Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Oman elämänsä inkkarit

Miten ponnistaa sekavasta lapsuudesta kohti uutta alkua? yle tv1
Kansanedustaja Tiina Elovaara (vas.), toimittaja Anne Flinkkilä, toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka ja yrittäjä Noora Sallinen keskustelevat lasten sekä nuorten kasvamisesta. Miten ponnistaa sekavasta lapsuudesta kohti uutta alkua? yle tv1 yle tv1

TV1 keskiviikkona 16.3.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 19.3. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Miten ponnistaa sekavista lapsuusoloista kohti omaa unelmaa?

Inhimillisessä tekijässä Anne Flinkkilän vieraina ovat kansanedustaja Tiina Elovaara, yrittäjä Noora Sallinen ja toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Kolmikko ei tarjoile sankaritarinoita, vaan viisasta ja itse koettua puhetta siitä, millaisista aineksista lapsen ja nuoren tie rakentuu, ja millaiset säröt itsessään sekä muissa pitää hyväksyä.

Kun äiti kuoli, loppui lapsuus

Tiina Elovaaran unelma toteutui vuosi sitten, kun hänet valittiin kansanedustajaksi.

Vaalihumun keskellä tuli kuitenkin outo olo, turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteet iskivät kovaa. Tiina sanoo, että monen voi olla vaikea ymmärtää, että hieno ja myönteinen asia voi nostaa vanhat traumat pintaan, mutta niin vain kävi.

Tiinan lapsuus loppui 9-vuotiana, kun perheen äiti menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen Äidin kuolemasta ei paljoa puhuttu ja isä purki surunsa rajuun juomiseen. Alkoholi oli ollut kuvioissa jo aiemmin, mutta Tiina sanoo äitinsä olleen se turva ja perhettä koossa pitävä voima.

Äidin kuoleman jälkeen Tiinan elämästä tuli epävarmaa, ei tiennyt millainen tilanne kotona on ja reppu oli pakattuna koko ajan, jos lähtö tulee.

Aina on uusi alku

Olavi Sydänmaanlakka tunnetaan Aseman Lapsista, Helsinki Missiosta ja nyt hän toimii Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajana.

Mikä on tehnyt Olavista katu-uskottavan elämän kolhimien ihmisten keskuudessa?

Hän sanoo, että törmää aika usein jonkinlaiseen sisäiseen yhteyteen toisen ihmisen kanssa ja tunnistaa myös samat yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet, joihin Tiina viittaa.

Olavi uskoo vankasti uusiin alkuihin, sillä niitä on saanut työssä todistaa usein.

”Yksi tärkeimpiä asioita on se, että olisi joku toinen ihminen, joka näyttää suuntaa. Elämää ei ole olemassa ilman toista ihmistä.”

Tiina sanoo, että isosisko oli hänelle tällainen ihminen. Sisko oli äidin kuoleman aikaan jo muuttanut omilleen, mutta hän tuki Tiinaa, vei urheiluharjoituksiin, oli ainoa ihminen, joka ei koskaan hylännyt.

Omista pidetään huolta

Noora Sallinen oli 23-vuotias, kun teki ison ratkaisun, ja ryhtyi pienten velipuoltensa sijaisäidiksi. Noora oli itsekin jo silloin äiti, mutta otti rohkeasti vastuuta, kun poikien perhetilanne oli sellainen, että huostaanotto ja toisistaan erottaminen uhkasi.

Taustalla oli väkivaltaa ja huumeita, ja poikien äiti oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Isän ja sosiaalitoimen luvalla Noora sai ensin puolen vuoden koeajan poikien kanssa.

Nooran omakaan lapsuus ei ollut kuvakirjasta, väkivalta ja huumeet olivat jo silloinkin aikuisten elämässä mukana ja Noora eli ensimmäisen vuotensa lastenkodissa.

Silti hän sanoo, että kummallista kyllä koki olonsa turvalliseksi, aina oli ympärillä joku aikuinen, joka piti huolta. Oli sukulaisia, tuttavia ja siksi Noora sanookin, että velipuolten sijaisäidiksi ryhtyminen oli samaa asiaa: omista pidetään huolta.

Viemärissä osa yhteisöä

Tiinan ja Nooran kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta ovat erilaisia ja Olavi sanookin, että usein kokee myös auttajana hämmentäviä tilanteita.

Esimerkiksi päihdeperheen kaaos voi olla lapselle se turvallinen olotila ja sitten huostaanoton kautta säntilliseen maailmaan siirtyminen voi tuoda juuri niitä outoja ulkopuolisuuden tunteita.

