Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Oman elämänsä inkkarit

Miten ponnistaa sekavasta lapsuudesta kohti uutta alkua? yle tv1
Kansanedustaja Tiina Elovaara (vas.), toimittaja Anne Flinkkilä, toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka ja yrittäjä Noora Sallinen keskustelevat lasten sekä nuorten kasvamisesta. Miten ponnistaa sekavasta lapsuudesta kohti uutta alkua? yle tv1 yle tv1

TV1 keskiviikkona 16.3.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 19.3. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Miten ponnistaa sekavista lapsuusoloista kohti omaa unelmaa?

Inhimillisessä tekijässä Anne Flinkkilän vieraina ovat kansanedustaja Tiina Elovaara, yrittäjä Noora Sallinen ja toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Kolmikko ei tarjoile sankaritarinoita, vaan viisasta ja itse koettua puhetta siitä, millaisista aineksista lapsen ja nuoren tie rakentuu, ja millaiset säröt itsessään sekä muissa pitää hyväksyä.

Kun äiti kuoli, loppui lapsuus

Tiina Elovaaran unelma toteutui vuosi sitten, kun hänet valittiin kansanedustajaksi.

Vaalihumun keskellä tuli kuitenkin outo olo, turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteet iskivät kovaa. Tiina sanoo, että monen voi olla vaikea ymmärtää, että hieno ja myönteinen asia voi nostaa vanhat traumat pintaan, mutta niin vain kävi.

Tiinan lapsuus loppui 9-vuotiana, kun perheen äiti menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen Äidin kuolemasta ei paljoa puhuttu ja isä purki surunsa rajuun juomiseen. Alkoholi oli ollut kuvioissa jo aiemmin, mutta Tiina sanoo äitinsä olleen se turva ja perhettä koossa pitävä voima.

Äidin kuoleman jälkeen Tiinan elämästä tuli epävarmaa, ei tiennyt millainen tilanne kotona on ja reppu oli pakattuna koko ajan, jos lähtö tulee.

Aina on uusi alku

Olavi Sydänmaanlakka tunnetaan Aseman Lapsista, Helsinki Missiosta ja nyt hän toimii Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajana.

Mikä on tehnyt Olavista katu-uskottavan elämän kolhimien ihmisten keskuudessa?

Hän sanoo, että törmää aika usein jonkinlaiseen sisäiseen yhteyteen toisen ihmisen kanssa ja tunnistaa myös samat yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet, joihin Tiina viittaa.

Olavi uskoo vankasti uusiin alkuihin, sillä niitä on saanut työssä todistaa usein.

”Yksi tärkeimpiä asioita on se, että olisi joku toinen ihminen, joka näyttää suuntaa. Elämää ei ole olemassa ilman toista ihmistä.”

Tiina sanoo, että isosisko oli hänelle tällainen ihminen. Sisko oli äidin kuoleman aikaan jo muuttanut omilleen, mutta hän tuki Tiinaa, vei urheiluharjoituksiin, oli ainoa ihminen, joka ei koskaan hylännyt.

Omista pidetään huolta

Noora Sallinen oli 23-vuotias, kun teki ison ratkaisun, ja ryhtyi pienten velipuoltensa sijaisäidiksi. Noora oli itsekin jo silloin äiti, mutta otti rohkeasti vastuuta, kun poikien perhetilanne oli sellainen, että huostaanotto ja toisistaan erottaminen uhkasi.

Taustalla oli väkivaltaa ja huumeita, ja poikien äiti oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Isän ja sosiaalitoimen luvalla Noora sai ensin puolen vuoden koeajan poikien kanssa.

Nooran omakaan lapsuus ei ollut kuvakirjasta, väkivalta ja huumeet olivat jo silloinkin aikuisten elämässä mukana ja Noora eli ensimmäisen vuotensa lastenkodissa.

Silti hän sanoo, että kummallista kyllä koki olonsa turvalliseksi, aina oli ympärillä joku aikuinen, joka piti huolta. Oli sukulaisia, tuttavia ja siksi Noora sanookin, että velipuolten sijaisäidiksi ryhtyminen oli samaa asiaa: omista pidetään huolta.

