Hyppää pääsisältöön

Isä on nyt naisena iloisempi, sanovat transvanhempi Tiian lapset

Tiia Kovanen
Tiia Kovanen Kuva: YLE / Eve Mantu tiia kovanen,Eve Mantu

Keväällä 2015 poikansa jalkapallojoukkuetta valmentanut Timo Kovanen kirjoitti joukkueen puheenjohtajalle kirjeen: Minusta tulee pian nainen. Haluaisin jatkaa poikien valmentajana, naisenakin. Kirje lähti Timon pyynnöstä myös pelaajien vanhemmille, kevätkokouskutsun liitteenä. Kertomista seurasi keveyden tunne, mutta myös huoli: miten vanhemmat suhtautuvat? Annetaanko minun jatkaa valmentajana?

Tiia Kovanen istuu vastapäätä ja nauraa. Hän nauraa usein ja nauru ulottuu silmiin asti. Kun hänelle mainitsee tästä, hän nauraa vielä enemmän.

Hän kertoo, että nauru kuplii helpotuksen tunteesta ja siitä, ettei hän vielä kaksi vuotta sitten osannut kuvitella, miten nopeasti elämä muuttuu aiempaa vapautuneemmaksi ja todemmaksi. Hänen kolme lastaankin ovat huomanneet, että isä on naisena iloisempi isä. Tosin 13-vuotiaan tyttären mielestä isä myös huutaa nykyisin enemmän, kun jotakin ikävää tapahtuu.

On vasta pari vuotta siitä, kun Tiia - eli Timo Kovanen - astui ensimmäistä kertaa Transtukipisteen ovesta sisään. Kun lääkäri puoli vuotta myöhemmin Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla kuuli Timon tarinan, hän sanoi: Olet tullut oikeaan paikkaan.

Jo varhaisnuoruudessa Timoa kiehtoivat naisten jutut. 13-vuotiaana Timo huokasi silloin tällöin iltarukouksessaan: Voi kun saisin herätä aamulla elämään edes yhden päivän tyttönä. Ajatuksistaan hän vaikeni visusti.

Nuorena aikuisena hän silloin tällöin kokeili hametta, tunnusteli tunteitaan, saattoi ajella sääretkin.

Kun Timo vasta seurusteli tulevan vaimonsa kanssa, hän sai tilaisuuden maistaa kaipaamaansa elämää. Työ vei tyttöystävän puoleksi vuodeksi Pariisiin ja kodista tuli Timon yksityisaluetta, jossa oli turvallista katsoa itseään peilistä, uutena ihmisenä. Timo hankki naisellisia vaatteita. Vihdoinkin oli lupa viettää omassa kodissa iltoja naisena.

Ikkunaverhot tosin oli pidettävä visusti kiinni, kiinnijäämisen pelossa.

Silloin tällöin aamuyöllä kolmen ja neljän välissä talosta hiipi ulos naisenasuinen mies. Timo uskaltautui pimeän turvin kävelylle, ympäri Malmin lentokentän, hirveissä pelkotiloissa.

Aamuyöllä talosta hiipi ulos naisenasuinen mies. Timo uskaltautui pimeän turvin kävelylle.

Tyttöystävän palattua kotimaahan alkoi yhteinen elämä, ja Timo piilotti naiseutensa kaapin perälle.

Vuonna 2001 vimmaisesti urheilleen Timon välilevyongelma paheni ja hän joutui selkäleikkaukseen. Operaatiota seurasi neljän viikon mittainen sairasloma. Kotona notkuessa naisten metkut alkoivat taas houkuttaa ja Timo kysyi tulevalta vaimoltaan: Saanko olla kotona hameessa? Annatko luvan käyttää myös sukkahousuja? Vaimo suostui, vähän pitkin hampain.

Varautunutta hyväksyntää kesti muutaman viikon verran. Sitten vaimo tuumasi, että eiköhän tuo ole jo nähty, ja pyysi Timoa luopumaan naisten vaatteista. Timo suostui, tietysti.

