Henrietan blogin toinen osa. Kokemuksia elämästä Australiassa ja avautumisia siitä miten arki kaukana kotoa sujuu. Rannalla olo maistuu.
"Ensimmäinen kosketus elämään, mitä kelasin täällä olevan. Oon Whale Beachilla ja en voi sanoin kuvailla tätä fiilistä. Oon ollu täällä nyt kolme päivää. Ekaa kertaa ehkä alan vasta nyt tajuumaan, että oon täällä.
Samaan aikaan ekaa kertaa aloin ikävöimään miun perhettä ja kavereita. Saavuttiin tänne vähän aikaa sit ja katon parvekkeelta aivan upeeta näköalaa, mutta silti tuntuu pahalta.
Näillä on täällä oma perhe, kaikki ihmiset keitten kans ne normaalistiki haluis jakaa tällaset jutut, mut ei miulla oo. Mietin samaan aikaan vaan, et millasta täällä ois, jos miulla ois oma perhe messissä tai parhaat ystävät.
Näköalaan saattaa vaikuttaa myös se, ettei siellä ollu perus suomalaisia miehiä vitivalkosten kalkkunakroppien kanssa.
Varmaan vaikuttaa kans se, et miun huone on aikamoinen paskakasa. :D En siis vaadi mitään 5 tähden huonetta huonepalvelun kanssa, mut oon ihan varma, et ton miun levitettävän sohvan ja seinän välissä asuu ihan hitosti hämähäkkejä.
Toi ranta on ihan jäätävä! En oo nähny koskaan elämäni aikana mitään noin törkeen kaunista. Näköalaan saattaa vaikuttaa myös se, ettei siellä ollu perus suomalaisia miehiä vitivalkosten kalkkunakroppien kanssa.
En oo eläissäni nähny varmaan näin hyvännäkösiä miehiä, tää on ihan naurettavaa. Katot ihan mihin suuntaan tahansa, paikalliseen pubiin, jossa on vaan juoppoja tai hodarikioskille, niin silti ne elämänsä ryypänneet miehet ja se rasvanen hodarinmyyjä on kuumempia ku miehet ikinä missään Helsingin klubilla.
Ekaa kertaa ku menin tohon rannalle, nii hiki valu toisesta lahkeesta, ku miun aussikaveri oli kertonu miulle, että rannoilla on jättihämiksiä, rapuja, skorpioneja ja torakoita. En nähny mitään muuta ku pieniä bluebottleja, varmaanki pieniä meduusoja suomeks, en oo ihan varma ees, etta mitä ne tarkallee ottaen oli, mut ne kuulemma polttaa.
Siitä tulee superjännää, koska ollaan juteltu SEITSEMÄN vuotta netissä, eikä olla ikinä nähty!!!
Kohta se varovaisuus vaan unohtu ja nautin oikeesti siitä rannasta, niinku siitä pitäis nauttii.
Kävin hakee kahvilasta mansikkapirtelön, menin lapsilta piiloon polttamaan röökii ja soitin miun frendille joka asuu Uudessa-Seelannissa. Ollaan sovittu, et se tulee moikkaa minuu joulukuussa tänne Sydneyyn. Siitä tulee superjännää, koska ollaan juteltu SEITSEMÄN vuotta netissä, eikä olla ikinä nähty!!!
Lähen täältä aikasemmin ens perjantaina. Meen ulos jonkun likan kanssa, kenet tapasin Suomalaiset Sydneyssä –ryhmässä Facebookissa.
JA sit lauantaina nään ekaa kertaa muut au pairit. Apua!!!!!!!!!!!!!!!
Ekana mielessä on vaan, et entä jos ne ihmiset on aivan eri planeetalta kun mie.
