Hyppää pääsisältöön

Oopperailta Wienissä: Maailman tunnetuin rakkaustarina

Marina Rebeka (Julia) ja Juan Diego Flórez (Romeo)
Marina Rebeka (Julia) ja Juan Diego Flórez (Romeo) Kuva: Michael Poehn Oopperailtoja

William Shakespearen Romeo ja Julia on itkettänyt eurooppalaisia 500 vuoden ajan. Charles Gounod’n samanniminen ooppera on täynnä rehellisen kaunista rakkausmusiikkia ja suuria tunteita.

Romeo ja Julia sai kantaesityksessä Pariisissa kahdeksan vuotta Faustin jälkeen, huhtikuussa 1867. Vaikka Faust on säveltäjän tunnetuin ooppera, Romeosta ja Juliasta tuli Ranskassa Gounod’n suosituin teos.

Syitä ei tarvitse kaukaa hakea. Kaikkien tuntema klassinen rakkaustarina puetaan häpeilemättömän kauniiseen musiikkiin, jota jotkut ovat kritisoineet jopa yliemotionaalisena. Ooppera on tulvillaan toinen toistaan suloisimpia melodioita. Koko teos perustuu oikeastaan sarjaan rakastavaisten duettoja, jotka kuvaavat kahden nuoren kehitystä. Alun kevytmielinen flirttailu johtaa vastuuntuntoiseen rakkauteen, joka kuitenkin vääjäämättömästi päättyy kuolemaan.

Romeo ja Julia on myös Julian kasvukertomus. Aluksi hän on viaton tyttö, joka laulaa elämisen onnesta ja riemusta oopperan kuuluisimmassa aariassa Ah! Je veux vivre ("Haluan elää"). Avioliittoa solmiessa Julia on jo vakaa ja ratkaisuunsa kypsynyt. Samalla hän kuitenkin tajuaa rakkautensa kohtalokkaan merkityksen. Kun Julian on aika nauttia unijuoma, kohtaa hän tapahtuman täysin rauhallisena ja pelottomana.

Romeosta ja Juliasta voi löytää myös vastineita Gounod’n Faustiin. Valssiaaria Ah! Je veux vivre on vastine Faustin Margaretan Jalokiviaarialle ja rakastuneen Romeon cavatina muistuttaa Faustin nimihenkilön vastaavaa numeroa.

Paitsi kaunista rakkausmusiikkia, Charles Gounod on kirjoittanut orkesterille monia iskeviä ja dramaattisia jaksoja. Koko oopperan ilmaisuasteikko, rakkausteeman harkitut toistot ja pikkuroolien onnistuneet karaktäärit tekevät Romeosta ja Juliasta elävän kokonaisuuden.

Shakespearen näytelmän tapahtumat

Näytelmä alkaa kuoron lausumasta runosta, johon on tiivistetty koko kirjan tapahtumat. Yleisö siis tietää alusta asti, että kirjan päähenkilöt kuolevat.

Montagueiden ja Capuletien palvelijat ovat sanaharkassa keskenään. Tämä johtaa katutappeluun, jonka ruhtinas lopulta tulee katkaisemaan. Tästä voimme tehdä ensipäätelmät Montagueiden ja Capuletien suhteesta. Jopa nimittäin itse herra Montague ja herra Capulet olisivat osallistuneet tappeluun, mikäli heidän vaimonsa eivät olisi kieltäneet.

Capulet järjestää juhlat, jonne Romeo, hänen serkkunsa Benvolio sekä hänen ystävänsä Mercutio (ruhtinaan sukulainen) tulevat kuokkimaan. Romeo haluaa nimittäin nähdä rakastettunsa Rosalinan, jolta ei kuitenkaan saa vastarakkautta. Näissä juhlissa Romeo tapaa Julian ensimmäisen kerran ja nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä.

Romeo menee salaa tapaamaan Juliaa kuuluisassa parvekekohtauksessa ja nämä kaksi avioituvat heti seuraavana päivänä Veli Lorenzon kammiossa.