Kesällä vietettiin häitä.

Ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä, vuonna 2002, Timon oli taas pakko kokeilla naisena olemista. Lapsen syntymä oli laukaissut hänessä voimakkaan hoitovietin ja sen mukana tarve elää naisena poltteli jälleen.

Netistä Timo löysi tietoa transvestismista ja oivalsi: Ehkä olen tällainen, transvestiitti. Hän tulosti sivukaupalla aineistoa aiheesta ja näytti ne vaimolleen. Vastaus oli tyrmäävä: En pysty tähän, minua ällöttää. Timo lupasi, ettei puhu asiasta enää koskaan ja että hän luopuu haaveistaan.

Naiseksi pukeutumisen oli loputtava ja haaveen kuoltava. Perheen vuoksi.

Niin kauan kuin vatsassa komeili six pack ja hiukset piti lyhyinä, naiseus pysyi loitolla.

Perheeseen syntyi kaikkiaan kolme lasta, joista Timo-isä iloitsi täydestä sydämestään. Itse hän kuitenkin kärvisteli. Kymmenen pitkää vuotta.

Urheileminen auttoi. Niin kauan kuin vatsassa komeili six pack ja hiukset pysyivät lyhyinä, naiseus pysyi loitolla.

Timo eli äärimiehenä, ei antanut naismaisuudelle yhtään siimaa. Rasvaprosentti pysyi alhaalla juoksemalla. Tiukan paikan tullen kannatti vetää pää siiliksi.

Vielä viisi vuotta sitten Timosta tuntui, että akkapuoli pysyy piilossa. Pystyn pysymään miehenä, kun oikein rypistän. Hän ei nauttinut miehenä elämisestä, mutta rankasta liikunnasta, kuten triathlonista, sai sentään endorfiineja, joiden avulla pää pysyi pinnan yläpuolella.

Kamelin selän katkaisi lopulta pienen pieni asia.

Triathlonpiireissä on täysin normaalia, että miehetkin ajelevat karvat pois. Kaikilla kilpapyöräilijöillä on sileä kroppa. Timokin ajeli jalkansa ja havahtui höylä kädessä: Nämä ovat minun sääreni, tällaiset minä haluan, sileät sääret!

Säärten ajeleminen käynnisti lumipalloefektin. Eihän se tietenkään ollut ratkaiseva syy, mutta riittävä pieni tönäisy. Valheellinen hutera minärakennelma alkoi natista.

Timo havahtui höylä kädessä: tällaiset minä haluan, sileät sääret!

Vuonna 2014 Timo aloitti käynnit Transtukipisteessä.

Lokakuussa hän kertoi vaimolleen, ettei voi enää jatkaa miehenä.

Marras-joulukuussa oli lasten vuoro.

Se olikin kaikkein pelottavinta. Miten kertoa 7-, 9- ja 12-vuotiaille, että isästä tulee pian nainen. Sanoja ja rohkeutta piti etsiä Transtukipisteen vastaanotolla parin-kolmen istunnon verran.

Ammattilaiset neuvoivat kertomaan totuuden. Kerro, mitä sinulle on tapahtumassa, miten koet elämäsi miehenä ja miksi haluat naiseksi. Älä vyörytä koko pakettia kerralla, annostele ja anna lapsillesi tilaa sulatella uutista.

Miten kerrotaan lapsille, että isästä tulee pian nainen?

Sitten tuli aika.

Kun Timo-isä kertoi haluavansa olla Tiia-isä, poika huolestui lisääntyvästä akkavallasta. Kaikki serkutkin ovat tyttöjä ja sisaria on kaksi. Nyt isästäkin tulee nainen. Vain hän ja koirako enää ovat poikia?

Siinä se päällimmäinen huoli.

Muutos Timo-isästä Tiia-isäksi kävi asteittain, hitaasti.

