Alkuraskauden aikana lempiruoka tai mielituoksu voi muuttua odottavalle äidille suurimmaksi yökötyksen aiheeksi. Joillekin oksennusämpäristä tulee paras ystävä koko raskauden ajaksi. Vaikea raskauspahoinvointi, hyperemeesi, vie usein sairaalahoitoon.
Turkulaisen Saara Nevalan molempien poikien, kuusivuotiaan Otson ja kolmevuotiaan Miskan odotusaika oli vaikea. Kaikki etoi ja pelkkä oleminenkin oksetti.
– Molemmista voin tosi pahoin ja pitkään. Ei puhettakaan, että olisin voinut ajatella muuta elämää. Yksin en olisi pärjännyt mitenkään. Oli hetkiä, etten päässyt sängystä. Lasten isä minua vipusi ylös ja auttoi ihan kaikessa, Saara toteaa.
Poikien isä Jani Nevala muistelee, että pesi pahimpina aikoina Saaran hiuksetkin.
– Vahvimmat muistikuvani liittyvät epätietoisuuteen. Yhtäkkiä raskaana oleva vaimo onkin sairaalassa.
Aloin oksentaa kymmeniä kertoja päivässä. Kaikki ällötti, kaikki oksetti.
Myös Mira Šuštarin odottaessa Helga-vauvaa pahoinvointi alkoi jo raskausviikolla kuusi ja paheni nopeasti.
– Aloin oksentaa kymmeniä kertoja päivässä. Kaikki ällötti, kaikki oksetti. Erityisesti hajut koin voimakkaasti, jääkaappia en pystynyt avaamaan, se oli ihan kammotus, Miraa puistattaa.
Edelleenkään ei tiedetä tarkalleen, mistä raskauspahoinvointi pohjimmiltaan johtuu. Jotain kuitenkin tiedetään. Jos on taipuvainen matkapahoinvointiin tai kärsii migreenistä, johon liittyy oksentamista, on pahoinvointi raskaudenkin aikana todennäköisempää. Myös tyttövauvaa odottaessa pahoinvointi on hieman yleisempää kuin poikasikiön kohdalla.
Huonon olon taustalla vaikuttavat epäilemättä myös hormonit. Lievä pahoinvointi on ensimmäisiä merkkejä raskaudesta ja kertoo siitä, että istukka tuottaa raskautta ylläpitäviä hormoneja.
Raskausaikahan on hormonien kannalta ihan erilaista kuin mikään, mitä siihen asti on elämässä ollut.
– Raskausaikahan on hormonien kannalta ihan erilaista kuin mikään, mitä siihen asti on elämässä ollut. Istukka alkaa erittää raskaushormonia eli HCG:tä, koriongonadotropiinia. Kaksosia odottaessa on enemmän istukkahormonia veressä ja on huomattu, että silloin on pahoinvointikin jonkin verran todennäköisempää, selvittää bioanalyytikko Miina Nurmi Turun yliopistosta.
Oman odotuksen aikainen jatkuva kuvotus sai Miina Nurmen kiinnostumaan syvemmin aiheesta. Nyt hän tekee väitöskirjatutkimusta raskauspahoinvoinnista synnytys- ja naistentautiopin oppiaineessa Turun yliopistossa.
Ainutlaatuisen laajan Lopu jo! -tutkimuksen tulosten avulla selvitetään muun muassa raskauspahoinvoinnin yleisyyttä ja kehitetään keinoja auttaa siitä kärsiviä.
Kun Miran olo heikkeni ja paino alkoi hurjasti laskea, soitti hän päivystykseen ja pyysi suonensisäistä nesteytystä.
– Sieltä oli vastaus, että he eivät nesteytä terveitä ihmisiä. Pari viikkoa jaksoin vielä olla kotona, kunnes onneksi neuvolan kautta sain lähetteen äitiyspoliklinikalle ja sieltä osastolle nesteytykseen. Siinä vaiheessa olin jo ihan kuivunut, muistelee Mira.
Mira ehti menettää kehonpainostaan ajan mittaan jopa kymmenen prosenttia.
Odottaja on saanut voida huonosti jo hyvän aikaa ennen kuin täyttyvät sairaalahoidon kriteerit, joita ovat muun muassa viiden prosentin painonlasku ja virtsassa näkyvät ketoaineet. Miina Nurmen mielestä hoitoon pääsyä ei pitäisi joutua odottamaan siihen asti, että aineenvaihdunta on jo mennyt sekaisin ja että odottaja on kuin kuiva rusina.
– Jos näkee, että oksentamisen jatkuessa muutaman päivän odottajalla on ketoaineet koholla ja paino laskenut, mitä jos ei odottaisikaan siihen asti vaan antaisi nesteitä jo ennen kuin tilanne pääsee niin pahaksi, Nurmi vetoaa.
Mira ei olisi halunnut pois sairaalasta, sillä nesteytys toi hyvän olon. Sairaalassa hän sai kokeiltavakseen myös pahoinvointilääkkeitä. Ne auttoivatkin, lääkkeiden turvin hän pärjäsi kotona ja pystyi jopa käymään töissä.
On aina lääkärin ja odottajan yhteinen päätös, jos lääkkeitä päätetään käyttää.
Raskauspahoinvoinnin lääkitykseen liittyy yhä epäluuloisuutta, onhan muistissa muutama vuosikymmen sitten rauhoittavasta talidomidi-lääkkeestä aiheutunut kaamea katastrofi. Vielä 1960-luvulla määrättiin myös odottajille raskauspahoinvointiin tätä tehokasta lääkettä. Seurauksena sikiöiden vakavat raajojen synnynnäiset epämuodostumat lisääntyivät huomattavasti.
