Olli Kangassalo
Yle
Taiteilija ja taiteen tallentaja Erkki Pirtola kuoli yllättäen tammikuussa 2016. Pirtola tallensi videoille 30 vuotta monen sortin taidehappeningejä ja ajankuvaa. Kokoelmassa on ainutlaatuinen otos suomalaista taide-elämää kolmen vuosikymmenen ajalta, performanssitaiteen läpimurto sekä itseoppineiden taiteilijoiden ITE-taidetta. Mitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle kokoelmalle tapahtuu nyt?
Mikä tekee Erkki Pirtolan videokokoelmasta ainutlaatuisen?
-Jos joku haluaa tutkia Suomen taide-elämää 80-luvulta tähän päivään, niin varsinkin vaihtoehtotapahtumien osalta sitä materiaalia ei paljon muualta löydy. Taidemaailmassa tapahtui noina vuosikymmeninä tosi isoja asioita. Akateeminen modernistinen taidekäsitys murtui ja syntyi kaikenlaista vaihtoehtotoimintaa. Performanssi tuli suomalaiseen taiteeseen, määrittelee Pirtolan työtoveri Veli Granö.
Kansallisgallerian amanuenssi Maritta Mellais pitää arvokkaana sitä, että Pirtola tallensi kulttuurista sitä, mitä muut eivät tajunneet tallentaa. Veli Granö pitää Pirtolan tallennusten ansiona myös laajuutta ja syvällisyyttä.
-Tehtiinhän noista taide-ilmiöistä lyhyitä inserttejä tv:hen, mutta Pirtola tallensi kokonaisuuksia ja eli tapahtumien mukana, toteaa Granö.
Ja tietenkin kokoelmassa on mukana myös Pirtolan toinen suuri innostus ITE-taiteen taltiointi.
-ITE-taide on tuhoutumassa tai hävitetty ja tekijät kuolleita tai ikäihmisiä. Yksittäisiä teoksia on pelastettu, mutta osat eivät sinällään ole arvokkaita ja merkityksellisiä, vaan ite-taide on luonteeltaan enemmänkin kokonaisuus, Pirtola tallensi kokonaisuuden: fantasiapuutarhat, teoskokoelman, tekijän persoonan ja puheet. Nämä ovat tallella vain Pirtolan videoilla, määrittelee Veli Granö.
Kokoelmaan pinnallisesti sohaisseena tiedän myös, että Pirtola leikkasi matskuista myös kokeellista elokuvaa, joista en osaa sanoa, ovatko ne valmiita teoksia vai torsoja. Tämäkin jännittävä puoli saattaa vielä ponnahtaa esiin tulevaisuudessa.
Tv:n tekijänä näen, että materiaaleissa olisi aineksia moneen kulttuuridokumenttiin.
Entä kokoelman pelastaminen?
Erkin poika Pilvari Pirtola on jo ollut yhteydessä Kansallisgalleriaan kokoelman luovuttamisen osalta. Erkki Pirtolan hautajaiset saatiin järjestettyä ja nyt perikunta on tarjoamassa kokoelmaa Kansallisgallerialle.
Vuonna 2005 Erkki Pirtola ehti aloittaa kokoelmien luovutuksen Kansallisgallerialle. Ensimmäisenä säilöttiin 30 kasetillista kokoelmien vanhinta kerrostumaa, VHS-taltiointeja 80-luvulta. Näissä on mukana muun muassa nyt jo kuuluisa Kalervo Palsan Kittilän Getsemane-työhuoneen maalausten esiin nostaminen Palsan kuoleman jälkeen vuonna 1987. Se oli Pirtolan ensimmäinen videokuvaus.