Olavi sanoo, että hänelle oli käänteentekevä kokemus kun kohtasi pietarilaisia katulapsia. Viemäreissä asuvat lapset pääsivät lämpimään turvakotiin, mutta karkasivat sieltä silti takaisin viemäreihin. Miksi?

Olavi arvelee, että vertaisuus ja hyväksytyksi tuleminen oli se olennainen asia. Viemärissä lapsi oli osa yhteisöä, arvostettu omana itsenään. Se on Olavin mielestä myös auttamistyön ydin: hyväksytään ihminen ensin sellaisena kuin hän on, ei sellaisena, jota pitäisi heti epätoivoisesti muuttaa paremmaksi.

Voimaa ja heikkoutta

Tiina sekä Noora ovat saaneet paljon apua ja tukea sosiaalitoimesta ja nuorisoneuvolasta – ylipäätään yhteiskunnalta. Varmasti yhtä olennaista on se, että molemmat ovat tekijöitä, jotka tarttuvat toimeen ja pyrkivät eteenpäin.

Tiina sanookin, että eräänlainen epäoikeudenmukaisuuden kokemus on ollut hänelle myös voima ponnistaa eteenpäin. Hän sanoo olevansa hyvin herkkä ja on halunnut yrittää valjastaa oma herkkyytensä vahvuudeksi.

Silti hän varoittaa yleistämästä, sillä on myös niitä ihmisiä jotka musertuvat surun ja tuskan alla.

Noora sanoo, että varsinkin yhteiselon alkuvaiheessa pojat koettelivat rajoja. Hylkäämisen pelko oli kova ja Noora sanoi tajunneensa, että nimenomaan tästä oli kysymys. Perheessä on kuitenkin aina uskottu puhumisen voimaan ja Noora sanoo, että kotiarestin sijasta hän käyttää termiä luksusaika kotona, jolloin puhutaan ja tehdään kotiasioita yhdessä.

Milloin omat siivet kantavat?

Mikä on sitten se hetki, kun omat siivet alkavat kantaa?

Olavi sanoo, että hän on saanut olla todistamassa näitä hetkiä usein. Hän sanoo huolenpidosta että

”Me puhumme rakkaudesta ja huolenpidosta, mutta yhtä usein olisi tärkeätä näyttää se rakkauden teoissa, arjen pienissä asioissa.”

Yhtä lailla irtipäästäminen on rakkautta. Noora sanoo, että vaikka tiesi, että nuorten aikuisten siivet kantavat, silti tyhjä koti oli kova paikka. Mitä olen nyt kun en enää olekaan kokopäiväinen äiti?

Tiina sanoo, että muutokset tosiaankin tuovat tunteet pintaan, parisuhteen päättyminen muutamia vuosia sitten oli ison kriisin paikka, ja siskon kanssa käydään läpi juuri toisistaan irtautumisen prosessia.

Sovinto menneen kanssa

Voiko uusi alku tulla ilman jonkinlaista sovintoa menneen kanssa? Olavi sanoo, että anteeksiantamista ei voi vaatia, usein on tapahtunut niin pahoja asioita.

Hän puhuu mieluummin itsensä armahtamisesta, muistoja ei voi muuttaa, mutta itselleen voi olla armollinen.

Noora on lähtenyt lastensuojelutyöhön mukaan ja sanoo, että välillä tulee vastaan lapsia, joiden kohtaloiden kautta itkee myös itseään, pikku-Nooraa.

Tiina haluaa vielä muistuttaa, että helposti lapsi tai nuori, joka on ollut viranomaistoimenpiteiden kohteena lakkaa itse arvostamasta itseään. Siksi hän haluaa kertoa omaa tarinansa. Viesti on se, että teistä voi tulla ihan mitä vaan, vaikka kansanedustajia.

Kommentit
  • Näyttelijä Taisto Reimaluoto: "Toisten eteen tehty työ kantaa."

    Elämässä runot lääkitsevät ja yhteispeli kannattelee.

    Taisto Reimaluoto on näyttelijänä tulisieluinen oman tien kulkija ja vahva runojen tulkitsija. Useissa elokuvissa, televisiosarjoissa sekä teatteriproduktioissa näytellyt taiteilija kokee että toisten eteen tehdyn työ kannattaa aina. Kajaanin runoviikon esiintyjänä ja johtajana vuodet 2011-2018 toimineelle Reimaluodolle yhteispeli on kaikessa kaiken avain.

  • Keskustele radiolupien jakamisesta!

