Sisarussuhteet ovat ihmiselämän pisimpiä ihmissuhteita. Sisaruksia rakastetaan ja tuetaan aikuiseksi kasvamisessa ja elämän siirtymävaiheissa, mutta toisaalta heidän kanssaan myös riidellään lapsuuden leikeistä, perinnönjaosta tai mistä tahansa muusta maan ja taivaan välillä. Miten sisarussuhteet muotoutuvat ja miten vanhemmat voivat tukea lastensa sisarussuhteita? Asiantuntijat vastaavat.
Sisaruudessa on tutkimusten mukaan kiinteästi läsnä kaksi puolta: auttaminen ja kilpailu.
Auttaminen liittyy, ainakin osittain, sisaruksen kanssa jaettuihin yhteisiin geeneihin. Sisarukseni hyvinvointi ja lisääntyminen edistävät myös minun geenieni levittäytymistä seuraaviin sukupolviin.
Kilpailu taas on yhteydessä jaettuihin vanhempiin ja heidän rajallisiin resursseihinsa. Ihmislapsi on hyvin riippuvainen vanhempiensa tarjoamasta turvasta ja hoivasta. Sisarusten läsnäolo vähentää vanhempien huomion suuntautumista yhteen lapseen kerrallaan, ja kateus vanhempien huomiosta onkin usein sisarusten riitojen taustalla. Vanhemman suhtautumisella ja toiminnalla on olennainen merkitys sen suhteen, kuinka paljon sisarusten välillä on keskinäistä kilpailua ja kateutta.
Suosiminen vaikeuttaa sisaruussuhteita
Sisarussuhteita on tietenkin monenlaisia: lämpimiä, läheisiä, riitaisia, etäisiä ja viileitä. Sisarussuhteen laadun on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä niin perheen muiden ihmissuhteiden laatuun kuin sisarusten yksilöllisiin ominaisuuksiin. Vaikea suhde vanhemman ja lapsen välillä heijastuu myös sisarussuhteiden ongelmallisuutena. Erityisen tuhoisaa sisarussuhteen kannalta on se, jos lapset kokevat vanhempien kohtelevan heitä eriarvoisesti.
Myös sellaiset lapset, jotka kokevat vanhempien suosivan heitä itseään, ovat tutkimuksissa kuvanneet riitaisampia sisarussuhteita kuin ne lapset, joiden perheissä lapset kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Jos vanhempien parisuhde on riitaisa, perheen sisarussuhteet ovat herkempiä konflikteille ja niitä kuvataan vähemmän myönteisiksi.
Siskosten suhteet myönteisempiä kuin muut sisaruussuhteet
Lasten ominaisuudet vaikuttavat sisarussuhteeseen tutkitusti monella tavalla. Jos lapsella on haastava temperamentti, se voi vaikeuttaa keskinäistä suhdetta erityisesti, jos haastava lapsi on sisaruksista nuorempi. Nuoremmat sisarukset kuvaavat muutenkin sisarussuhteensa olevan keskimäärin huonompi kuin vanhemmat sisarukset.
Konfliktien ja riitojen määrä yleensä kuitenkin vähenee lapsuuden ja varhaisaikuisuuden välillä. Siskojen sisaruussuhdetta pidetään tutkimusten mukaan usein myönteisempänä kuin veljesten tai siskon ja veljen välistä sisaruussuhdetta.
Lisäksi on tutkimustuloksia siitä, että sisaruksilla, jotka ovat syntyneet hyvin lähekkäin toisiaan, on enemmän riitoja ja konflikteja kuin sisaruksilla, joilla on suurempi ikäero. Pienet, alle kahden vuoden, ikäerot sisarusten välillä on tutkimuksissa liitetty myös moniin muihin perheen tilannetta mahdollisesti kuormittaviin tekijöihin, kuten kohonneisiin enneaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskeihin.
Sisarussuhteiden laatu kietoutuu monella tavoin sekä yksilöiden ominaisuuksiin että perheen sisäisiin muihin ihmissuhteisiin. Jos halutaan tukea sisaruutta, onkin usein tarkasteltava niin lapsen yksilöllistä temperamenttia, lapsen toimintatapoja kuin muitakin perheensisäisiä rakenteita, kuten vanhempien suhteita lapsiinsa ja toisiinsa.
5 ohjetta, joiden avulla vanhemmat voivat tukea hyviä sisaruussuhteita:
1. Ole tasapuolinen
Jos yksi saa viikkorahaa 7-vuotiaana, kaikkien perheen lasten on syytä saada sama oikeus samassa iässä. Tasapuolisuudessa on kyse siitä, että kukaan lapsista ei heidän oman kokemuksensa mukaan ole ”yli muiden”.
Joskus vanhemmasta on rasittavaa jakaa esimerkiksi telkkarin kanavanvalitsemisvuoroja tai ostoskärryn työntämisvuoroja. Tämä on kuitenkin lapsille tärkeää, koska he näkevät käytännössä, että jokainen otetaan vuorollaan huomioon ja että samat säännöt pätevät perheen kaikkiin lapsiin.
Huolehdi myös siitä, että jokainen lapsi saa vuorollaan kahdenkeskisiä tuokioita läsnäolevan aikuisen kanssa.