Talidomikatastrofi muutti maailmaa. Nykyään raskauden aikana käytetään lääkkeitä ylipäätään hyvin vähän. Lääkkeet tutkitaan todella tarkkaan ennen kuin niitä määrätään raskaana oleville.
Miina Nurmi korostaa, että nykyiset lääkkeet, joita sairaalassa annetaan raskauspahoinvointiin, ovat tutkittuja ja turvallisia.
– On aina lääkärin ja odottajan yhteinen päätös, jos lääkkeitä päätetään käyttää. Tietysti odottajalla on oikeus kieltäytyä kaikesta lääkehoidosta. Mutta onneksi ei tarvitse pelätä sellaista katastrofia enää ikinä kuin mitä oli muutama kymmenen vuotta sitten.
Vauvaa odottaessaan Miina Nurmea ärsytti suomenkielisen tutkimustiedon löytämisen vaikeus. Hän perusti Lopu jo! -sivuston, jonne edelleen kokoaa tutkimustietoa raskauspahoinvoinnista helposti kaikkien saataville. Sivuilta löytyy myös vinkkejä pahan olon selättämiseen.
Jääkaappiin tai pakastimeen voi laittaa hedelmiä, kuten viinirypäleitä, ja imeskellä sellaisenaan.
– Yksi todella tärkeä, siis aivan hirvittävän tärkeä asia on, että saa riittävästi nestettä. Jos tulee nestehukkaa - oksentamisesta sitä tulee hirveän helposti - pahentaa se oloa tosi paljon. Jos ei kerta kaikkiaan pysty juomaan, mehujääpalojen imeskely pitkin päivää voi auttaa, neuvoo Nurmi.
– Lämpimien ruokien sijaan kannattaa syödä todella kylmiä ruokia. Jääkaappiin tai pakastimeen voi laittaa hedelmiä, kuten viinirypäleitä, ja imeskellä sellaisenaan. Jos juomien tuoksu nenän alla ällöttää, kannattaa mitä tahansa koittaa juoda pitkällä pillillä, hän jatkaa.
Yksi tutkimuksissa löydetty yhteys pahoinvointiin oli proteiinin ja vatsan peristaltiikan eli ruokaa suusta eteenpäin vatsaan ja suolistoon kuljettavan liikkeen välillä. Oksennusrefleksi kääntää peristaltiikan suorastaan vastavirtaan.
– Jos odottaja syö saman verran kaloreita mutta enemmän proteiinipitoisena, auttaa se pitämään yllä normaalia vatsanrytmiä paremmin kuin jos nautitaan sama määrä hiilihydraatti- tai rasvapitoisempaa ruokaa. Kannattaa syödä proteiinia joka aterialla, vaikkapa vain yksi pähkinä, suosittelee Nurmi.
Alkuraskauden rajustakaan pahoinvoinnista ei tiedetä olevan suoranaista haittaa sikiölle. Tosin jos oksentelu jatkuu voimakkaana hyvin pitkään, on pienipainoisuus yleisempää syntyvillä vauvoilla.
Yllättävää, mutta raskauspahoinvoinnilla näyttäisi olevan hieman jopa vauvaa suojaavia vaikutuksia.
– Hyperemeesipotilailla on jonkin verran vähemmän keskenmenoja ja tulevilla vauvoilla on ihan jonkin verran vähemmän synnynnäisiä epämuodostumia. On ajateltu, että kun ei pysty syömään oikein mitään, myös ympäristön myrkkyjä pääsee vähemmän vaikuttamaan vauvaan, Nurmi toteaa.
– Jos hyperemeesistä pitää keksiä jokin hyvä puoli, niin pitkän oksentelun jälkeen itse synnytys ei tuntunut missään, hymähtää Mira Šuštar.
Tästä jää tosi kovat traumat ja jotkut jopa päättävät, etteivät halua enempää lapsia sen takia.
Hän perusti kohtalotovereilleen tukiryhmän Facebookiin.
.
– Tästä jää tosi kovat traumat ja jotkut jopa päättävät, etteivät halua enempää lapsia sen takia. Toivoisin, että tämä otettaisiin enemmän huomioon neuvoloissa ja muualla.
Pahimmillaan Saara Nevalasta tuntui, ettei pahoinvointi lopu koskaan.
– Olin ollut viisi päivää sairaalassa ja halusin kotiutua esikoisen luo. Jouduin kuitenkin seuraavana päivänä menemään takaisin. Takaisin mennessäni kirosin kuin merimies ja huusin: ’Ottakaa se pois!’ - onneksi eivät ottaneet, halaa Saara Miska-poikaa.
Jani-isä haluaa kiittää kätilöä, joka vastasi puhelimeen suuren hädän hetkellä.
– Soitin hänelle ja kauhean huolissani sanoin, että nyt se varmaan kuolee, mikään pysy sisällä. Hän sanoi, että käy ostamassa karkkia, sipsejä ja limskaa, vaimollasi on paha olo ja hän haluaa jotain hyvää. Sehän oli ihan loistava neuvo! Menin ja ostin niin paljon karkkia ja kaikkea, että myyjä kysyi, onko teillä lastenkutsut, nauraa Jani.
Haluatko tietää lisää raskauspahoinvoinnista? Katso Miina Nurmen haastattelu
Katso koko lähetys. Juttu raskauspahoinvoinnista löytyy kohdasta 21:42 - 26:43
Lopu Jo!
Hyperemesis Gravidarum -tukiryhmä facebookissa
Asiantuntija: MIINA NURMI, bioanalyytikko (YAMK), FM, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
Lisää ohjelmasta