Viemärissä osa yhteisöä

Tiinan ja Nooran kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta ovat erilaisia ja Olavi sanookin, että usein kokee myös auttajana hämmentäviä tilanteita.

Esimerkiksi päihdeperheen kaaos voi olla lapselle se turvallinen olotila ja sitten huostaanoton kautta säntilliseen maailmaan siirtyminen voi tuoda juuri niitä outoja ulkopuolisuuden tunteita.

Olavi sanoo, että hänelle oli käänteentekevä kokemus kun kohtasi pietarilaisia katulapsia. Viemäreissä asuvat lapset pääsivät lämpimään turvakotiin, mutta karkasivat sieltä silti takaisin viemäreihin. Miksi?

Olavi arvelee, että vertaisuus ja hyväksytyksi tuleminen oli se olennainen asia. Viemärissä lapsi oli osa yhteisöä, arvostettu omana itsenään. Se on Olavin mielestä myös auttamistyön ydin: hyväksytään ihminen ensin sellaisena kuin hän on, ei sellaisena, jota pitäisi heti epätoivoisesti muuttaa paremmaksi.

Voimaa ja heikkoutta

Tiina sekä Noora ovat saaneet paljon apua ja tukea sosiaalitoimesta ja nuorisoneuvolasta – ylipäätään yhteiskunnalta. Varmasti yhtä olennaista on se, että molemmat ovat tekijöitä, jotka tarttuvat toimeen ja pyrkivät eteenpäin.

Tiina sanookin, että eräänlainen epäoikeudenmukaisuuden kokemus on ollut hänelle myös voima ponnistaa eteenpäin. Hän sanoo olevansa hyvin herkkä ja on halunnut yrittää valjastaa oma herkkyytensä vahvuudeksi.

Silti hän varoittaa yleistämästä, sillä on myös niitä ihmisiä jotka musertuvat surun ja tuskan alla.

Noora sanoo, että varsinkin yhteiselon alkuvaiheessa pojat koettelivat rajoja. Hylkäämisen pelko oli kova ja Noora sanoi tajunneensa, että nimenomaan tästä oli kysymys. Perheessä on kuitenkin aina uskottu puhumisen voimaan ja Noora sanoo, että kotiarestin sijasta hän käyttää termiä luksusaika kotona, jolloin puhutaan ja tehdään kotiasioita yhdessä.

Milloin omat siivet kantavat?

Mikä on sitten se hetki, kun omat siivet alkavat kantaa?

Olavi sanoo, että hän on saanut olla todistamassa näitä hetkiä usein. Hän sanoo huolenpidosta että

”Me puhumme rakkaudesta ja huolenpidosta, mutta yhtä usein olisi tärkeätä näyttää se rakkauden teoissa, arjen pienissä asioissa.”

Yhtä lailla irtipäästäminen on rakkautta. Noora sanoo, että vaikka tiesi, että nuorten aikuisten siivet kantavat, silti tyhjä koti oli kova paikka. Mitä olen nyt kun en enää olekaan kokopäiväinen äiti?

Tiina sanoo, että muutokset tosiaankin tuovat tunteet pintaan, parisuhteen päättyminen muutamia vuosia sitten oli ison kriisin paikka, ja siskon kanssa käydään läpi juuri toisistaan irtautumisen prosessia.

Sovinto menneen kanssa

Voiko uusi alku tulla ilman jonkinlaista sovintoa menneen kanssa? Olavi sanoo, että anteeksiantamista ei voi vaatia, usein on tapahtunut niin pahoja asioita.

Hän puhuu mieluummin itsensä armahtamisesta, muistoja ei voi muuttaa, mutta itselleen voi olla armollinen.

Noora on lähtenyt lastensuojelutyöhön mukaan ja sanoo, että välillä tulee vastaan lapsia, joiden kohtaloiden kautta itkee myös itseään, pikku-Nooraa.

Tiina haluaa vielä muistuttaa, että helposti lapsi tai nuori, joka on ollut viranomaistoimenpiteiden kohteena lakkaa itse arvostamasta itseään. Siksi hän haluaa kertoa omaa tarinansa. Viesti on se, että teistä voi tulla ihan mitä vaan, vaikka kansanedustajia.

Kommentit
  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.