-Hän itse päätti mitkä olivat hänen mielestään tärkeimpiä. Nauhoja oli paljon. Ne siirrettiin Kiasman edittihuoneessa pitkäaikaisnauhoille eli arkistoitiin ja Erkin avustuksella luetteloitiin. Siinä saatiin tehtyä tämä meidän kannaltamme ensiarvoisen tärkeä työ tehtyä eli tieto talteen. Lisäksi Erkki valitsi muutaman otoksen, joihin hän äänitti kommenttiraidan. Ne kommentit olivat varsin valloittavia, kertoo Maritta Mellais.
Pirtolan ensimmäisessä VHS-satsissa oli mukana paljon 80-luvun performanssia. Nämä 30 nauhaa ovat nyt tutkijakäytössä Kansallisgalleriassa.
Ongelmaksi voisi kutsua sitä, että noin 2000 nauhan kokoelma on täysin kaaoksessa Pirtolan asunnon laatikoissa ja muovipusseissa. Kokoelmassa ei ole edes kronologista järjestystä. Kasettien kansissakin lukee vain viitteellisiä kommentteja, kuten ”Imppu” (viittaa ITE-taiteilija Ilmari Salmiseen) tai ”Felix” (performanssi/elämäntapataiteilija Felix Schröder).
-Iso homma tulee olemaan. Ei varmasti ilman hyvää projektisuunnitelmaa tästä selvitä. Totta kai aineiston voi ottaa vastaan muovipusseissa ja pistää kellariin, mutta se ei tietenkään ole oikea arkistokäytäntö. Ehkä mukaan tunnistamistyöhön saadaan aikalaistahot, jotka ovat olleet mukana näissä Pirtolan tallentamissa tilanteissa, pohtii Mellais.
Mellais vertaa Pirtolan kokoelman vastaanottamista ja järjestelyä museokuntoon futuristi Erkki Kurenniemen arkiston käsittelyyn.
-Kurenniemikään ei ollut enää materiaalia luovutettaessa siinä kunnossa, että olisi voinut auttaa kokoelman järjestelyssä. Mutta Kurenniemellä av-materiaalin osuus ei ole läheskään näin suuri kuin Pirtolalla.
Pirtolan työtoveri ja ITE-taideasiantuntija Veli Granö miettii, pitäisikö järjestää vanhojen partojen kokoontuminen, jossa nauhoja käytäisiin läpi.
-Puhuimme usein kokoelman järjestämisen tärkeydestä. Erkki oli hirveen tuskissaan siitä, miten epäjärjestelmällinen hän on. Kenenkään muun on vaikea sitä purkutyötä tehdä, koska harva tuntee taltiointien paikkoja, tapahtumia ja joskus henkilöitäkään, toteaa Granö.
Kysyin myös KAVIsta eli audiovisuaalisesta arkistosta heidän kiinnostustaan Pirtolan videokokoelmaan. Pirtolahan on selkeästi myös Kavin tontilla, koska hän teki anarkistisia taideraporttejaan Helsingin paikalliselle tv-kanavalle ATV:lle 2000-luvun vaihteessa. Mutta suurelta osin Pirtolan kokoelma on myös KAVIn varsinaisen tehtäväalueen ulkopuolella.
-Jos Kansallisgalleria ei olisi kiinnostunut, kyllä me ne tänne pelastetaan mieluummin kuin jätettäisiin oman onnensa nojaan. Tosin 2000 nauhaa on sellainen määrä, että melkein tässä jo pyörryttää se työmäärä. Oma haasteensa olisi se, että meillä on aika vähän tätä ite-taidetuntemusta, miettii arkistonhoitaja Mari Kiiski.
Jos Pirtolan materiaalit päätyvät Kansallisgalleriaan, siitä tulee ilmeisesti instituution suurin yksittäinen luokitteluhanke. Luovuttaminen on vasta aietasolla, ja Kansallisgallerian johtokunnan pitää hyväksyä hankkeen vaativa työmäärä ja budjetti.
Katso dokumentti tästä:
Pirtolan kuvaama Pekka Kainulaisen performanssi (1999):