Ensin hiukset saivat kasvaa. Sitten vaatetusta vähitellen muutettiin. Kynsilakka tuli kuvioihin vasta paljon myöhemmin.

Totutteluvaiheessa isä sai pojaltaan ilahtunutta palautetta pukeutuessaan välillä housuihin. Hyvä! Rupeat takaisin mieheksi! Muuten muutos eteni suuremmitta draamoitta, mitä nyt tytär kikatteli isän äänelle, joka oli muuttumassa korkeammaksi naisen ääneksi.

Tiialle itselleen Timosta luopuminen ei käynyt kivutta. Oli haikeaa luopua joistakin miehen elämään kuuluneista asioista. Viimeisiin miesmuistoihin kuuluu ilta ravintola Storyvillessä. Silloin Timo oli jo ottanut nimekseen Tiia. Sinä iltana hän tanssi viimeistä kertaa miehenä, vieden naista.

Sinä iltana hän tanssi viimeistä kertaa miehenä, vieden naista.

Tunteet olivat pinnassa. Samoihin aikoihin läheinen ystävä kulki kohti syöpäkuolemaa. Eräänlainen kuolema oli myös Timon kuolema. Helpotus ja haikeus vaihtelivat.

Nyt saan alkaa elää naisena.
Nyt minun on alettava elää naisena.
Nyt minun on luovuttava elämästä miehenä.

Töissä oli kerrottava. Tiia avautui ensin lähimmälle esimiehelle, sitten vähitellen muille. Aina kun Tiia sai kerrottua asiansa jollekulle, taakka keveni ja olo raikastui.

Tuli aika jakaa elämänmuutos myös Facebookissa. Päivitys keväältä 2015 kuului suurin piirtein, että Timo haluaa kiittää teitä kaikkia ystäviä tähän astisesta, tästä jatkaa Tiia.

Ja sitten se valmennushomma.

Juniorijoukkueita valmentavat usein pelaajien vanhemmat. Isävalmentajia on pilvin pimein, samoin äitivalmentajia. Mutta mikä se sellainen valkku on, joka aloittaa miehenä ja vaihtaa kesken kauden sukupuoltaan?

Urheilupiirejä ei pidetä kaikkein suvaitsevaisimpina ja pienten lasten vanhemmat saattavat pillastua pienemmästäkin asiasta. Miten kertoa joukkueenjohtajalle ja muille futisäijille, että haluan jatkaa elämääni naisena?

Timo haluaa kiittää teitä kaikkia tähän astisesta, tästä jatkaa Tiia.

Puhelin soi. Jalkapallojoukkueen kevätkokous oli tehnyt päätöksensä ja valmentaja kutsuttiin paikalle sitä kuulemaan.

Tiia valmistautui henkisesti kohtaamaan hämmentyneet, ehkä vihaisetkin vanhemmat. Nyt taitaa tulla kenkää. Ei maailma ole vielä valmis isävalmentajalle, joka meikkaa ja käyttää hametta.

Kevätkokous oli käsitellyt Timon kirjeen.

Vastassa oli hyväksyntää, lämpöä - ja kysymys: Millä nimellä me kutsumme sinua tästä lähtien?

Ensimmäisissä treeneissä Timon kirjeen jälkeen oli paikalla sankoin joukoin vanhempia.

Kättelivät, kiittivät. Eräs isä sanoi: Olen aina pitänyt sinua kovana jätkänä, nyt pidän sinua vielä kovempana.

Sinä kesänä voitettiin paljon matseja.



Lisää ohjelmasta

Tyttö ja poika rakentavat.
Tyttö ja poika rakentavat. Kuva: Freeimages marja hintikka live
Liisa Hyssälä pitää käsissään kelapupua.
Liisa Hyssälä pitää käsissään kelapupua. Kuva: Kela marja hintikka live,Liisa Hyssälä
tyttö ja poika soittavat kitaraa
tyttö ja poika soittavat kitaraa Kuva: Flickr/Creative Commons marja hintikka live
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.