2. Ota yksilölliset erot huomioon
Yksi perheen lapsista on ehkä reipas, meneväinen ja haluaa vaihto-oppilaaksi ulkomaille heti, kun mahdollista. Toinen on kiltti ja vetäytyvä ja ujostelee kaikenlaista esiintymistä. Kolmas on räiskyvä, helposti suuttuva ja tarvitsee paljon hellyyttä. Saman perheenkin lapset ovat usein hyvin erilaisia keskenään, ja he myös tarvitsevat erilaista vanhemmuutta ja erilaisia rajoja sekä kannustusta eri asioissa.
Anna tilaa yksilöllisyydelle ja keskity tukemaan jokaista lastasi heidän tarpeidensa mukaan. Älä esimerkiksi vaadi nuoremmalta sisarukselta samaa, mitä isompi sisarus on osannut tai kyennyt hänen iässään, ilman hyviä perusteita. Muista, että jokainen kypsyy omassa aikataulussaan.
3. Selvitä sisarusten konfliktit
Joskus vanhemmat ajattelevat, että sisarusten on syytä selvittää konfliktinsa keskenään. Tämä sinänsä hyvää tarkoittava ajatus kuitenkin jää toteutumatta, jos lapset eivät ole siihen vielä psyykkisesti riittävän kypsiä. Usein se nuorempi, arempi tai heikompi jää silloin alakynteen. Aikuisten selvitellessä riitaa lapset voivat oppia rakentavan riitelyn taitoja. Heitä tarvitaankin riitoja ratkomaan erityisesti alle kouluikäisten lasten kanssa, sekä sellaisissa tilanteissa, joissa joku perheen lapsista kokee aina jäävänsä alakynteen, tai jos konfliktit toisaalta näyttävän kääntyvän aina tietyn lapsen eduksi.
Vanhemman tulee näissä tilanteissa huolehtia siitä, että riidat selvitetään oikeudenmukaisesti. Kaikkia osapuolia on syytä kuulla ennen asian ratkaisemista. On myös hyvä totuttaa sisarukset siihen, että toiselta pyydetään anteeksi, jos on satuttanut toista tai puhunut toiselle rumasti. Anteeksiannon sanominen ääneen ja mahdollisesti sisarusten halaus helpottavat riitapukareiden oloa, kun tilanne on rauhoittunut.
4. Vaali suhdettasi erityisesti siihen lapseen, joka tuntuu vieraimmalta
Usein sanotaan, että vanhemmat rakastavat kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Joku perheen lapsista voi kuitenkin tuntua vanhemmasta läheisemmältä kuin muut lapset. On luonnollista, että vanhempaa itseään muistuttava lapsi on helpommin lähestyttävä ja reagointitavaltaan sekä temperamentiltaan tutumpi kuin vaikkapa lapsen toista vanhempaa enemmän muistuttava lapsi. Sisarukset huomaavat kuitenkin helposti, jos perheessä on ”suosikkilapsia”, mikä on omiaan aiheuttamaan huonommuuden tunnetta ja sisaruskateutta.
Huomioi siis kaikkia lapsiasi, ja työskentele erityisesti sen eteen, että luonnostaan vähemmän läheiseltä tuntuvan lapsesi kanssa muodostuu ja säilyy yhtä lämmin ja rakkaudellinen suhde kuin muidenkin lastesi kanssa. Pyri ottamaan selvää, miten jokainen lapsistasi ajattelee ja minkälainen hänen maailmansa on.
5. Huolehdi parisuhteestasi
Parisuhde on kuin tenniskenttä, josta lapset oppivat tenniksen säännöt peliä seuraamalla. Lapset huomaavat, miten vanhemmat osoittavat toisilleen hellyyttä, miten he reagoivat pettymyksiin, ja mitä tapahtuu riitelyn yhteydessä ja sen jälkeen. Pohdi siis, onko sinulla taipumus huutaa pää punaisena, jos kumppanisi on mokannut. Tai ryhdytkö mykkäkouluun, jos asiat eivät mene mielesi mukaan? Vai pyritkö yleensä ymmärtämään kumppanisi tunteita ja kokemusta ja selvittämään ristiriidat niin, ettei kummallekaan jää kaunaa?
Rakentavaa riitelyä opitaan parhaiten mallia seuraamalla. Omaa ja kumppanin toimintaa kannattaa pohtia, sillä parisuhderiitojen mallit siirtyvät helposti myös perheen sisarussuhteisiin. Huomaa myös että sukupuolten tasa-arvo opitaan vanhemmilta: miten naisia tai miehiä kohdellaan ja miten heistä puhutaan.
Kirjoittajat: Venla Berg, PsM, psykologi, tutkija, Väestöntutkimuslaitos; Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, Vanhemmuuskeskus, Väestöliitto.
Lähteet:
Brody, G. H. (1998). Sibling relationship quality: Its causes and consequences.Annual review of psychology, 49(1), 1-24.
Noller, P., Feeney, J. A., Sheehan, G., Darlington, Y., & Rogers, C. (2008). Conflict in divorcing and continuously married families: A study of marital, parent–child and sibling relationships. Journal of Divorce & Remarriage, 49(1-2), 1-24.
Pollet, T. V. (2007). Genetic relatedness and sibling relationship characteristics in a modern society. Evolution and Human Behavior, 28(3), 176-185.
Volling, Brenda L. (2003). Sibling relationships. Kirjassa Bornstein, Davidson, Keyes, Moore (toim.). Well-being: Positive development across the life course. Crosscurrents in contemporary psychology. Mahwah, NJ, US: Lawrence Erlbaum Associates Publishers.
Lisää ohjelmasta
