyvää. Siksi kaikki arviointi tuntuu lähes rienaukselta. Teen sen kuitenkin.
Minusta ensivilkaisulla uuden äitiyspakkauksen yleisilme on raikas ja jotenkin rohkea. Värejä on paljon ja ne ovat heleitä ja selkeitä, ajan henkisiä. Elämme värien aikakautta, mikä näkyy vaikkapa hiusmuodissa suureen suosioon nousseina sateenkaariväreinä.
Trendikäs “yksisarvisten karkkimaailma” tulee tämän pakkauksen väriskaalasta mieleen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki ei ole neutraalia ja murrettua, mukana on selkeitä ja voimakkaitakin värejä. Kelan viestintäjohtaja Pipsa Lotta Marjamäen mukaan tälle vuodelle pyydettiin tuotteiden tarjoajilta nimenomaan värikkäitä tuotteita. Äitiyspakkauksen sisältö valikoituu Euroopan laajuisen avoimen tarjouskilpailun perusteella.
Edelleen pyrkimys värivalinnoissa on kuitenkin unisex, ja talvihaalari on viime vuoden sinerväsävyisen saaman kritiikin jälkeen tällä kertaa superneutraali beigekuvioinen. Nyt toista vuotta talvihaalarissa on myös haaravetoketju, jonka avulla se muuttuu nopeasti unipussiksi. Kelan mukaan haalarin muunneltavuudesta on tullut paljon kiitosta. Muita toista vuotta mukana olevia uutuuksia ovat nännivoide, kuolalappu ja kuumemittari, jotka pysyvät pakkauksessa varmasti jatkossakin.
Uusi pakkaus sai heti kuvien vuodettua julkisuuteen voimakasta kritiikkiä uuden pakkauksen “poikaväreistä”. Olemmeko todella näin vahvojen sukupuolistereotypioiden vankeja, että on jatkuvasti puhuttava poika- ja tyttöväreista? Eikö ne voisi hetkeksi unohtaa?
Itse olen sitä mieltä, että mieluummin yleisesti vahvoja värejä kuin ikuista överineutraaliutta. Omat poikani pukeutuvat kaikenlaisiin punaisiin jatkuvasti.
Ensimmäisenä tarvikkeista ja tavaroista huomion varastaa supersuloinen pupu-pehmolelu. Se on talkkipurnukan lisäksi toinen tämän vuoden pakkauksen uutuuksista.
Omille lapsilleni lötköt unilelut ovat olleet mieleen. Erityisesti sellaiset, joissa on ulokkeita kuten pupun korvat. Niillä voi “supsutella” itseään kasvoista ja rauhoittua uneen. Tälle lelulle ennustan perheissä pitkää käyttöikää ja nostalgia-arvoa. Paljon parempi kuin perinteiset purulelut ia helistimet!
Vaatteista puna-valkoiset “kenkäsukat” ihastuttavat - metsästin kaupoista aikanaan vastaavia kissojen ja koirien kanssa.
Erityisen kauniilta näyttävät tällä kertaa lakanat. Samoin kevyen vaunuhaalarin selkeä ja voimakas tumma ruskea miellyttää silmää, ja tykkään myös sinisävyisestä pussista, poikaväri tai ei.
Klassikoista eniten jaksavat ilahduttaa aina vain kynsisakset. Siinä on yksi tuote, jota ei olisi muistanut hankkia mistään ilman äitiyspakkausta. Miettiessäni, mitä muuta vastaavaa olisin kaivannut, mieleen tulevat keittosuolaliuossuihke sekä ruotsalaisinnovaatio Nenä-Friida. Niiden voimin on pelastettu monet tukkoiset yöunet! Niistä olisi itselleni ollut minulle enemmän iloa kuin esimerkiksi kylpylämpömittarista, jota käytin alkuhermostuksissani ehkä kerran tai pari. Sittemmin lämpömittari on mennyt rikki ja ollut hetken lasten leluna.
Samoin kestovaipat jäivät itseltäni (valitettavasti) käyttämättä - ehkä enemmän paineistivat olemassaolollaan. En silti poistaisi niitä pakkauksesta. On hienoa, että hyvinvointivaltio tarjoaa tämän ekologisen ja ihoystävällisen vaippavaihtoehdon.
Yksi asia boksista puuttuu: jumppapallo!
On kuitenkin olemassa yksi tarvike, joka koko laajan vanhemmuuden vertaispiirini ja empiirisen havainnointini mukaan kuuluisi äitiyspakkaukseen kuin nenä päähän: JUMPPAPALLO. Niin, jumppapallo.
Ennen äidiksi tuloani olisin hörähtänyt ihmetyksestä, mutta nyt tiedän, että jumppapallon avulla paitsi synnytetään lapsi maailmaan, myös nukutetaan hänet ja lopulta treenataan omat vatsalihakset takaisin normaalitilaan. Voiko yhtä monikäyttöistä hyvinvointituotetta vanhemmuuden tiellä ollakaan?
Jumppapallo oli myös miehelleni ainoa mahdollisuus koliikkivauvan nukuttamiseen, kun minä lepäsin loputonta univajettani toisessa huoneessa. Eräällä nukutuskerralla kaksi synnytystä kokenut jumppapallo numero 1 tosin sanoi sopimuksen irti ja repesi kahtia kesken pomppimisen - onneksi kukaan ei loukkaantunut. Ja heti seuraavana päivänä ostettiin uusi.
Ilman jumppapalloa en olisi pystynyt ottamaan vastaan supistuksia kotioloissa ja ilman jumppapalloa kovin moni hauska pomppuhetki taaperon kanssa olisi jäänyt tekemättä.
Ehdotukseni Kelalle onkin: jumppapallo mukaan vuoden 2017 äitiyspakkaukseen. Ja monikäyttöisyyttä esittelevä lehdykkä kylkeen. Muuten kaikki on täydellistä!
Rakkaudella sinulle, äitiyspakkaus.
Ps. Ja voisi sen nimenkin vaihtaa, ihan oikeasti.
Lisää ohjelmasta