Juuri kun Romeo tulee ulos kammiosta, seuraa riita Montagueiden ja Capuletien välillä, kun Tybalt, Julian serkku, haastaa Romeon tappeluun. Romeo kieltäytyy, sillä hänhän on juuri nainut Julian. Mercutio haastaa Tybaltin tappeluun osoittaakseen, etteivät Montaguet ole Capuleteja huonompia. Tämän tappelun tuloksena Mercutio kuolee. Romeo raivostuu silmittömästi ja yhtään ajattelematta hän hyökkää Tybaltin kimppuun ja tappaa hänet. Romeo ajetaan tästä hyvästä maanpakoon, Julia on todella surullinen Romeon tuomiosta. Hänen vanhempansa luulevat, että Julia suree Tybaltin kuolemaa ja päättävät piristää häntä sopien häät ja laittaen Julian avioitumaan kreivi Parisin kanssa. Julia kertoo kuitenkin Veli Lorenzolle mieluummin kuolevansa kuin naivansa Parisin. Hän saa Lorenzolta vahvaa yrttijuomaa, joka vaivuttaisi hänet sikeään uneen ja muut luulisivat hänen olevan kuollut. Lorenzon sanojen mukaan Julia heräisi hautaholvissa ja Romeo olisi silloin siellä ja sitten he voisivat karata yhdessä Veronasta.

Juan Diego Flórez (Romeo) ja Gabriel Bermudez (Mercutio)
Juan Diego Flórez (Romeo) ja Gabriel Bermudez (Mercutio) Juan Diego Flórez (Romeo) ja Gabriel Bermudez (Mercutio) Kuva: Michael Poehn Oopperailtoja

Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan. Hääpäivän aamuna Julian imettäjä löytää tytön ”kuolleena” ja häät muuttuvat hautajaisiksi. Romeo saa tiedon Julian kuolemasta omalta palvelijaltaan ja ryntää suin päin ostamaan myrkkyä. Veli Lorenzo on lähettänyt kollegansa viemään Romeolle kirjeen, jossa hän kertoo Julian oikean tilan ja antaa tälle ohjeita, miten toimia. Tämä kirje ei kuitenkaan pääse perille.

Romeo menee hautausmaalle, jossa hän näkee Parisin, tappaa hänet ja vie hänet Capuletien sukuhautaan, suureen kiviholviin. Romeo menee myös itse sisälle, juo myrkyn ja kuolee. Lorenzo tulee paikalle liian myöhään ja kun Julia herää, tyttö huomaa, että Romeo on kuollut ja tappaa itsensä Romeon tikarilla. Kun Montaguet ja Capuletit saavat tietää, mitä on tapahtunut, he sopivat kauan kestäneen riitansa.

Ykkösluokan miehitys Wienin valtionoopperassa

Wienin valtionoopperasta taltioidun esityksen nimiosassa loistaa latvialainen sopraano Marina Rebeka. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa tapahtui Salzburgin musiikkijuhlilla vuonna 2009. Sen jälkeen hän on vieraillut säännöllisesti muun muassa New Yorkin Metropolitan -oopperassa, Lontoon Covent Gardenissa, Milanon La Scalassa ja Wienin valtionoopperassa.

Marina Rebeka (Julia)
Marina Rebeka (Julia) Marina Rebeka (Julia) Kuva: Michael Poehn Oopperailtoja

Romeon rooli laulaa perulaistenori Juan Diego Flórez. Vuonna 1973 syntynyt Flóres opiskeli kotikaupunkinsa Liman Kansallisessa konservatoriossa. Kansainvälisen debyyttiinsä Juan Diego Flórez teki Pesaron Rossini-juhlilla 1996. Marina Rebekan tavoin hän esiintyy säännöllisesti Milanon La Scalassa, Lontoon Covent Gardenissa ja New Yorkin Metropolitan -oopperassa. Erityistä mainetta Juan Diego Flórez on niittänyt bel canto -laulajana, varsinkin Rossinin tenoriroolien tulkinnoillaan.

