Hyppää pääsisältöön

Etu-Töölön soinneista kohti oikeaa elämää

Klassisessa musiikissa teosten esittäminen on julkisin varoin palkattujen huippuammattilaisten vastuulla. Heistä on muodostettu kaupunginorkestereita Suomen eri kolkkiin. Laumojen koko vaihtelee jousikvartetin ja sadan soittajan välillä. Todennäköisesti niiden jäsenet ovat joskus tarponeet samoja katuja Helsingissä.

Klassinen Suomi on orkesterien maa. Kaikista kruunatuin perusohjelmisto vaatii nimenomaan isoa muusikoiden joukkoa tekemään yhdessä kapellimestarin kanssa painomusteesta ääniaaltoja. Toisen maailmansodan jälkeen maakuntakeskuksiimme ja jopa pienempiinkin kaupunkeihin perustettiin omat orkesterit. Toiminnalla ei siis ole vielä pitkää ikää, mutta sille on hyvin kuvaavaa, että Suomen Sinfoniaorkesterit ry (1963) on koonnut omaa heimoaan yhteen jo yli 50 vuotta.

Soittajan työllistäminen verovaroin on ollut laajasti tunnustettu kunnia-­asia. Kunnallisessa muusikkotyöpaikassa on koko saavutetun hyvinvoinnin kuva. Järjestelmää voi pitää peruskalliona ja murtamattomana sampona senkin perusteella, että systeemin rahoitusvalta kestää tasaisesti kaikuvia oppositioääniä. Oma lukunsa ovat soivat salit, joissa sijoitus ja herkku nautitaan.

Sinfoniaorkesterista tuli aikojen saatossa symboli järjestäytyneelle konserttitoiminnalle ja paikoitellen koko klassiselle musiikille. Sen sisällä on instrumenttien välistä vallanjakoa sekä samalla ison kokonaissoittimen ja valtavan lauman suhde kapellimestariin.

Koko porukan pitää rakastaa yhteistä aihetta aika tavalla, jotta yhtälö saadaan toimimaan.

Työyhteisössä hyvin tavanomaista kaavaa edustava vierailukapellimestarin viikko on merkillinen projekti. Nimenomaan projekti, koska tässä mikromaailmassa taas prosessi on muutamien vuosien periodi, jonka lauma työskentelee aina tietyn ylikapellimestarinsa kanssa. Arkityössä maanantaina tai tiistaina lavan reunaa pitkin astelee joku entuudestaan tuntematon johtaja, jonka kanssa tehdään keskiviikkona, torstaina tai perjantaina arvonsa lunastavaa musiikkia.

Elävää musiikkia, jossa mitä tahansa voi sattua, vaikka on muutamien harjoitusten ajan yritetty sopia pikkutarkkoja asioita. Joskus konsertti soi toistamiseen eri viikonpäivänä tai päiväkonsertin muodossa.

Kapellimestari Hannu Lintu tietää, että huonoille raiteille menevästä vuorovaikutuksesta on vain rämmittävä läpi työviikon aikana.

Orkesterissa hiotaan yhteistä lopputulosta, mikä onkin merkittävälle osalle muusikoista kutsumus ylitse solistiuran tavoittelun. Klassisen Suomen toisessa jaksossa Radion sinfoniaorkesterin muusikot päästetään kertomaan, mitä tekemisen tiiviys ja onnistumiset merkitsevät. On olemassa ainutlaatuisella tavalla vain soittajan penkiltä avautuvia näkökulmia teoksiin ja konsertin valmisteluun.

Soittimiin liitetään uskomuksia, jotka luovat hierarkiaa.― Pirkko Moisala

Toisaalta on myös asioita, joita pääosin tutkijat noteeraavat tästä toiminnasta.

– Soittimiin liitetään uskomuksia, jotka luovat hierarkiaa, sanoo Helsingin yliopiston etnomusikologian professori Pirkko Moisala.

Hänen mielestään on selvää, että sinfoniaorkesterin soittimet antavat ykkös- ja kakkosnumerointeineen sekä soolosoittotehtävineen tälle ajatuskululle pohjan.

Monimutkaisen heimokulttuurin ytimessä on Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, joka juhlii juuri satavuotista taivaltaan. Helsingin Töölössä, Pohjoisella Rautatiekadulla, monet muusikkosukupolvet ovat osana muuta heimoutumistaan päässeet orkesterisoiton koelaboratorioon. Suhteessa koko maan laitosorkestereihin tätä opiskelijaorkesteria voisi pitää peräti kaikkien kokoonpanojen äitinä.

Sibelius-Akatemia on pohjoismaiden suurin musiikkikorkeakoulu. Se perustettiin vuonna 1882.

Sibelius­-Akatemia on tavoitteellisen koulutuksen jatkuva kärkihanke. Sen johtoasema määrittelee rakentavalla ja raadollisellakin tavalla, millaisia orkesterisoittajia suomalainen muusikkopolku tuottaa. Toki massa on nykyään kansainvälisempää kuin aiemmin.

Koulutusputkesta tutut kasvot, tulevat työtoverit ja kilpailijat sekä tavat puhua musiikista ovat loputtoman tuntuinen siunaus ja kirous. Pienen piirin pyörimiselle ja perheittäin samoille kouluteille astumisille on töölöläisillä käytävillä takuulla omat muusikkovitsinsä.

Kun Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri kutsutaan koolle, johtamassa on mahdollisimman vaihtuvia kapellimestareita läheltä ja kaukaa. Onhan niin, että vain yhden kaavan tuntemisella on kansainvälisessä ympäristössä suorastaan tappava vaikutus. Oikea työelämä huolehtii siitä, että vain täsmävalmistautuneet muusikot saavat vakituisia pestejä.

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin 100-vuotisjuhlakonsertti lauantaina 14.5. klo 19 suorana Yle Teemalla ja osoitteessa yle.fi/klassinen.