Voisiko Spede-patsas olla julkinen taideteos Helsingin paraatipaikalla, vaikkei sillä ole edes virallista taideteoksen statusta? Miksei voisi. KulttuuriCocktail kävi tutustumassa Spede-patsaaseen Pertti Pasasen siskon, Virpi Torrin kanssa.
Katseessa on jotain aggressiivista, suussa puolestaan voi nähdä hämillistä ujoutta. Kehon ja erityisesti käsien asento muistuttaa vapahtajan ja liikennepoliisin yhdistelmää. Takana ikkunoista avautuu Hietaniemen hautausmaa, jonne on haudattu Pertti "Spede" Pasanen, edessäni olevan patsaan malli. Mieleeni tulee ankeimpia mahdollisia tokaisuja, kuten "On se ihan Spede!" ja "Ihmespedeilyä!" Yritän olla sanomatta näitä ääneen.
35-kiloinen Spede-patsas hallitsee tilaa Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevan toimistorakennuksen kuudennen kerroksen aulassa. Siellä se seisoskelee yksin tälläkin hetkellä, kun luet näitä rivejä. Jos Helsingin taidemuseon johtokunta olisi viime vuonna päättänyt toisin, patsas saattaisi seistä Lauttasaaressa näkyvällä paikalla. Mutta:
"Veistos ei täytä taidemuseon kriteerejä julkisen taiteen teokseksi", ilmoitti Helsingin taidemuseo Lauttasaari-seuran ehdotukseen. Suomeksi sanottuna Spede-patsas ei ole taidemuseon mielestä taidetta. Museon johtaja Maija Tanninen-Mattila kuvaili Ylen Aikaisen haastattelussa, että Speden asento oli herättänyt asiantuntijoissa "vähän kummeksuntaa". Arvelen, että kokouksessa on käytetty pöytäkirjan ulkopuolella vähemmän mairittelevia ilmaisuja.
Pertti elää!
Olen saapunut toimistotalon aulaan Speden siskon, Virpi Torrin kanssa. Hän asettautuu patsaan lähelle ja katsoo sen silmiä. Torri liikuttuu kyyneliin.
- Pertti elää! Tässä tuntuu hyvältä olla. Jos taiteen yksi tehtävä on herättää meissä tunteita, niin siinä mielessä tämä on taidetta. Mutta ymmärrän kyllä, jos joku asiantuntija ei siinä sellaista näe.
Torri alkaa kerrata patsaan syntyhistoriaa. Se valmistui lavasteeksi vuonna 2004 viimeiseen Uuno-elokuvaan. Normaalisti lavasteet heitetään kuvausten jälkeen roskiin, mutta elokuvan ohjaaja Ere Kokkonen tykästyi lavastaja Juhani W. Rytkölän patsaaseen niin paljon, että otti sen talteen.
Kokkonen antoi patsaan Torrille hieman ennen kuolemaansa ja pyysi tätä etsimään sille sopivan paikan. Paikaksi valikoitui taidemuseon hylkäyspäätöksen ja väliaikaisten säilytyspaikkojen jälkeen Torrin pojan työpaikan aulatila.
- En minä tätä tyrkytä, mutta olisihan se mukavaa, jos mahdollisimman moni näkisi Spede-patsaan. En ole pyytämässä tästä rahaa. Tästä on alun perinkin maksettu lavastajalle joku rutiinisumma.
Patsaan kohtalo selvästi harmittaa Torria. Hän mainitsee lukuisia kertoja eron korkean ja matalan kulttuurin välillä. Asetelmassa on myös jotain huvittavaa ja tuttua. Näinhän kävi myös Speden elokuville: kansa tykkäsi, mutta harva kriitikko tai palkintoraati arvosti niitä. Torri arvelee, että Spede todennäköisesti naureskelisi tilanteelle – mikään ole muuttunut hänen ajoistaan.
- Mutta kyllä minun mielestäni ne korkeakulttuuri-ihmiset voisivat tänä päivänä edes joskus tehdä pienen poikkeuksen ja antaa matalalle taiteelle mahdollisuuden. Mitä sitten, vaikkei tämä olisikaan virallisesti taidetta? Tässä on mittasuhteet vähän sinne päin, mutta mitä sitten? Ja onhan julkisiksi teoksiksi ostettu kalanraadon näköisiä esineitä, jotka maksavat kymmeniä tuhansia euroja.
Mieti, sellainen 40-metrinen patsas, jonka pää pyörii ja jossa toimii ravintola.
Niin, mitä sitten? Tarkemmin ajatellen tämän parempaa patsasta saa hakemalla hakea, jos sen tarkoituksena on kuvata Speden lisäksi hänen asemaansa suomalaisessa kulttuurihistoriassa. Ehdotan Torrille, että voisin ottaa patsaan mukaan, kun se ei kelpaa muille. Kielteinen vastaus tulee välittömästi. Torri siteeraa veljeään.
- Kaikista tärkeintä on julkisuus ja huomio. Mahdollisimman monen pitäisi nähdä tämä. En voisi olla varma, että tämä toteutuisi sinun pihallasi.
Tyydyn vastaukseen. Ennen kuin jätämme patsaan valvomaan toimiston aulaa, kysyn vielä, millaisen muistomerkin Spede itse olisi halunnut.
- Vesitornin korkuisen virityksen. Mieti, sellainen 40-metrinen patsas, jonka pää pyörii ja jossa toimii ravintola. Kyllä olisi Pertti tykännyt! Hän tykkäsi kaikesta, minkä ei sanottu olevan mahdollista.