Juan Diego Flórez (Romeo)
Juan Diego Flórez (Romeo) Juan Diego Flórez (Romeo) Kuva: Michael Poehn Oopperailtoja

Synopsis oopperan tapahtumista

Tapahtuu Veronassa 1400 -luvun alussa.

I näytös
Capuletien talossa vietetään tanssiaisia. Paikalla ovat myös vihollisperhe Montagueiden edustajat Romeo ja Mercutio. Romeo rakastuu kauniiseen tyttöön mutta saa kauhukseen kuulla, että Julia on hänen perheensä perivihollisen, Capuletien tytär. Juhlaväki tunnistaa Romeon ja Mercution ja heidän on paettava

II näytös
Romeo odottaa puutarhassa Juliaa tämän parvekkeen alla. Capuletit seuraavat kuitenkin häntä, mutta Romeo onnistuu piiloutumaan. Nuoret tunnustavat rakkautensa ja haluavat avioitua perheiden riidoista huolimatta.

III näytös
Romeon rippi-isä, Laurent siunaa luostarissa Romeon ja Julian salaisen liiton ja toivoo, että perheiden riidat näin laantuisivat.

Romeon palvelija Stephano härnää Capuleteja pilkkalaululla. Hän tekee sen vihollisen alueella. Tybalt Capulet haluaa karkottaa hänet, mutta Mercutio, Romeon ystävä suojelee nuorukaista. Miehet alkavat tapella. Kun Tybalt iskee veitsellä Mercutiota, Romeo tappaa Tybaltin. Veronan herttua karkottaa Romeon eliniäksi Veronasta.

IV näytös

Ennen lähtöä Romeo viettää yön Julian kanssa. Julia on vaikeassa tilanteessa, sillä hänen isänsä kreivi Capulet on naittamassa Juliaa kreivi Parisille. Romeon ja Julian liiton siunannut veli Laurent keksii keinon: Julian on määrä juoda unijuomaa, joka saa hänet vaikuttamaan kuolleelta. Kuolleeksi luultu Julia haudattaisiin, mutta Romeo tulisi häntä noutamaan juoman vaikutuksen haihduttua ja rakastavaiset pääsisivät pakenemaan. Julia suostuu suunnitelmaan. Kesken vihkiseremoniaa Julia teeskentelee kuolevansa.

Juan Diego Flórez (Romeo) ja Marina Rebeka (Julia)
Juan Diego Flórez (Romeo) ja Marina Rebeka (Julia) Juan Diego Flórez (Romeo) ja Marina Rebeka (Julia) Kuva: Michael Poehn Oopperailtoja

V näytös
Julia makaa kryptassa kuin kuollut. Romeo ei ole saanut vihiä juonesta ja luulee, että Julia on oikeasti kuollut. Romeo juo nyt myrkkyä päästäkseen kuoleman myötä rakkaansa luo.

Julia herää kun Romeo on kuolemaisillaan. He haaveilevat hetken yhteisestä elämästä. Vähän ennen kuin Romeo kuolee, Julia iskee tikarin rintaansa ja he kuolevat yhdessä.

Rooleissa:

Julia - Marina Rebeka, sopraano

Romeo - Juan Diego Flórez, tenori

Mercutio - Gabriel Bermudez, baritoni

Veli Laurent - Alexandru Moisiuc, basso

Stephano - Rachel Frenkel, sopraano

Gertude - Carole Wilson, mezzosopraano

Tybalt - Marian Talaba, tenori

Benvolio - Martin Müller, tenori

Paris – Mihail Dogotari, baritoni

Gregorio - Marcus Pelz, baritoni

Kreivi Capulet - Il Hong, basso

Wienin valtionoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Marco Armiliato

Oopperan alussa,väliajalla ja päätteeksi toimittaja Risto Nordell sekä oopperalaulajat Anssi Hirvonen ja Eeva-Liisa Saarinen keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele Yle Radio 1 la 12.3. klo 19.03.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.