    Kaupallisen radion lupien jakaminen

    Vuodenvaihteessa alkaa kaupallisessa radiotoiminnassa uusi vaihe, kun kymmenen vuoden radioluvat astuvat voimaan. Suomessa luvat on jaettu ns. kauneuskilpailussa, mutta olisiko huutokauppa parempi vaihto? Asiaa ovat selvittäneet Mika Mäkilä ja Janne Holopainen. Kuulemme myös Radiomedian toimitusjohtajan Stefan Möllerin kommentit asiaan.

  • Keskustele valehtelemisesta

    Miksi valehtelemme?

    Mikä saa meidät toimimaan vastoin moraaliamme ja turvautumaan joskus valehtelemiseen? Millaisissa tilanteissa toisen valehtelu saattaa saada hyväksyntämme? Entä onko sanonta "rehellisyys maan perii" totta?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Näyttelijä Taisto Reimaluoto: "Toisten eteen tehty työ kantaa."

    Elämässä runot lääkitsevät ja yhteispeli kannattelee.

    Taisto Reimaluoto on näyttelijänä tulisieluinen oman tien kulkija ja vahva runojen tulkitsija. Useissa elokuvissa, televisiosarjoissa sekä teatteriproduktioissa näytellyt taiteilija kokee että toisten eteen tehdyn työ kannattaa aina. Kajaanin runoviikon esiintyjänä ja johtajana vuodet 2011-2018 toimineelle Reimaluodolle yhteispeli on kaikessa kaiken avain.

  • Keskustele radiolupien jakamisesta!

    Kaupallisen radion lupien jakaminen

    Vuodenvaihteessa alkaa kaupallisessa radiotoiminnassa uusi vaihe, kun kymmenen vuoden radioluvat astuvat voimaan. Suomessa luvat on jaettu ns. kauneuskilpailussa, mutta olisiko huutokauppa parempi vaihto? Asiaa ovat selvittäneet Mika Mäkilä ja Janne Holopainen. Kuulemme myös Radiomedian toimitusjohtajan Stefan Möllerin kommentit asiaan.

  • Keskustele valehtelemisesta

    Miksi valehtelemme?

    Mikä saa meidät toimimaan vastoin moraaliamme ja turvautumaan joskus valehtelemiseen? Millaisissa tilanteissa toisen valehtelu saattaa saada hyväksyntämme? Entä onko sanonta "rehellisyys maan perii" totta?

  • Keskustele huipputuloisista!

    Se suurituloisin promille

    Millaista on kaikkein suurituloisten elämä Suomessa? Eniten tienaavan promillen sisällä erottuu kolme joukkoa: perijät, ammattijohtajat ja yrittäjät. Millaista heidän elämänsä on ja mitä he ajattelevat suomalaisesta yhteiskunnasta? Kunniansa saavat kuulla niin poliitikot, media kuin koko hyvinvointivaltiokin.

  • Keskustele metsäpolitiikasta

    Mihin suuntaan metsiemme hoitoa pitäisi viedä?

    Miten Suomen metsiä pitäisi sekä hyödyntää taloudellisesti että pitää huolta hiilinieluista ja luonnon monimuotoisuudesta? Miten siis sekä säästää että syödä kakku?

  • Keskustele huvipuistoista!

    Huvittavaa bisnestä

    Mistä huvipuistojen tuotto syntyy, ja miten investoida niin, että yleisö tulee aina uudelleen ja uudelleen? Kun vielä on kesää jäljellä huvipuistotaloudesta kertovat Lasten päivän säätiön ja Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin ja Särkänniemen kehitysjohtaja Ville Aarresuo. Puhelimen päähän saamme Sariolan kiertävän tivolin toimitusjohtajan Ville Sariolan.

  • Kai Ekholm: Kirjasto on lupaus sivistyksestä, yhteisyydestä, ja jatkuvuudesta

    Kansalliskirjasto inspiroi edelleen Kai Ekholmia

    Kirjojen lukemisen lähettilääksi intoutunut tutkija ja tietokirjailija Kai Ekholm tietää mistä puhuu. Lähes neljäkymmentä vuotta kirjastomaailmassa työskennellyt, Kansalliskirjaston ylihoitajan virasta eläköitynyt Kai Ekholm puhuu lämmöllä kirjojen lukemisen merkityksestä ja kirjastojen tärkeydestä. Tampereen yliopistossa lehtorina sekä Vaasan yliopistossa professorina toiminut Ekholm keskittyy nyt eläköidytään organisoimaan omaa laajaa kirja- ja levykokoelmaansa. Useita tietokirjoja, ja dekkareita kirjoittaneena hän unelmoi myös kirjoittavansa enemmän tulevaisuudessa.

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.